Noin kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Suurin osa niistä on isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä.
Tunnetuimmat kasat ovat kuitenkin laakea suuri nelikulmainen latomus, jota kutsutaan Kirkonlaattiaksi, sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma Huilun pitkä raunio. Jälkimmäisestä lienee läheisen Kivikylän palvaamon valmistama grillimakkara Huilun tuhti saanut nimensä.
Museoviraston tutkimuksissa korkeimmalla kohdalla oleva hauta ajoitettiin pronssikaudelle 1300–1000 eaa. ja alimmalla tasolla oleva hauta varhaiselle rautakaudelle 170 eaa. – 80 jaa. Kivikasoista on löytynyt ihmisluita, paasiarkkuja ja sarjarannerenkaan katkelma.
Paikallishistoriassa hautaröykkiöt mainitaan ensimmäistä kertaa 1878 ja neljä kasaa on tutkittu jo vuonna 1891. Museovirasto teki vuonna 2002 kaivauksia kahdeksalla röykkiöllä, joista jokaisesta tuli esille niiden sisäisiä rakenteita. Kuudesta paikasta löytyi palanutta ihmisen luuta, joten niihin on tehty polttohautauksia.
Kiviröykkiöihin käy vuosittain tutustumassa lähes 10 000 kävijää, erityisesti ulkomaalaisia ja erikoisuutena maailmanperintökohteiden kiertäjät. Viime tiistaina röykkiöitä ihmettelemässä kävivät allekirjoittanut ja Sunttu Sundell.
Ottaen huomioon alueen ainutlaatuisuuden, on opastus kivikasoille täysin lapsenkengissä. Tuurilla valitsimme oikeaan suunnan. Opastusnuolia sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Kun vihdoin alkoi näkyä isoja kiviröykkiöitä, varmistuimme Sundellin kanssa, että taidamme olla oikeassa paikassa. Ei voi kuin kummastella viitoituksen puutetta.
Auto jätettiin Kivikylän palvaamon parkkipaikalle. Hautaröykkiöiltä palatessamme kävin palvaamon kaupassa ostoksilla. Kassillinen herkullisia grillimakkaroita ja purkkikaupalla suussa sulavaa, suorastaan järjettömän hyvää Kivilylän savupalvihernekeittoa vaihtoi omistajaa alle kahdellakymmenellä eurolla.
