Lapin reissu osa 6 - Tromssa

Koska elokuussa 2019 tehdyn Lapin matkamme pääkohde oli Käsivarren-Lapissa sijaitseva Kilpisjärvi, luonnollisesti kävimme myös kivenheiton päässä Norjan puolella.

Pohjois-Norjan suurimpaan kaupunkiin Tromssaan on Kilpisjärveltä matkaa 162 kilometriä. Varasimme sitä varten yhden matkapäivän. Suunnitelmissa oli jotain muitakin Norja-nähtävyyksiä, mutta oikeastaan vain Tromssa toteutui. Se riitti ainakin minulle hyvin, tulipa tuollainenkin paikka koettua.

Kuvittelin, että Norjan puolella ajelemme mutkikasta serpentiinitietä pitkin ylös alas vuorenrinteitä. Hyväkuntoinen tie kulki kumminkin pääosin koko matkan tasaisesti laaksojen pohjalla ja vuonojen rannoilla.

Maisemat olivat suoraan kuin satukirjasta. Pari kertaa oli pakko pysähtyä ottamaan valokuvia.

Jäämeren rannalla sijaitseva Tromssa on Pohjois-Norjan ja Tromssan läänin pääkaupunki. Se on Norjan kahdeksanneksi suurin kaupunki (asukkaita yli 70 000) ja Pohjoismaiden isoin napapiirin pohjoispuolella sijaitseva kaupunki. Tromssan lempinimiä ovat Pohjolan Pariisi ja Jäämeren portti.

Tromssa on kalastuksen ja merenkulun keskus. Kaupungista on kehittynyt myös arktisen alueen tutkimuksen keskus ja yliopiston lisäksi siellä on arktiseen tutkimukseen keskittynyt Fram-keskus.

Tromssan kaupunki perustettiin 1794, mutta ensimmäinen kirkko on rakennettu jo 1252. 1800- ja 1900-lukujen vaiheessa suomalais- ja saamelaisyhteisöt joutuivat kovan norjalaistamisohjelman kohteeksi.

Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta Tromssassa on leuto ilmasto verrattuna vaikkpa Kilpisjärveen. Golfvirta lämmittää niin hyvin, että talven pakkasennätys on vain -18. Kesällä lämpötila vaihtelee +5 ja +28 välillä.

Tromssan keskusta sijaitsee saarella, joka on noin 12 kilometriä ja pitkä ja kaksi kilometriä leveä. En ollut etukäteen ottanut sen kummemmin selkoa millaiseen taajamaan olemme oikein matkalla, joten kaupungin koko pääsi yllättämään oikein kunnolla.

Ajelimme aikamme pitkin loppumattomalta tuntuneita tunneleita ja päädyimme yliopistoalueelle. Tieteen ohella siellä on harrastettu merkillistä arkkitehtuuria. En olisi uskonut näkeväni noin korvessa taloja, jotka mielikuvissani liittäisin täysin toiselle puolelle palloa.

Tromssan ydinkeskusta ei kovin kummoinen ollut. Sakkia oli jonkun verran liikkeellä ja Suomesta poiketen katukahviloita oli yllättävän suuri määrä. Alla olevassa kuvassa MP Vanne ja Sunttu Sundell eivät tosin hörpi kahvia, vaan ihmettelevät satama-allasta.

Kaupungilla rampatessamme nälkä alkoi kurnia. Isosta kauppakeskuksesta löytyi ravintola, jossa  mussutimme sinänsä ansiokkaan, mutta suomalaisittain kalliin hampurilaisaterian. Laskeskelin, että siitä sai pulittaa 24 euroa. Tosin vastaava olisi vaikkapa Turun Myllyssä maksanut sekin varmaankin 15-20 euroa.

Mitään järin ihmeellistä kuvattavaa ei vastaan tullut. Nämä ruudut ovat satamasta, jonne sattui tulemaan risteilyalus juuri kreivin aikaan. Hurtigruten on sellainen laivareitti, jonka haluaisin itsekin joskus kokea. Tarkemmin linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Hurtigruten

Lapin reissu osa 5 - Rovijoen putous

Keskiviikkona 28. elokuuta ohjelmistossa oli päiväreissu Norjaan, tarkemmin Tromssan kaupunkiin. Kilpisjärven majapaikastamme oli kivenheitto valtakunnan rajalle, jossa jo heti tulopäivänämme kävimmekin kääntymässä.

Kuten arvelin, oli raja-asema on pelkkä muodollisuus. Pihalla seisoi muutama rajavartija tumput suorina seuraamassa ohikulkevaa autovirtaa. En nähnyt ketään otettavan tarkempaan syyniin.

Gran Canarialla tammikuussa 2015 samalle katamaraanipurjehdukselle sattunut norjalaisnuorukainen kertoi, että armeija-aikanansa he kävivät usein Suomen puolella ostoksilla Kilpisjärven marketissa. Ihmettelin sitä silloin, mutta en enää. Tällä rajalla varmaan viis veisataan jos vieraan valtion asepuvut päällä tullaan hiukan hakemaan elintarvikkeita. Jossain muualla siitä seuraisi aseellinen konflikti.

Ensimmäinen etappimme ei suinkaan ollut 162 kilometrin päässä oleva Tromssa. Se kun sattui olemaan melkein heti rajan jälkeen sijaitseva Rovijoen putous, jolla on korkeutta 28 metriä. Kohdetta kehui kovasti eräs työkaveri, joka innostui oikein näyttämään kuvia paikasta. Eikä hän lainkaan turhaan kehunut, oli meinaan käymisen arvoinen paikka!

Jostain kumman syystä Rovijoen putous on Suomen puolelta tullessa jätetty merkitsemättä, joten sen ohi voi huristella autuaan tietämättömänä. Iso taukolevike tien vasemmalla puolella tosin voi herättää huomion, mutta minkäänlaista nähtävyyden merkkiä siinä ei ole.

Rovijoki virtasi maantien alitse ja kouhui valtavalla voimalla alas laaksoon. Taukopaikalta lähtevä polku oli parhaat päivänsä nähnyt, eivätkä kaiteetkaan enää olleet parhaassa teräksessä. Jyrkkää polkua pitkin kumminkin pääsin joten kuten alemmas, mutta lopetin etenemisen nähdessäni sortumavaarakylttejä.

Kohina oli sen verran kova, että vaikka MP Vanne oli melkein vieressä, sai huutaa pää punaisena jotta toinen kuuli. Alas laaksoon emme menneet, koska polku näytti arveluttavalta. Mielessä käväisi jos maa tosiaan sortuu, siinä on etelän vetelä ihmeissään.

Noilla main liikkuessa Rovijoen putous on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Huonokoipisille en suosittele.

Norjan kiertomatka osa 6

Viides matkapäivä kului omatoimisesti Oslossa. Sade jatkui koko melkein päivän, mikä osaltaan latisti tunnelmaa ja rajoitti menoja. Esimerkiksi terasseilla istuskelu oli täysin mahdotonta sillä kelillä. Toisaalta hyvä, koska eipä tullut imuroitua ylihintaista olutta tuopillistakaan.

Hotelimme Borsparken sijaitsi aivan ydinkeskustan tuntumassa. Siitä oli hyvä sukkuloida mihin suuntaan tahansa. Lyhyt taival melkein minne vaan.

Keskustan ulkopuolella sijaitsevalle laajalle museoalueelle meidät heitti bussikuskimme Pooke, jahka ensin hankimme turistikortit keskustan matkailuneuvonnasta. Läpyskää vilauttamalla pääsi kaikkiin museoihin sisälle.

Alueella oli esillä Norjan merenkulkuhistoriaa monessa eri kohteessa. Ensimmäisenä vastaan tuli viikinkilaivamuseo. Näyttelyhalleissa oli useita muinaisia laivanjäännöksiä, joista osa ihmeen hyvin säilyneitä. Vitriineistä löytyi kaikenmoista viikinkitilpehööriä miekoista astioihin.

Viikinkilaivamuseon valaistus oli kuvaamisen kannalta vaikea. Himmeät keinovalot ovat mielestäni pahinta siihen hommaan. Ne yhdistettynä ikkunoista kajastavaan luonnonvaloon antoivat sentään jonkunlaisen lopputuloksen.

No, museot eivät ole tarkoitettukaan valokuvaamista varten ja esimerkiksi Ruotsin kansallismuseossa Tukholmassa on valokumaaminen kiellettykin. Tai ainakin minulle tultiin huomauttamaan asiasta kun siellä kameran kanssa heiluin vuonna 1995. 

Suunnilleen kilometrin päässä viikinkilaivamuseosta sijaitseva Bygdoynes on meriaiheinen museokeskittymä.  Vierekkäin on kolme erilaista kohdetta; Fram-laivamuseo, Norjan merenkulkumuseo ja Kon-Tiki -museo.

Saapastelimme ensimmäiseksi sadetta pakoon Fram-museoon. Rakennuksen sisällä on norjalaisten pohjoisnapatutkijliden 1800-luvun lopulla käyttöön ottama Fram-laiva ja aiheeseen liittyvää esineistöä.

Museo oli erittäin hyvin koottu. Siellä oli selkeät kulkureitit ja nähtävää todella paljon.

Merenkulkumuseon kuivattujen kapakalojen tuoksun ääreltä matka jatkui Kon-Tiki-museoon. Esillä oli tutkimusmatkailija Thor Heyerdahlin palsalautta Kon-Tiki ja kaislalautta Ra II. Alukset näyttivät heiveröisiltä valtamerikäyttöön, mutta niillä Heyerdahl purjehti niin Atlanttin kuin Tyynemerenkin yli.

Heyerdahl ( 1914-2002) oli norjalainen biologi, joka tuli tunnetuksi Kon-Tiki -retkikunnan yhteydessä 1947. Porukka osoitti nykymittapuilla varsin heppoisilla aluksillaan, ettei ollut mitään merenkulullista estettä  Polynesian asuttamiselle Etelä-Amerikasta käsin. Yleisesti uskotaan, että alueelle asettautuivat aasialaiset.

Museossa oli esillä myös kattava valikoima vanhoja valokuvasuurennoksia Heyerdahlin elämänavaiheista ja saavutuksista. 

Akerhusin linnakealue Oslon ydinkeskustan tuntumassa on muureilla ympäröity laaja alue, jonne pääsee ilmaiseksi sisälle. Linnan muureilta näkyy suoraan Oslovuonolle, jossa oli valtavan kokoinen jenkkituristeja kuljettanut loistoristeilijä.

Japanilaisvieraat kameroineen olivat niin innoissaan linnasta, että eräskin nainen eteensä katsomatta kompuroi liukkaalla kivialustalla.

Muurien sisältä löytyi kuin varkain Norjan vastarintamuseo. Ulkoapäin pienen oloinen soppi osoittautui kumminkin monessa kerroksessa olevaksi laajaksi tilaksi, jossa olisi riittänyt tarkasteltavaa vaikka moneksi tunniksi.

Oslon oopperatalo valmistui vuonna 2008. Valtavia summia maksanut rakennus on ainakin hyvin erikoisen näköinen.

Taloa onkin vaikea välttää Oslossa käydessä. Edellisellä reissulla näin sen upouutena bussin ikkunasta, mutta nyt kävimme ihmettelemässä tölliä oikein katolla asti. Valkeasta marmorista ja graniitista tehdyn rakennuksen päälle nimittäin pääsee kävelemään loivia seiniä pitkin.

Rautatieaseman vieressä sijaitseva oopperatalo on rakennettu veden päälle. Siitä on suora näkymä Oslovuonoon. Taloa ei ole ainakaan ulkoapäin tarkoitettu vain korkeakultturin harrastajille, vaan tavallisille ihmisille.

Oopperatalon päällä käppäillessä tuli hieman epätodellinen olo. Vähän kuin olisi kävellyt sisälle tieteiselokuvaan. Ihmisiä istui ja nojaili siellä täällä; aivan kuin he olisivat olleet puistopiknikillä.

Perusteellisempi Osloon tutustuminen veisi paljon enemmän aikaa kuin käyttämämme puolitoista päivää, mutta hyvä näinkin.

Seuraavana aamuna alkoi paluumatka kohti Suomea. Reitti kulki Ruotsin halki Vänern-järven pohjoispään ohi kohti Mälaren-järven rantoja ja sieltä Tukholmaan. Silja Galaxyn iltalähtö Tukholmasta oli todennäköisesti loppuunmyyty, ainakin kova tungos laivalla oli.

Yhteenvetona Vuorilta vuonoille -matka oli vallan onnistunut. Aiemmin jo kritisoinkin Geirangerin vuonovisiitti- ja Peikonpolku -päivän hurjaa kiirettä, mutta muuta ruikuttamisen aihetta ei sitten löydykään.

Maisemat olivat todella hienoja. Kanssamatkustajat mukavia ja sosiaalisia, kuljettaja-matkanjohtaja kokenut asiansaosaava konkari, ruoka hyvää ja sitä oli riittävästi. Rahaakaan ei palanut juuri lainkaan, vaikka yhdessä maailman kalleimmista maista oltiinkin.

Koska matkan hintakaan ei ole ylivoimainen, kannattanee Ikaalisten matkatoimiston kevään korvalla ilmestyvää kataloogia selata sillä silmällä. Saattaa olla, että Norjan kiertomatkan reitti- ja majoitusvalintojakin on tarkistettu sitten viime kesän.