Naantalin hyisessä viimassa

Viime lauantaina oli aikomuksena käydä jossain lähistöllä hiukan ulkoilemassa. Paikaksi valikoitui Naantali, joka tunnetaan yhtenä Suomen suosituimmista kesäkaupunkeista. Suuntasin sinne kaverini Harri Nato Leinon kanssa.

Eipä tainnut tulla puheeksi koska Leino on viimeksi Naantalissa käynyt. Itse piipahdin kaupungin keskustassa edellisen kerran viime lokakuussa. Tuolloin tuli seuraavanlaisia fotoja http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/10/mona-vanhan-kaupungin-kujilla.html

Tällä kertaa kamera ei pahemmin laulanut. Ensinnäkin sormet jäätyivät välittömästi helvetinmoisessa tuulessa, eikä oikein kuvauskohteitakaan ollut siinä määrin kuin kuvittelin.

Visiitti Naantaliin ei nyt suoranaisesti ollut hukkareissu, mutta eipä paljon tarjonnutkaan. Hienossa miljöössä kävelee yleensä mielellään, mutta ilman soisi olevan edes jollain lailla otollinen. Nyt näin ei todellakaan ollut.

Muutama urhoollinen ulkomaalaisporukka sinnitteli brutaalia keliä vastaan. Muumimaailma tuntui kiinnostavan heitä kovasti.

Kailon saaressa sijaitsevaan Muumimaailmaan tosiaan pääsee kesäkauden ulkopuolellakin, vaikka siellä ei mitään ohjelmaa olekaan. Olen aina ihmetellyt moista käytäntöä, koska vandalismin vaaran luulisi olevan aika suuri tyhjänä kyyhöttävässä kylässä.

Naantalin rannoilla hyisessä viimassa tarpoessa eivät paljon auttaneet pipo tai pitkät kalsarit. Palelin vielä tuntitolkulla reissun jälkeenkin. Mutta tulipa käytyä ja toivottavasti ensi kerralla on lämpimämpää.