Lapin reissu osa 2 - Aavasaksa

Elokuussa 2019 tehdyn Lapin reissun ensimmäinen kohde Haaparannan ja Ruotsin puoleisen Kukkolankosken jälkeen oli Ylitornion kunnassa sijaitseva Aavasaksa.

Aavasaksan korkeus on 242 metriä merenpinnasta, joka tekee siitä lähiseutujen vaaroja korkeamman. Ammoisista ajoista se on ollut tunnettu maisemanähtävyys ja näköalapaikka.

Aavasaksalla on lomakylä ja hiihtokeskus, kahvila ja näkötorni sekä vuonna 1882 rakennettu Keisarinmaja.

Mietimme kovasti mitä eroa on tunturilla ja vaaralla. Etelän miehelle se ei ole mitenkään itsestään selvää. Lapissa puurajan yläpuolelle ulottuvia paljaslakisia maastonkohoumia kutsutaan tuntureiksi ja sitä matalampia metsän peittämiä kohoumia taas vaaroiksi. Esimerkiksi Rovaniemen seudulla tunnetuimpia vaaroja ovat Ounasvaara, Karkalonvaara ja Syväsenvaara.

Aavasaksa tunnetaan Suomen eteläisimäpänä pisteenä, jossa voidaan juhannuksena nähdä keskiyön aurinko. 1950- ja 60-luvuilla siellä pidettiin suuria juhannusjuhlia, joihin osallistui tuhansia ihmisiä.

Tiedä sitten miksi perinne hyytyi, mutta puitteet olisivat yhä mahtavat. Ehkä nykyään ihmisten vaatimustaso on sen verran kova, että luonnon helmaan hyttysten joukkoon ei noin vain mennäkään ilman nykyajan mukavuuksia.

Ranskan tiedeakatemia teki Pierre Louis Moreau de Marpertuisin johdolla geofysikaalisia mittauksia Aavsaksalla vuosina 1736-1737. Aavasaksa oli Struven ketjun yksi mittauspaikka 1800-luvun lopulla.

Struven ketju ei varmaan juurikaan soita kelloja, mutta se oli 1800-luvulla rakennettu kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Tarkoituksena oli selvittää yhden pituuspiirin pituus mahdollisimman pitkällä matkalta ja mahdollisimman pohjoisesta. Tiedon avulla pyrittiin laskemaan tarkemmin maapallon tarkka muoto ja koko.

Näitä maisemia katsellessa ei lainkaan pitäisi ihmetellä miksi Aavasaksa on yksi ympäristöministeriön valitsemista 27 virallisesta kansallismaisemasta. Aivan tajuttoman hienoa silmänkantamattomiin. Tämä olikin yksi Lapin reissun kohokohdista.

Lapin reissu osa 1 - Haaparanta

Viime vuoden elokuussa viikolla 35 tein työkaverieni MP Vanteen ja Sunttu Sundellin kanssa viikon reissun Lappiin.

Koska emme ole mitään äkkilähtömiehiä, alkoi matkan suunnittelu jo melkein vuotta aikaisemmin. Kun edelliset kesälomat oli pidetty, ruvettiin jo uusia miettimään. Ei tätä jatkuvasti jauhettu, mutta majoitukset katsottiin valmiiksi ja jotain isompia kuvioita päätettiin jo tuolloin.

Suntun kontolle jäi nähtävyyksien ja muiden potentiaalisten pysähtymispaikkojen listaus, hän kun on siinä hommassa ekspertti. Kaikenlaista patsasta ja putousta yleensä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Minulla ei ollut matkan suhteen muuta toivetta kuin että menomatkalla olisi hyvä pysähtyä Torniossa. Halusin tavata vanhoja kavereita ja katsella entistä opiskelukaupunkiani pitkästä aikaa.

Tornioon päästyämme majoituimme naapurissa Haaparannassa Ruotsin puolella. Ei lainkaan hullumpi vaihtoehto ja etenkin edullinen.

River Motel sijaitsee nimensä mukaisesti aivan Tornionjoen tuntumassa. Käyntiviikollamme siellä oli vielä jonkun verran kuhinaa, mutta kaikesta päätellen kesämmällä meno voi olla vilkasta. Ulkoterassi ja sisäbaari poikkesivat heittämällä suomalaisesta ravintolasta. Yleisvaikutelma oli vapaampi.

Kummastelen vaan paikan vessoja. Niin hotellihuoneessa kuin vastaanoton viereisessä vesiklosetissa oli pönttöihin täysin sopimattomat istuimet. Luulisi viimeistään asennusvaiheessa jonkun havahtuneen sellaiseen tosiseikkaan, etteivät ne ainakaan miehille sovi. En ole aikaisemmin tällaiseen törmännyt.

Kävimme pikaisesti katsomassa Haaparannan kyläraittia. Paljon muuta nähtävää siellä ei mielestäni olekaan kuin aikoinaan Ruotsin rumimmaksi valittu kirkko. Uskallan väittää, että taivassalolainen viljasiilokin on komeampi.

Torniossa asuva kaverini Harri "Luigi" Ristikari olisi tarjonnut meille matkalaisille katon pään päälle, mutta ajattelimme, että pääsemme kätevämmin omillamme. Oli mukava nähdä Luigiakin pitkästä aikaa.

Poikkesimme myös Mr. Lordin ja kehumassa ja Grillit huurussa-ohjelmastakin tutussa Meerin grillissä syömässä herkullista mättöä. Yhdentoista vuoden tauon jälkeen kokemus olikin suorastaan taivaallinen. Ihan tulee vesi kielelle kun muisteleekin.

Torniossa satoi kaatamalla, mutta luojan kiitos seuraavana aamuna taas paistoi. Matka pohjoiseen jatkui pitkin Ruotsin puolta, jossa ensimmäinen stoppi oli viidentoista kilometrin päässä Haaparannasta sijaitseva Kukkolaforsen, Kukkolankoski.

Kukkolankoski on 3,5 kilometriä pitkä koski Tornionjoessa Suomen ja Ruotsin rajalla, jonka pudotuskorkeus on 14 metriä. Rajan molemmin puolin sijaitsevat Kukkolan kylät.

Aamutuimaan joella oli muutama vanhempi herra lippoamassa siikaa.

Sammallahdenmäen hautaröykkiöt

Sammallahdenmäen pronssikautiset hautaröykkiöt on Satakunnassa Raumalla sijaitseva muinaisjäännösalue. Entisen Lapin kunnan alueella oleva paikka hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1. joulukuuta 1999 ensimmäisenä suomalaisena arkeologisena kohteena. Sammallahdenmäki Suomen ja Pohjoismaiden edustavin läntisen pronssikulttuurin kohde.

Noin kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Suurin osa niistä on isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä.

Tunnetuimmat kasat ovat kuitenkin laakea suuri nelikulmainen latomus, jota kutsutaan Kirkonlaattiaksi, sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma Huilun pitkä raunio. Jälkimmäisestä lienee läheisen Kivikylän palvaamon valmistama grillimakkara Huilun tuhti saanut nimensä.

Museoviraston tutkimuksissa korkeimmalla kohdalla oleva hauta ajoitettiin pronssikaudelle 1300–1000 eaa. ja alimmalla tasolla oleva hauta varhaiselle rautakaudelle 170 eaa. – 80 jaa. Kivikasoista on löytynyt ihmisluita, paasiarkkuja ja sarjarannerenkaan katkelma.

Paikallishistoriassa hautaröykkiöt mainitaan ensimmäistä kertaa 1878 ja neljä kasaa on tutkittu jo vuonna 1891. Museovirasto teki vuonna 2002 kaivauksia kahdeksalla röykkiöllä, joista jokaisesta tuli esille niiden sisäisiä rakenteita. Kuudesta paikasta löytyi palanutta ihmisen luuta, joten niihin on tehty polttohautauksia.

Kiviröykkiöihin käy vuosittain tutustumassa lähes 10 000 kävijää, erityisesti ulkomaalaisia ja erikoisuutena maailmanperintökohteiden kiertäjät. Viime tiistaina röykkiöitä ihmettelemässä kävivät allekirjoittanut ja Sunttu Sundell.

Ottaen huomioon alueen ainutlaatuisuuden, on opastus kivikasoille täysin lapsenkengissä. Tuurilla valitsimme oikeaan suunnan. Opastusnuolia sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Kun vihdoin alkoi näkyä isoja kiviröykkiöitä, varmistuimme Sundellin kanssa, että taidamme olla oikeassa paikassa. Ei voi kuin kummastella viitoituksen puutetta.

Auto jätettiin Kivikylän palvaamon parkkipaikalle. Hautaröykkiöiltä palatessamme kävin palvaamon kaupassa ostoksilla. Kassillinen herkullisia grillimakkaroita ja purkkikaupalla suussa sulavaa, suorastaan järjettömän hyvää Kivilylän savupalvihernekeittoa vaihtoi omistajaa alle kahdellakymmenellä eurolla.

Lapin reissu osa 2 - Luontokeskus Naava

Lapin viikolle oli erikseen varattu retkipäivä. Se alkoi Pyhätuntunturin Kultakeron juurella sijaitsevasta Luontokeskus Naavasta. Uudehko rakennus on huomattavasti toimivampi ja isompi kuin muutama sata metriä sen yläpuolella sijainnut vanha luontokeskus.  

Naavan aulassa vastassa oli mukava ja reipas naisopas, jonka nimen valitettavasti jo unohdin. Hän kertoi rakennuksen toiminnasta ja alueen luonnosta. 

Näyttely tutustuttaa äänin ja kuvin Pyhä-Luoston kansallispuiston luontoon ja kulttuurihistoriaan. Kuruja, keroja ja muinaisia metsäsaamelaisten pyhiä paikkoja alueella piisaa. 

Pyhä-Luoston kansallispuiston ydinosan muodostaa Suomen eteläisin tunturijono. Alue palvelee monipuolisesti niin luonnonsuojelua, paikallisväestöä, retkeilyä kuin matkailuakin.

Puisto koostuu vuonna 1938 perustetusta Pyhätunturin kansallispuistosta ja sen luoteispuolella sijaitsevasta Luoston alueesta, jotka yhdistettiin uudeksi kansallispuistoksi vuonna 2005. Kansallispuisto peittää alleen 35 kilometrin pituisen tunturijonon ja kansallispuiston pinta-ala on kokonaisuudessaan 142 neliökilometriä.

Pyhä-Luoston kansallispuiston läpi kulkevat laajat latu- ja retkeilyreitit yhdistävän matkailukeskukset toisiinsa. 

Luontokeskus Naava oli oikein mielenkiintoinen paikka. Tuskin kukaan matkaporukastamme lähti sieltä hampaat irvessä. Kermana kakun päällä oli vartin mittainen multivisioesitys Pyhä-Luoston kansallispuiston luonnosta. Komeita valokuvia oli kymmenittäin. Itse tosin olisin tiivistänyt showta jonkun verran ja tehnyt esityksestä hiukan reippaamman. Mutta hyvä noinkin. 

Kuvia katsellessa tuli jälleen mieleen, että joskus olisi hienoa käydä Pyhä-Luoston alueella kesällä tai varsinkin alkusyksyllä ruska-aikaan. Metriset lumikinokset kun on nähty jo neljällä käyntikerralla.