Koska emme ole mitään äkkilähtömiehiä, alkoi matkan suunnittelu jo melkein vuotta aikaisemmin. Kun edelliset kesälomat oli pidetty, ruvettiin jo uusia miettimään. Ei tätä jatkuvasti jauhettu, mutta majoitukset katsottiin valmiiksi ja jotain isompia kuvioita päätettiin jo tuolloin.
Suntun kontolle jäi nähtävyyksien ja muiden potentiaalisten pysähtymispaikkojen listaus, hän kun on siinä hommassa ekspertti. Kaikenlaista patsasta ja putousta yleensä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista.
Minulla ei ollut matkan suhteen muuta toivetta kuin että menomatkalla olisi hyvä pysähtyä Torniossa. Halusin tavata vanhoja kavereita ja katsella entistä opiskelukaupunkiani pitkästä aikaa.
Tornioon päästyämme majoituimme naapurissa Haaparannassa Ruotsin puolella. Ei lainkaan hullumpi vaihtoehto ja etenkin edullinen.
River Motel sijaitsee nimensä mukaisesti aivan Tornionjoen tuntumassa. Käyntiviikollamme siellä oli vielä jonkun verran kuhinaa, mutta kaikesta päätellen kesämmällä meno voi olla vilkasta. Ulkoterassi ja sisäbaari poikkesivat heittämällä suomalaisesta ravintolasta. Yleisvaikutelma oli vapaampi.
Kummastelen vaan paikan vessoja. Niin hotellihuoneessa kuin vastaanoton viereisessä vesiklosetissa oli pönttöihin täysin sopimattomat istuimet. Luulisi viimeistään asennusvaiheessa jonkun havahtuneen sellaiseen tosiseikkaan, etteivät ne ainakaan miehille sovi. En ole aikaisemmin tällaiseen törmännyt.
Kävimme pikaisesti katsomassa Haaparannan kyläraittia. Paljon muuta nähtävää siellä ei mielestäni olekaan kuin aikoinaan Ruotsin rumimmaksi valittu kirkko. Uskallan väittää, että taivassalolainen viljasiilokin on komeampi.
Torniossa asuva kaverini Harri "Luigi" Ristikari olisi tarjonnut meille matkalaisille katon pään päälle, mutta ajattelimme, että pääsemme kätevämmin omillamme. Oli mukava nähdä Luigiakin pitkästä aikaa.
Poikkesimme myös Mr. Lordin ja kehumassa ja Grillit huurussa-ohjelmastakin tutussa Meerin grillissä syömässä herkullista mättöä. Yhdentoista vuoden tauon jälkeen kokemus olikin suorastaan taivaallinen. Ihan tulee vesi kielelle kun muisteleekin.
Torniossa satoi kaatamalla, mutta luojan kiitos seuraavana aamuna taas paistoi. Matka pohjoiseen jatkui pitkin Ruotsin puolta, jossa ensimmäinen stoppi oli viidentoista kilometrin päässä Haaparannasta sijaitseva Kukkolaforsen, Kukkolankoski.
Kukkolankoski on 3,5 kilometriä pitkä koski Tornionjoessa Suomen ja Ruotsin rajalla, jonka pudotuskorkeus on 14 metriä. Rajan molemmin puolin sijaitsevat Kukkolan kylät.
Aamutuimaan joella oli muutama vanhempi herra lippoamassa siikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti