Örö on Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten pohjoispuolella sijaitseva linnakesaari, joka kuului aiemmin Hiittisten ja myöhemmin Dragsfjärdin kuntaan. Saari on ollut sotilaskäytössä Venäjän vallan ajasta lähtien.
Örö tunnettiin aiemmin varusmieskoulutuspaikkana, mutta puolustusvoimien toiminta siellä päättyi pääosin vuonna 2005. Saaressa on yhä toimintakunnossa oleva kolmesta tykistä koostuva 130 TK-rannikkotykkipatteri.
Nykyisin Metsähallituksen hallinassa olevalla saarella esiintyy arvokkaita luontotyyppejä kuten hiekkarantoja, dyynejä ja rantaniittyjä. Örössä on havaittu huimat 1500 perhoslajia, joista uhanalaisia on yli sata. Saari on myös Suomen ainoa lännenkylmäkukan kasvupaikka.
M/S Isosaari-alus asettui perjantai-iltana 10. toukokuuta Örön pohjoispäähän vanhalle armeijalaiturille, eikä kolmen kilometrin päähän nykyisen vierasvenesataman laituriin kuten oletin.
Lännenkylmäkukka jäi tällä kertaa näkemättä, koska en osallistunut opastetulle kierrokselle. Matkanjohtaja Tomi Ståhlbergin johdolla kiertäneen ryhmän reitti suuntautui pääosin entiselle varuskunta-alueelle, jonka rakennukset sijaitsevat liki satamaa. Kasvupaikka on entisen harjoituskentän laitamilla.
Kolme kertaa aiemmin Örössä vierailleena olen tätä kasviharvinaisuutta, sotilaskotia ja tykkejä kummastellut, joten nyt oli aika tutustua omatoimisesti saaren pohjoispäähän. Edellisella Örö-visiitilläni kesällä 2016 tämä osa saaresta vaikutti mielenkiintoisemmalta kuin punamultaiset armeijarakennukset.
Mukaan lähti laivalla tutustumani viehättävä nainen pääkaupunkiseudulta. Hän osoittautui myös erinomaiseksi valokuvaajaksi. Muutama tunti menikin heittämällä rantakallioita kierrellessä ja maisemia tallentaessa.
Kahden vuorokauden mittaisen linnakeristeilyn aikana näin muutaman merikotkan. Örön pohjoispään bunkkerien luota lehahti lentoon ilmeisen vanha yksilö, sillä kovin olivat sulkansa jo vaalentuneet.
Edellisiltainen virvoitusjuomien nauttiminen merimatkan tiimellyksessä taisi vielä hiukan vaikuttaa, sillä luulin ensin näkeväni ison lokin. Eipä meinaan tullut ensimmäisenä mieleen, että merikotkankin voi nähdä muutaman metrin päästä. Melkein olisi voinut napata kopin.
Örössä olisi varmasti vierähtänyt mukavasti koko viikonloppu. Linnakeristeily oli kumminkin aikataulutettu siten, että kellon tikittäessä saarelta oli jo lähdettävä puolenpäivän jälkeen. Niinpä M/S Isosaari suuntasi sumuiselle merelle, seuraavana kohteenaan Tammisaaren eteläpuolella sijaitseva Jussarö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti