Kustavilaisia Etelä-Virossa vuonna 1993

Selatessani taannoin isäni Ilmo Jaramon (1937-2007) valokuvia, tuli vastaan mustavalkovedoksia toukokuulta 1993. Tuolloin bussilastillinen kustavilaisia matkusti Etelä-Viroon Vörumaalle muutaman vuorokauden reissulle.

En muista tarkkaan oliko kyseessä kunnan, matkailuyhdistyksen vai seurakunnan järjestämä matka. Sellainen mielikuva on, että viimeksi mainitun. Kun hiljattain selvittelin asiaa, tulivat nämä vaihtoehdot esille. 

Seurakunnan reissua tukee kuvissa esiintyvät Kustavin kirkkoherran rouva Pirkko Jokela ja harras kirkossakävijä Raakel Santalahti. Kunnan edustajina mukana olivat kunnanjohtaja Veijo Katara sekä isäni, joka oli tuolloin Kustavin elinkeinomies.  

Viro itsenäistyi Neuvostoliiton ikeestä elokuussa 20. elokuuta 1991. Täten kustavilaisten matka ajoittui alle kaksi vuotta sen jälkeen, kun kommunistihallinnon alta oli päästy pois. Katukuvassa tämä ei vielä oikein näkynyt, paikat olivat enemmän tai vähemmän rempallaan ja elo perin vaatimatonta. 

Matkalla vierailtiin muun muassa Suuren Munamäen näkötornissa Viron korkeimmalla kohdalla lähellä Latvian rajaa, erilaisilla muistomerkeillä, museoissa ja kaupungeista Tallinnan ohella ainakin Vörussa ja Tartossa. 

Viron on Euroopan metsäisin maa. Se todella tuli selväksi linja-auton ikkunasta maisemia tiiraillessa. Sellainen jäi myös mieleen, että maaseudun taloissa olisi kaivattu maalia.

Tuossa bussikuvan alla "kaadan" Barlay de Tollon eli Tarton vinon talon. Maaperän painumisen vuoksi vinoon mennyttä taloa on alettu sanoa Tarton Pisan torniksi.

Matkalla oli oppaana hyvää suomea puhuva Valdur Raudvassar Vörusta. Hän selitti taukoamatta kuten asiantuntevan oppaan kuuluukin. Aksenttinsa on myös jäänyt mieleen. 

Vuonna 1939 syntynyt, tuolloin 53-vuotias, Raudvassar on virolainen vapaustaistelija, opettaja, pelastusupseeri, kotitutkija ja vaikuttaja Viron puolustusliitossa, kulttuuriperinnön suojelussa ja paikallishallinnossa. 

Hän joutui 1960-luvulla vuosiksi vaarallisille valtionvihollisille tarkoitetulle vankileirille syytettynä Neuvostoliiton vastaisesta toiminnasta.  

Raudvassar osallistui Viron itsenäisyyden palauttamisen taisteluun, oli Viron kongressin edustaja ja Vörun kaupunginhallituksen jäsen, Vörumaan sotilasyhdistyksen perustajajäsen ja puheenjohtaja. 

Kolmenkymmenenkahden vuoden takainen matka oli ensimmäinen kosketukseni Viron maaperälle. Sittemmin siellä onkin tullut käytyä monta kertaa, Vörumaallakin kahdesti. Ensi elokuulle on kaavailtu autoreissua, joka sijoittuisi Viron saarille Hiidenmaalle ja Saarenmaalle. 

Moni kuvien henkilöistä on nyttemmin edesmennyt. Ainakin Kaarina ja Lasse Laaksonen, Anja ja Tapani Aapola, Raakel Santalahti, Hannu Aapola ja Eino Närvä ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. 

Haapsalun maisemissa

Elokuun alussa tehty lomamatka Haapsaluun, Länsi-Viroon Läänemaan maakuntaan, oli muutakin kuin pelkkää Augusti Bluus-festivaalia.

Olen muutaman kerran aikaisemminkin käynyt tuossa 11 500 ihmisen pikkukaupungissa, mutta en ennen näin perusteellisesti. Musiikin ohella oli tarkoitus nähdä muutakin kulttuuria. Vieläpä aika hyvin tuloksin.

Noin sadan kilometrin päässä Tallinnasta sijaitseva Haapsalu on suosittu kylpyläkaupunki vähän Pärnun tapaan. Erona vaan se, ettei siellä ole lähellekään niin paljon turisteja. Komeaa hiekkarantaa ja leppoisaa lomatunnelmaa riittäisi kyllä suuremmillekin joukoille.

Haapsalun rautatieasema on kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä piispanlinnan raunioiden ohella. Vuonna 1907 valmistunut komea rakennus tehtiin Venäjän tsaareja ja muita arvovieraita varten, jotka saapuivat kaupungin kylpylöihin.

Asemalla on nykyään Viron viestiliikenne- ja rautatiemuseo, eikä sinne enää pääse junalla. Vanhat vaunut ja veturit ovat nähtävillä ilmaiseksi.

Hotelimme Thalasso Fra Mare sijaitsi melko lähellä rautatieasemaa ja aivan Paralepan uimarannan vieressä. Autolla sinne saavuttiin mentymetsän keskeltä pikkutietä pitkin. Kävellen pääsi kätevästi suoraan rautatieasemalle ja nykyiseen keskustaan, joka on muodostunut ison kauppakeskuksen liepeille.

Fra Maren palveluissa ei ollut valittamista, pikemminkin päinvastoin. Huonekin sattui sijaitsemaan melko lähellä vastaanottoa ja ravintolaa. Jääkaappia tai tuuletinta ei tosin ollut, mikä tietysti helteellä oli miinuspuoli.

Iso tuoppi olutta maksoi 3,50 euroa ja vodkacola 5 euroa. Niitä tulikin jonkun verran imuroitua sekä terassilla, että hotellin etupihalla mäntyjen katveessa. Sinne sai kulkea lasi kourassa ilman kenenkään mussutusta, jota olisi Suomessa saanut kuulla välittömästi.

Kylpylähotellin aamiainen oli oikein kattava. Päivällispöytä maksoi peräti 15 euroa, mutta oli mielestäni sen arvoista. Vastaanottoaulan vieressä oli pikkukauppa, josta sai vaikka pullon viinaa jos siltä sattui tuntumaan.

Parapelan ranta tuntui olevan todella suosittu auringonpalvojien ja uimarien keskuudessa, vaikka se ei ehkä alla olevista kuvista erityisesti näykään. Ne kun on otettu aikaisin sunnuntaiaamuna.

Rannan erikoisin näky oli kuivettunut rantakäärme, jolta joku uimari oli varmaan ottanut nirrin pois.

Rautatieaseman pihalla sattui olemaan turustijuna-auto, jonne ängimme itsemme. Kuski oli erittäin puhelias virolaismies, joka kertoi tavallisesti työskentelevänsä Suomessa lentokenttäbussin kuljettajana ja asuvansa Somerolla. Yllättävän pitkä ja vain kolme euroa maksanut kyyti kattoi Haapsalun keskustan aika hyvin.

Takalahden rantaa myötäilevä Rantapromenaadi lienee kaupungin hienointa aluetta. Puinen Kuursaal eli seurahuone on ollut sen keskipisteenä 1800-luvun lopusta.

Kuursaalin lähellä keskellä merta on merkillinen jääkarhupatsas. Sopiihan se sinne paremmin kuin vaikkapa villisika, joka tosin kuuluu Viron luontoon.

Rantapromenaadi on niin hieno ainakin kesäkeleillä, ettei lainkaan ihme jos Haapsalua on kutsuttu Viron Venetsiaksi.

Augusti Bluus Haapsalussa

Augusti Bluus on Viron Haapsalussa järjestettävä musiikkifestivaali. Elokuun 2.-5. päivä ollut tapahtuma täytti peräti 25 vuotta ja lienee siten itsenäisen Viron vanhimpia alan tapahtumia.

Kuulin Augusti Bluusista ensimmäisen kerran kesällä 2013. Satuimme paikalle Haapsalun piispanlinnanraunioille juuri kun festivaali oli loppunut ja roudarit purkivat lavasteita pois. Siitä lähti mielenkiinto käydä joskus itsekin siellä asiakkaana.

Näin tapahtuikin kahden vuoden kuluttua elokuussa 2015. Vietimme yhden loppoisan festivaalipäivän Haapsalussa, josta matka jatkui Hiidenmaan saareen. http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/09/viron-matka-osa-2-haapsalun-augustibluus.html

En tiennyt tuolloinkaan ainuttakaan esiintyjää etukäteen, mutta se ei menoa haitannut millään muotoa. Bändit olivat järjestäen hyviä. Mieleen jäi eritoten ruotsalainen Lisa Lystam Family Band, jota olen myöhemmin kuunnellut silloin tällöin Youtubestakin.

Tämän vuotinen artistikattaus oli sekin tuntematon, mutta sisälsi ilmeisesti genren sisällä hyvinkin arvostettuja nimiä kuten Bob Margolin (USA) ja Sugaray Rayford (USA). Molemmat herrat osuivat myös samaan hotelliin eli Fra Mareen, joka sijaitsee pari kilometrin kaupungin ulkopuolella.

Koska kesäloma ajoittui tänä vuonna elokuuhun, aloin jo talvella pohtia mikä olisi sopiva reissu siihen yhteyteen. Augusti Bluus tasapainotteli jonkun aikaa Blitztoursin sotahistoriallisen Puolan matkan kanssa ja vei lopulta voiton.

Matkanjärjestäjänä oli Ikaalisten matkatoimisto, jonka palveluja olen käyttänyt jo vuosia aina silloin tällöin. Lähinnä Baltian reissuilla, mutta myös kaksi kertaa Norjan matkalla. Homma toimii aina hyvin, eikä ole ollut mitään ongelmia.

Augusti Bluusin aikana Haapsalun majoitushinnat ovat korkeammat kuin normaalisti. Kun katselin Fra Maren hinnastoja, oli niin viikkoa aikaisemmin kuin myöhemminkin sama matkapaketti 50 euroa halvempi.

Festivaalin aikana pikkukaupungin kaduilla on säpinää. Turistivirrat saavat kaupungin kolmetoista taksikuskia kiireellisiksi, mutta kuin ihmeen kautta ainakin Fra Maresta pääsi melko nopeasti ihmisten ilmoille ja päinvastoin.

Festivaalivieraiden lukumäärä vaihteli kertojasta riippuen. Oman arvioni mukaan linnanraunoiden sisällä oli ehkä pari tuhatta juhlijaa. Eräs taksikuski puolestaan oli sitä mieltä, että noin kymmenen tuhatta.

Huomasin jo 2015 reissulla, että virolainen festivaalikulttuuri on täysin erilaista kuin suomalainen. Mitään typeriä kalja-aitauksia ja muuta täysin turhaa säätöä ei ole häiritsemässä ihmisten elämää ja hinnatkin ovat ainakin suomalaiselle edullisia. Kun iso oluttuoppi kolme vuotta sitten maksoi 2,50 euroa, oli se nyt kohonnut neljään euroon.

Istumapaikat olivat vähän kiven alla, mutta sopu tilaa teki. Perjantaina 3. elokuuta samassa pöydässä vaikutti niin virolaisia kuin suomalaisiakin. Ensin mainitut olivat ystävällisempiä kuin jälkimmäiset, joista eräskin käyttäytyi kuin suurempikin Euroopan omistaja. "Siis tuokin tulee tänne, vaikka minä kuuntelin bluesia ennen kuin se oli edes syntynyt", kuulin hänen sanovan naisystävälleen ja tarkoittavan minua.

Jo pöytään tulomme oli tapahtuma sinänsä. "Ai morjens, täällähän on muitakin suomalaisia", sanoi kaveri. "No siis tottakai on, mitä sä nyt oikein luulet etteikö olisi?", elvistelijä tokaisi.

Vaikka olimmekin häneen nähden kai ala-arvoisia bluesfestivaalikävijöitä, tuli illan mittaan hyvää musiikkia oikeastaan kaikilta ketä lavalla heilui. Koska en tuntenut bändejä, oli sikäli aika sama kuka siellä päästeli menemään.

Viron Rakveresta kotoisin ollut kuusikymppinen mies oli käynyt jopa Kustavissa ja sitä kautta löytyi yhteisiä tuttujakin. Ajattelin ensin hänen heittävän hatusta juttujaan, mutta yllättävän hyvä Suomi-tietous ja ystävällisyys kertoivat toista.

Erikoisin festareilla tapaamani henkilö oli vanhan hipin näköinen äijä, joka jossain vaiheessa ehtoota istui samassa pöydässä. Hän osoittautui tunnetun neuvostovirolaisen orkesterin Gunnar Graps Groupin entiseksi miksaajaksi.

Kaveri kertoili juttuja keikkareissuilta muun muassa Siperiasta. Esiintymisiä oli suurimmillaan ollut jopa viisi sataa vuodessa, kun bändi oli soittanut paljon kouluissakin. Palkkaa oli tullut 1200 ruplaa kuussa, kun lääkäri tienasi tuolloin 200 ruplaa.

Mielestäni Augusti Bluusissa kävijän ei tarvitse olla mikään kova bluesdiggari. Homma näemmä toimii joka tapauksessa. Tallinasta Haapsaluun on vain puolentoista tunnin automatka, joten sekään ei liene suuri este. Ehdoton suositus.