Pääsiäisristeily Nauvossa osa 1 - M/S Norrskärin kyydissä

Työkaverini Jukka Rouhiainen huomasi joskus maaliskuun puolella taukotilassa istuskellessamme, että Seilin saaren yrittäjät järjestävät pääsiäisristeilyn lauantaina 20. huhtikuuta. Kokopäiväretki kattaisi Gullkronan sekä Berghamnin saaret ja lähtisi Nauvon satamasta.

Kiinnostuin moisesta välittömästi. Ei aikaakaan kun autolastillinen innokkaita risteilijöitä olikin jo kasassa. Loppua kohden väki ikävä kyllä kutistui ja lopulta Nauvoon lähtikin vain kolme.

Yhden kaverin ehdin sähköpostilla peruuttaa jo hyvissä ajoin. Toista tapausta valitettavasti en, koska tieto hänen köhästään tuli aivan liian myöhään. Olikin todella noloa kertoa laivamiehistölle, että eräs henkilö ei sitten päässytkään. Etenkin kun retki oli loppuunmyyty.

Osallistujalistaa silmäillessäni huomasin tutun nimen. Piikkiöläinen Eippa Lindroos on muutaman vuoden ollut Facebookista tuttu. Loistavia luontokuvia ottava nainen oli mukana miehensä kanssa.

Eipan fotot ovat realistisia ja huomattavasti parempia kuin monen itseään suurenakin ammattilaisena pitävän tai jonkun photoshoppipelleilijän, joiden taivaanrantakin näyttää siltä kuin ydinpommi olisi juuri laukaistu. Peukutankin aina mielelläni Eipan kuvia.

Starttasimme Turusta kohti Nauvoa kahdeksan paikkeilla aamulla. Vaikka oli luvattu korkeita lämpötiloja, sai Nauvon rannassa hytistä +6 asteessa. Tämä puolestaan tiesi sitä, että merellä pysyttelin suurimmaksi osaksi M/S Norrskär-aluksen sisätiloissa.

Paatti ei ollut minulle aiemmin tuttu. Se kuulemma korvaa kesällä M/S Fannyn, joka on ajellut Turusta Seilin kautta Nauvoon.

M/S Norrskärissä oli kolmen hengen miehistö. Nuoret sällit olivat ilmeisen kokeneita merikarhuja siloposkisesta ulkonäöstään huolimatta.

Retkeen kuului ruokailu. Herkullinen lohikeitto tekikin kauppansa. Jopa niin hyvin, että minuakin etuiltiin jonossa aivan pokkana. Ruoka tuskin loppui kesken, mutta kovin tuntui olevan nälkäistä sakkia.

Vaikka ulkolämpötila olikin vähän vilpoinen, ei se tuntunut suurinta osaa osallistujista haittaavan millään tavalla. Meri oli rasvatyyni, joten kannellakin kyllä tarkeni olla tai ainakin välillä käydä ottamassa valokuvia upeasta saaristosta.

Harmi kyllä unohdin oppaamme nimen. Hän kertoili sujuvasti päivän ohjelmistosta, kohdesaaristamme ja Nauvon saaristosta yleensäkin.

Risteily oli osa laajempaa kokonaisuutta, jossa yli puolet osallistujista vietti koko pääsiäisviikonlopun täysihoidossa Seilissä ja me loput tulimme päiväksi mukaan.

Matkalla Berghamniin, ensimmäiseen etappimme, näkyi komeita maisemia silmänkantamattomiin. Keli oli valokuvaamismielessä todella hyvä. Monista fotoista tulikin vähän kuin maalauksia.

Roihiainenkin tykitti kamerallaan sarjatulta aina vesilinnun nähdessään. Eippa sai kuvattua rantakalliolla kellistelleen hylkeen. Harmi kun olin itse tuolloin sisätiloissa, koska muuten kamerani olisi laulanut hoosiannaa.