Talvisessa Naantalissa 9. tammikuuta

Viime viikon lauantaina oli jälleen asiaa Naantaliin. Tällä kertaa ei kumminkaan Luolalanjärven luontopolulle tai metsään yleensäkään, vaan Naantalin vanhan kaupungin rannoille. 

Ruuhkaa ei tammikuisena koronalauantaina juuri ollut, mitä nyt ulkoilijoita jonkun verran liikkeellä. Pari rohkeaa talviuimariakin pulahti mereen kirkon kupeessa. 

Vastoin tyypillistä naantalilaista talvikeliä, nyt ei tuullut lainkaan. Lämpömittari oli vain vähän miinuksella ja merikin aivan tyyni. Yleensä näissä maisemissa tuppaa talvisin tuulen takia olemaan brutaalit oltavat. 

Uusinta uutta oli Kailon saareen johtavan sillan lähistöllä ollut merimerkki. Väittäisin, ettei se ole siinä kauan ollut tai sitten olen niin puusilmä, että se on jostain syystä jäänyt huomioimatta. Ilmeisesti kyseessä on pieni tekosaari, johon on pystytetty veneilijöille ohjausmerkki.  

Turun Sanomat, kuten moni muukin media, uutisoi joulukuussa, että Muumimaailman Teatteri Emmassa oli sytytetty tulipalo. Syylliset saatiin kiinni melko pian ja hyvä niin. 

Olen vuosikausia ihmetellyt miksi Muumimaailmaan pääsee talvisin ja kauden ulkopuolella kävelemään sisälle täysin esteettä. Vandaaleja mopopoikia luulisi Naantalissa riittävän, joten on aika riskaabeliä jättää kaikki hajoitettava kuin tarjottimelle. 

Hyvä kun suurimmalla osalla on järki päässä, jolloin tällaisestakin miljööstä pääsee nauttimaan täysin ilmaiseksi.