Näkymiä Naantalista 28. elokuuta

Tuli tuossa reilu viikko sitten käväistyä Naantalissa. Siis oikein kunnon Naantalissa, eikä Rymättylässä tai Velkualla. Nämä entiset itsenäiset kunnathan liitettiin Naantaliin vuonna 2009, mutta miellän ne yhä aivan muuksi kuin Naantaliksi. 

Vilkkaana turisti- ja kesäkaupunkina tunnettu Naantali oli hiljentynyt ihmisvirrasta. Kirkkopuistoon rakennettiin parhaillaan Naantali Sunfest-festivaalia. En ole nähnyt ainuttakaan uutista miten juhla on mahtanut mennä, mutta kai sinnekin pari tuhatta ihmistä löysi tiensä. 

Yritin etsiä mitä esiintyjiä tapahtumassa oli, mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Mistään en löytänyt enää infoa, vaan kaiken maailman early bird-lippuhömpötystä senkin edestä. Ainut, jonka muistan siellä lauleskelleen on Pate Mustajärvi, jonka koko Sunfest-keikka löytyy Youtubestakin. 

Vanhassa kaupungissa kävellessä ihmetytti kovasti miten koko ranta oli täynnä isoja ökyveneitä. Tuloillaan oli varmasti jonkinlainen venetapahtuma. Ainakaan vielä torstaina 28. elokuuta yhtään geelitukkaista keikaria tai tatuoitua bodaripelleä ei näkynyt elvistelemässä paattien luona. 

Kailon saaressa sijaitseva Muumimaailma on Naantalin kovin vetonaula. Nyt sekin oli suljettu. Saareen pääsee toki kävelemään jos mieli tekee. Kummastutti uimarannan läheisen grillipaikan epäsiisteys - ritilä poltettu puhki, roskia joka puolella ja likaiset penkit. 

Ylin kuva on otettu satamakonttorin terassilta. Huomasin selkälokin istuvan sopivasti tolpan nokassa taustallaan ökyveneen teksti "Yes". Lähetin kuvan Turun Sanomiin, jossa se julkaistiin torstaina 4. syyskuuta Lukijan kuva-palstalla. 

Talvisessa Naantalissa 9. tammikuuta

Viime viikon lauantaina oli jälleen asiaa Naantaliin. Tällä kertaa ei kumminkaan Luolalanjärven luontopolulle tai metsään yleensäkään, vaan Naantalin vanhan kaupungin rannoille. 

Ruuhkaa ei tammikuisena koronalauantaina juuri ollut, mitä nyt ulkoilijoita jonkun verran liikkeellä. Pari rohkeaa talviuimariakin pulahti mereen kirkon kupeessa. 

Vastoin tyypillistä naantalilaista talvikeliä, nyt ei tuullut lainkaan. Lämpömittari oli vain vähän miinuksella ja merikin aivan tyyni. Yleensä näissä maisemissa tuppaa talvisin tuulen takia olemaan brutaalit oltavat. 

Uusinta uutta oli Kailon saareen johtavan sillan lähistöllä ollut merimerkki. Väittäisin, ettei se ole siinä kauan ollut tai sitten olen niin puusilmä, että se on jostain syystä jäänyt huomioimatta. Ilmeisesti kyseessä on pieni tekosaari, johon on pystytetty veneilijöille ohjausmerkki.  

Turun Sanomat, kuten moni muukin media, uutisoi joulukuussa, että Muumimaailman Teatteri Emmassa oli sytytetty tulipalo. Syylliset saatiin kiinni melko pian ja hyvä niin. 

Olen vuosikausia ihmetellyt miksi Muumimaailmaan pääsee talvisin ja kauden ulkopuolella kävelemään sisälle täysin esteettä. Vandaaleja mopopoikia luulisi Naantalissa riittävän, joten on aika riskaabeliä jättää kaikki hajoitettava kuin tarjottimelle. 

Hyvä kun suurimmalla osalla on järki päässä, jolloin tällaisestakin miljööstä pääsee nauttimaan täysin ilmaiseksi. 

Naantalin hyisessä viimassa

Viime lauantaina oli aikomuksena käydä jossain lähistöllä hiukan ulkoilemassa. Paikaksi valikoitui Naantali, joka tunnetaan yhtenä Suomen suosituimmista kesäkaupunkeista. Suuntasin sinne kaverini Harri Nato Leinon kanssa.

Eipä tainnut tulla puheeksi koska Leino on viimeksi Naantalissa käynyt. Itse piipahdin kaupungin keskustassa edellisen kerran viime lokakuussa. Tuolloin tuli seuraavanlaisia fotoja http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/10/mona-vanhan-kaupungin-kujilla.html

Tällä kertaa kamera ei pahemmin laulanut. Ensinnäkin sormet jäätyivät välittömästi helvetinmoisessa tuulessa, eikä oikein kuvauskohteitakaan ollut siinä määrin kuin kuvittelin.

Visiitti Naantaliin ei nyt suoranaisesti ollut hukkareissu, mutta eipä paljon tarjonnutkaan. Hienossa miljöössä kävelee yleensä mielellään, mutta ilman soisi olevan edes jollain lailla otollinen. Nyt näin ei todellakaan ollut.

Muutama urhoollinen ulkomaalaisporukka sinnitteli brutaalia keliä vastaan. Muumimaailma tuntui kiinnostavan heitä kovasti.

Kailon saaressa sijaitsevaan Muumimaailmaan tosiaan pääsee kesäkauden ulkopuolellakin, vaikka siellä ei mitään ohjelmaa olekaan. Olen aina ihmetellyt moista käytäntöä, koska vandalismin vaaran luulisi olevan aika suuri tyhjänä kyyhöttävässä kylässä.

Naantalin rannoilla hyisessä viimassa tarpoessa eivät paljon auttaneet pipo tai pitkät kalsarit. Palelin vielä tuntitolkulla reissun jälkeenkin. Mutta tulipa käytyä ja toivottavasti ensi kerralla on lämpimämpää.

Naantalissa 21. toukokuuta

Viime viikolla sattui olemaan töissä aamuvuoroa, joten iltaisin oli aikaa keskittyä muuhun toimintaan kuten vaikka käydä jossain. Tiistaina suuntana olikin Naantali. En muista tämän vuoden puolella siellä käyneenikään.

Teersalon rantakuppilassa Wanhassa Salakuljettajassa sen sijaan tuli jo pääsiäisen aikoihin väännettyä lautasellinen herkullista murkinaa. Mutta minulle entinen Velkuan kunta ei edusta Naantalia, vaikka se kuntaliitosten kautta on osaksi sitä päässytkin.

Mukana matkassa oli kaimapoika Lehto, jonka Minillä kruisailimme vajaat parikymmentä kilometriä kohti maankuulua kesäkaupunkia. Hän oli hiljattain vaihtanut menopelinsä uudempaan, jota löytyi jopa kattoluukku.

Luukun olisi periaatteessa voinut jättää auki, sillä Naantalissa on oikein vaan kesäisen lämmintä. Ihmisiäkin oli paljon liikkeellä, vaikkei kesäkausi vielä varsinaisesti ollut alkanutkaan.

Erittäin suosittu vaikutti olevan vierasvenesataman uusi ravintola After Sail 714, jossa varmaan käy muitakin kuin veneilijöitä. Hyvin rakennus muuhun maisemaan sopii, vaikka voisin kuvitella sen aiheuttaneen vastustusta kuten vähän kaikki uusi.

Ravintolarannan jälkeen käväisimme Kailon saaressa, joka tunnetaan parhaiten Muumimaailmasta. Se ei ollut vielä auki, eikä myöskään viereinen Emma Teatteri, jossa oli ilmeisesti treenit käynnissä. Sillalle asti kantautunut huuto kuulosti lähinnä sakinhivutukselta, mutta taisi kuulua näytelmään.

Siitepölyä oli meressä huomattavan paljon. Paksuja, luotaantyöntäviä lauttoja lillui rantojen läheisyydessä. Säälittävää nähdä kun kyhmyjoutsenkin joutui kahlaamaan sellaisen läpi.

Naantalissa maaliskuisena sunnuntaina

Viime sunnuntaina kohteeksi valikoitui Naantali, tuo Turun kupeessa oleva komea kesäkaupunki. Mukava keli oli innostanut ihmisiä ulkoilemaan sankoin joukoin. Tuttujakin tuli vastaan melkein heti.

Naantali valmistautuu jo täysillä kesäkauteen. Merisalin seinässä oli iso plakaatti, jonka mukaan kuppila aukeaa pian. Muutama naapuribaari tarjosikin jo palvelujaan.

Merisalin takaa rannasta oli hiljattain purettu kaksi pienempää rakennusta ja kaadettu muutama puu. Muistikuvani mukaan taloissa oli jonkunlaista matkamuistomyyntiä ja venesataman palveluja. Seuraavana päivänä huomasin Turun Sanomista, että paikalle kaavaillaan kaksikerroksista uudisrakennusta, jossa olisi ravintola ja veneilijöille muun muassa saunomistilat. Kesäksi pitäisi olla valmista.

Naantalin vakiolenkkini tuppaa yleensä ulottumaan Kailon saareen ja siellä sijaitsevaan Muumimaailmaan. Jostain kumman syystä alueelle on vapaa kulku sesongin ulkopuolella. Kunnon kansalaisia on ilmeisesti paikat tulvillaan, koska vandaalien luulisi iskevän helposti moiseen kohteeseen. Onneksi ihmiset osaavat käyttäytyä.

Takavuosina Naantalissa tuli usein kesäisin käytyä terasseilla istumassa. Nyttemmin harrastus on jäänyt lähes vallan. Tiedä sitten mikä mahtaa olla kun ei noin lähelle ehdi kaljalle. No, ehkä tulevana kesänä.