Pääsiäisristeily 2023 osa 1 - Berghamn

Huomasin alkuvuodesta Visit Seilin ilmoituksen, jossa kerrottiin pääsiäisenä järjestettävästä risteilystä Nauvossa. Päiväretken kohteet olisivat Berghamnin ja Brännskärin saaret. 

Osallistuin neljä vuotta sitten vastaavalle reissulle. Vaikka saaret olivatkin tuttuja, oli aikaa vierähtänyt sen verran, että uusinta oli paikallaan. 

Matkaseuraa ei tarvinnut kauan houkutella. Työkaverini Jukka Rouhiainen ja Petteri Syväkari innostuivat risteilystä välittömästi. Myöhemmin joukkoon liittyi myös niin ikään samassa työpaikassa kortta kekoon kantava Timo Kuusela. 

Pientä stressiä aiheutti takatalvi, joka jylläsi Lounais-Suomessa siihen malliin, että kinokset kimmelsivät vielä huhtikuun alussakin monikymmensenttisinä. Onneksi pahin oli pääsiäiseen mennessä ohi ja ilma keväisempää. 

M/S Norsskär-alus oli jo kansoitettu saapuessaan noutamaan meitä Nauvon satamasta. Koko viikonlopun kattava Seili-majoituspaketti oli vetänyt väkeä mukavasti. Me osallistuimme vain lauantain retkelle. 

Nauvosta mukaan tuli myös turkulainen Päivi. Tutustuin häneen neljä vuotta sitten vastaavalla matkalla ja arvelin näkeväni tälläkin kertaa. Sosiaalisesta mediasta päätellen hän kiertää ahkerasti saaristoa ja meillä riittikin juttua saarikohteista.   

Vietin alkumatkasta osan laivan sisäpuolella, jossa paikallisopas kertoi tarinoita Nauvosta. Suurin osa matkalaisista asettautui kannelle katselemaan komeita maisemia. Sinne eivät oppaan jutut kuuluneet, joka oli ilmeisesti paatin henkilökunnallekin yllätys. 

Merellä näkyi paljon lintuja. Rouhiaisenkin pitkäputkinen kamera lauloi välittömästi hoosiannaa merikotkan tai haahkan ilmestyessä näköpiiriin. 

Päivän ensimmäinen kohteemme oli Berghamn. Se on 64 hehtaarin saari ja kylä Nauvon pääsaaren eteläpuolella, jossa asuu ympärivuotisesti kuusi ihmistä.  

Berghamnin pohjoisosa kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon. Siihen kuuluu perinnemaiseman muodostama Västerbyn kalastajatila. Päärakennus on sisustettu 1940-50-lukujen tyyliin. 

Berghamnin kylä on osa Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määrittelemää Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta. 

Vuoden 2019 pääsiäisristeilystä voi lukea linkeistä: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-1-ms.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-2-berghamn.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-3.html

Örön reissu osa 1 - Mietteitä merimatkalla

Lokakuun 10.-11. päivä osallistuin syysretkelle entisenä armeija- ja linnakesaarena tunnetuun Öröön.

Huomasin reissuilmoituksen elo-syyskuun vaiheessa sosiaalisesta mediasta. Vaikka olen Örössä muutaman kerran aikaisemminkin käynyt, heräsi kiinnostus välittömästi.  

MS Norrskär-laiva lähti Turun Aurajoesta, joten minun ei tarvinnut raahata matkalaukkuani kauas kotiovelta. Matkan järjestäjänä toimi Vitharun ja Örön nykyinen yrittäjäpariskunta. 

Matkaporukan kokoontuessa Läntiselle rantakadulle, silmäilin pikaisesti ihmiset läpi jos vaikka olisi tuttuja joukossa. Ei niin ainuttakaan. Paitsi työkaverini Sunttu Sundell, jonka kanssa jaoin hotellihuoneen. 

Ennakkoon oli ilmoitettu, että kasvomaskien käyttö laivamatkan aikana olisi suotavaa näin korona-aikana. En ollut aiemmin moista rättiä päähäni asetellut. Kerta se ensimmäinenkin. 

Arvelin, että ruissulla olisi mukana paljon sotahistorista kiinnostuneita ja toinen puolikas koostuisi lintubongareista. Yllätyksenä tuli, että kumpaakaan ryhmää ei ainakaan näkyvästi ollut. Sen sijaan muutama tyttö- ja naisporukka, lapsiperhe ja vanhempi pariskunta löysyivät MS Norrskärin uumenista istumapaikkansa. Jotkut rohkeat jäivät kannellekin 4,5 tunnin merimatkan ajaksi. Yhteensä sakkia oli nelisenkymmentä. 

Olen ennenkin huomannut, että tällaisilla seuramatkoilla osa porukasta on sosiaalista ja osa taas todellakaan ei ole. Mikäli olen myöhemmin kuullut jonkun hapannaaman sosiaalisen statuksen siviilielämässä, en ole voinut kuin ihmetellä miten hemmetissä hänkin saa toteuttaa ammattiaan jos ei edes tervehdi parin päivän reissaamisen jälkeen. 

Tämänkertaisistakin matkakumppaneista osa oli fiksuja ja sosiaalisia, mutta toinen puoli sitten taas  osastoa, jolla oli naama norsunvitulla maskista huolimatta. Niin sanottu halpamakkara-katse tuli paluumatkalla eräältä rouvalta, vaikka tuskin olin hänen viikonloppuaan mitenkään pilannut. 

Vaikka ilma ei mielestäni ollutkaan sellainen, että laivan kannella olisi tarjennut istua kylmettymättä ilman pilkkihaalareita tai minkkiturkkia, käväisin haukkaamassa happea pariin otteeseen. Reitti kulki halki Saaristomeren Turusta Paraisten kautta Öröön. 

Sähköpostiohjeistuksesta ymmärsin retken hinnan olevan alkaen 128 euroa. Sen kummemmin sitä ei oltu eritelty. Hieman ihmettelinkin, kun MS Norsskärin kippari tuli jossain vaiheessa matkaa pyytämään 79 euron maksua. Mielestäni se oli kova hinta merimatkasta, kahvista ja pullasta. Moni muukin oli monttu auki, mutta kortti viuhui auliisti kun kerran pyydettiin. 

Myöhemmin selvisi, että kokonaishinta oli aivan oikein, mutta laivalla tehty välirahastus kummastutti kovasti pientä kulkijaa. Perillä vanhan kasarmin, nykyisen hotellin, kulmalla maksettiin loputkin. 

Minulle viikonlopun kokonaishinnaksi muodostui 180 euroa. Siihen kuuluivat matkat, luksusta huokuva uusi hotellihuone sekä ruokailut seisovasta pöydästä. Omilla eväillä ja matkaan kuuluvalla yhteismajoituksella olisi päässyt perushinnalla. 

Kasarmihotelli näyttää ulkoapäin samalta kuin sen toimiessa varusmiesten kotina, mutta sisältä on kaikki paikat remontoitu. Se osoittautui vallan mainioksi paikaksi yöpyä.

Rakennuksessa on kahdeksantoista kahden hengen huonetta, joista osa on yhdistettävissä perhehuoneiksi. Arvelen meidänkin huoneen olleen juuri tällainen, koska keskellä seinää oli lukittu ovi. Kahdelle isolle miehelle huone oli ehkä aavistuksen pieni, mutta kyllä siellä kääntymään mahtui. 

Pitkän merimatkan jälkeen huoneeseen päästyäni, oli aika heittäytyä nojatuolin syövereihin, tehdä pikku drinksut ja kuunnella erinomaista poppia bluetooth-kaiuttimen kautta. 

Päiväretki Gullkronaan

Gullkrona on 45 hehtaarin kokoinen saari Saaristomerellä Nauvossa.

Saari tunnetiin perinteikkäänä vierasvenesatamana, kunnes sen pitäjät tulivat siihen ikään, etteivät hommat enää sujuneet kuten nuorempana. Satama olikin kiinni kymmenkunta vuotta. Se avattiin ehostettuna vuoden 2019 kesällä miljonääri Ilkka Herlinin toimesta.

Heti avajaistensa jälkeen Gullkrona saavutti valtavan suosion. Siellä vieraili yli tuhat venettä viime vuonna.

Minun piti matkata Gullkronaan jo viime kesänä Turusta Aurajoesta lähtevällä MS Norrskär-aluksella, mutta homma toteutui vasta tämän viikon keskiviikkona.

Laiva oli aivan täynnä. Aamulla oli viileää ja pikku sadekuurokin iski juuri kun paattia lastattiin, joten kaikki tunkivat sisätiloihin. Koronarajoista ei ollut tietoakaan ja eräskin vanhempi rouva yski reteästi kuin olisi kotisohvallaan istunut.

MS Norrskär seilaa kesäaikana Gullkronaan kaksi kertaa viikossa. Matkalla poiketaan Seilin saaren laiturissa, josta matka jatkuu tunnin verran Gullkronaan.

Seilin jälkeen kansipoika kutsui syömään lohikeittoa, enkä ainakaan minä lainkaan vastustellut. Oli todella maukasta saaristolaislimpun kera.

Suurin osa matkustajista jäi pois Seilissä. Gullkronaan jatkoi vain viitisentoista ihmistä, joista valtaosa paineli samantien luontopolulle. Rantaravintolaan jäi jokunen.

Luontopolulla oli valittavana kaksi reittiä. Kiersimme ne molemmat. Upeat kalliorannat suorastaan hivelivät silmiä. Peikkoluolakin löytyi matkan varrelta.

Keskiviikkona oli tuulinen päivä, mutta laivan kannella tarkeni joten kuten. Hauska matkaseura palatessa sai unohtamaan keikkuvan paatin ja Turussakin oltiin tuota pikaa, vaikka matka melkein kolme tuntia kestikin.