Ruissalon kevättä 19. huhtikuuta

Sunnuntaina 19. huhtikuuta kevät näytti parhaat puolensa. Ilma oli kuin morsian; ei tuullut pätkääkään ja lämpötila kipusi kaverin auton mittarissa kuuteentoista asteeseen.

Kävin luontokuvausta harrastavan kaverini Simon kanssa happihyppelyllä Turun Ruissalossa. Ensin Marjaniemen luontopolulla saaren alkupäässä ja lopuksi Kolkannokassa toisella puolella Ruissaloa.

Kolkannokan edustalla uiskenteli kyhmyjoutsenia laskujeni mukaan peräti 21 kappaletta. Lempilintuihini kuuluvia meriharakoita tepasteli niitäkin pari kappaletta syötävää etsimässä.

Eipä kai tämän parempaa kevätkeliä hevillä löydy. Yleensä Ruissalossa tuppaa tuulemaan kesät talvet. 

Joku uskalikko oli jopa uimassa kaukana rannasta. Ihmetteleviä silmäpareja riitti. 

Katariinanlaaksossa 12. huhtikuuta

Kävin eilen työpäivän jälkeen Katariinanlaakson luontopolulla. Päivä sattui kerrankin olemaan aurinkoisen keväinen ja kaukaa viisaana otin aamulla kameran mukaan. 

Turun ja Kaarinan rajalla sijaitseva luonnonsuojelualue oli huhtikuisen takatalven jäljiltä yhä osin lumen ja jään peitossa, mutta sentään ihan kuljettavassa kunnossa. Nastakenkiä ei enää tarvittu kuten neljä viikkoa sitten, jolloin siellä viimeksi kävin. 

Takatalvesta huolimatta neljässä viikossa oli tapahtunut sen verran edistystä, että sorsille oli sulanut jokunen neliömetri uiskentelutilaa rantaan polun varteen. 

En ollut tänä keväänä nähnyt vielä ainuttakaan sinivuokkoa, vaikka niitä on sosiaalisen median kuvien perusteella ollut  pitkään jo esimerkiksi Ruissalossa. Katariinanlaaksossa paljaalla etelärinteellä kukkaryppäitä oli runsaasti.  

Kaksi nokkosperhoista liihotteli hetken kilvan ympärilläni, kunnes laskeutuivat peräkanaa kannolle. Ei muuta kuin kamera laulamaan.

Edellisellä käynnilläni en nähnyt yhtään oravaa. Nyt niitä oli peräti kaksi pähkinöitä rouskuttamassa.

Luontokuvausmielessä lenkki Katariinanlaaksossa ei ainakaan mennyt hukkaan. Monennäköistä objektia löytyi. Sammaloitunut naisten kenkäkin polun varrelta. 

Kasvititeellinen puutarha 18. huhtikuuta

Sunnuntaina 18. huhtikuuta käväisin Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Se tunnetaan kansan suussa paremmin Ruissalon kasvititeellisenä puutarhana. 

Aikomuksenani oli kuvata sammakoita, joita tähän aikaan vuodesta alkaa olla lammikoissa. Olen nähnyt muutamassa luontoryhmässä niistä jo kuvia, mutta henkilökohtaisesti bongannut vain yhden pallosilmän viikko sitten. 

Sinivuokkoja näin jo edellisviikolla. Nyt niiden seuraksi oli ilmestynyt valkovuokkoja. 

Vaikka sammakoita ei näkynyt, alppivesiliskon eli alppimanterin sain kuvattua. Se kurkkaili kasvien seassa yhdessä kasvitieteellisen puutarhan lukuisista lammista.

Alppimanteri on vesilisko, joka on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön tai tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä toisesta EU-maasta. Niitä ei saa pitää hallussa, myydä, kuljettaa, kasvattaa tai luovuttaa. 

Vieraslajisivuston mukaan alppimanteria tavataan vain parissa lammessa Turun lähellä. Ensimmäisen kerran se löydettiin vuonna 2013. 

Alppimanteri elää yleisenä Keski-Euroopassa, joten joku on tuonut niitä näille leveysasteille. Jos manterit ovat asuneet lammessa vuosia, saattaa lajin kanta olla useita kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä. 

 Ainakin tässä lätäkössä oli useita vesiliskoja. Tiedä sitten olivatko kaikki tämän kuvaamani kaverin lajikumppaneita.

Kevättä Pikku-Pukin rantapromenadilla

Kuten tarkkasilmäinen blogini vakiolukija Matti Viki Vikström ehti jo lauantai-iltana kertoa, on täältä kadonnut kuvia kuin tuhka tuuleen! Tämä on tapahtunut jossain vaiheessa lauantaita 18. huhtikuuta.

Blogger-palveluntarjoajaan on ilmeisesti tullut jonkinlainen häiriö. Ainakin lähiaikojen postaukset kuten Paimion Vähäjokipolulla ja Pääsiäsireissu osa 2 - Vepsä ovat tällä hetkellä kokonaan kuvien osalta puuttellisia. Mystistä ja erittäin ikävää.

Diiskuneiti-blogia pitävä ja tietotekniikasta paljon ymmärtävä tuttuni Diina-Maria Laakso puolestaan infosi, että eipä auta kuin odottaa. No, jollei Blogger korjaa asiaa, täytyy itse ruveta uudelleen latailemaan kuvia oikeisiin paikkoihin. Harmittaa jo valmiiksi, koska kyseessä on vaativa homma.

Diinan blogi on eri palvelimella ja uteliaat voivat katsoa hänen juttujaan osoitteesta https://diiskuneiti.vaikuttajamedia.fi/

Käväisin tänään Turun Ruissalon Kansapuistossa, josta jatkoin kamera kaulassa viehättävälle Pikku-Pukin rantapromenadille. 

Kevät on edistynyt Turun seudulla oikein mukavasti. Sinivuokkoja bongasin jo 25. maaliskuuta, mutta nyt on valkovuokkojakin alkanut putkahdella sinne tänne.

Katariinanlaaksossa 6. huhtikuuta

Turun ja Kaarinan rajalla sijaitseva Katariinalaakson 17 hehtaarin luonnonsuojelualue on suosittu ulkoilupaikka. Nyt koronaviruksen aikana se on kuulemma ollut niin tukossa, ettei luontopolulla ole mahtunut juuri edes kääntymään.

Moisista huhuista huolimatta jalkauduin Katariinanlaaksoon maanantaina 6. huhtikuuta illansuussa. Parkkipaikalla oli viitisentoista autoa.

Luontopolulle talsiessani en tuntenut koronapaniikkia, eikä sellaista ole tähän mennessä muutenkaan ollut. Kun töissä käydään kuten ennenkin, mitä nyt muutama käsidesipurnukka on tuotu hallin oven eteen, ei siinä paljon koronapelot auta.

Kamera killui kaulassani kuten aina Katariinanlaaksossa käydessäni. En odottanut mitään mullistavaa kuvattavaa löytäväni, mutta yleensä polulla voi nähdä ainakin oravia. Niin tälläkin kertaa. Myös sinivuokkoja oli ilahduttavan paljon siellä täällä.

Kurreja seuratessa ei voi kuin ihmetellä mikseivät ne ole tuon paksumpia. Luulisi, että jatkuvalla syömisellä Katariinanlaaksossa törmäisi melko tuhteihin yksilöihin. Ihmiset kun roudaavat niille ja linnuille ruokaa kassikaupalla.