Raaseporin retki osa 3 - Fiskarsin ruukki

Tuulisen sunnuntain viimeinen kohde oli Fiskarsin ruukki. Se sijaitsee Fiskarin kylässä entisen Pohjan kunnan ja nykyisen Raaseporin kaupungin alueella läntisellä Uudellamaalla. 

Rautaruukki perustettiin 1649. Nykyään kylä on suomalaisen taiteen ja muotoilun keskus. Ruukin alueella asuu noin 500 ihmistä. Se on suosittu taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten keskuudessa. 

Fiskarsissa on etenkin kesällä vilkasta, mutta myös talvella on tarjolla näyttelyjä, kokous- ja majoitustiloja sekä työpajoja. 

Olen vieraillut Fiskarsissa muutaman kerran aikaisemminkin. Muutosta entiseen en huomannut kuin sen verran, että palokunnantalo oli remontissa ja kahta Fiskarsinjoen ylittävää kävelysiltaa oli hiljattain korjattu. 

Joessa edestakaisin uiskennellut telkkänaaras pesueineen herätti huomiomme. Lähistöllä eräs perheenisä oli poiminut vedestä avuttoman linnunpoikasen ja piteli sitä valtavassa kourassaan. "Mitä tälle voi tehdä?". Poikanen oli joko loukkaantunut tai eksynyt omiensa joukosta. Minä olisin laskenut sen takaisin veteen ja ollut alun perinkin koskematta. 

Fiskarsin lukuisista ravintoloista huolimatta tarjonta oli toukokuisena sunnuntai-iltapäivänä heikonpuoleista. Niinpä päädyimme torikahvilaan, joka sopi kukkarollekin parhaiten. 

Vuonna 2015 Fiskarsissa käydessäni torikahvilassa ei myyty kaverilleni pelkkää lihapiirakkaa, vaan olisi pitänyt ostaa lihapiirakka kahdella nakilla. Ihmettelimme sitä kovasti silloin. Hinnastossa toki luki, että lihapiirakka kahdella nakilla. 

Episodi tuli mieleeni kahvilan nähtyäni ja otin asian puheeksi seurueemme kanssa. Tunnistin kauppiaankin samaksi kuin kahdeksan vuotta takaperin. Tällä kertaa hän suostui myymään pelkän lihapiirakan ilman minkäänlaista inttämistä. Kuten Petteri sanoi, "myytti on nyt murrettu"! 

Raaseporin retki osa 2 - Billnäsin ruukki

Raaseporin linnan jälkeen vuorossa oli Billnäsin ruukki. Allekirjoittaneelle se oli ensivisiitti tähän historialliseen miljööseen. 

Billnäs sijaitsee entisen Pohjan kunnan alueella ja on nykyään osa Raaseporin kaupunkia. Vuoden 2009 alussa Pohjan kunta, Karjaan ja Tammisaaren kaupungit lakkautettiin ja muodostettiin uusi Raaseporin kaupunki. 

Pohja on Suomen metalliteollisuuden syntysijoja. Pitäjään perustettiin 1630-luvulla Antskogin ruukki, 1641 Billnäsin ruukki ja Fiskarisin ruukki vuonna 1649.  

Nykyään rautaruukki on historiaa ja tilalla on matkailuun keskittynyt kylä. 7 päivää-lehdestä olemme saaneet lukea, että median moniottelija Wallu Walpiokin on muuttanut Billnäsiin. Wallun postilaatikkoa emme kävelymme aikana bonganneet, eikä miestä näkynyt missään istuskelemassa siideripullo kourassa. 

Uutta tietoa minulle oli, että Billnäs on suomeksi Pinjainen. En muista koskaan aiemmin törmänneeni nimeen. Sen sijaan mieleen juolahti erään Down By The Laituri-roudarin puujalkavitsi vuodelta 1996. "Mikä on tamperelaistunut amerikkalainen?". Vastaus on tietenkin Billnäs.

Ruukkialueella on paljon kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Niistä merkittävin on 1600-luvulta peräisin oleva Iso paja. Minulle jäi epäselväksi mikä se näistä mahtoi olla. Vain päivää myöhemmin huomasin netissä mainoksen, jonka mukaan pajassa järjestetään syyskuussa rokkifestivaalit ruotsalaisyhtye Mustachin johdolla. 

Mustionjoen pohjoisrannalla sijaitsevat entiset maatalousrakennukset, joista vaikuttavimman kokonaisuuden muodostavat niin sanotun Poliittisen kulman rakennukset, jotka ovat isännöitsijän huvila (1915), viljamakasiini (1778), vanha talli (1778) sekä härkätalli (1888). Pohjoisrannalla sijaitsee myös kuuluisan arkkitehdin Lars Sonckin piirtämä kivinen ruukintalo Villa Billnäs, joka on valmistunut vuonna 1917. 

Kävelyä halki aurinkoisen ruukkikylän hankaloitti ankara tuuli. Täällä se ei yltynyt niin kovaksi kuin hetkeä aiemmin Raaseporin linnassa, mutta tukka heilui riittämiin kyläraitillakin. Läheltä piti-tilannekin koettiin, kun valtava kaarnan kappale tipahti ryminällä viereeni jalopuukujalla. Päähän osuessaan olisi tehnyt kipeää. 

Minulle Billnäs oli sunnuntaisen reissun hienoin kokemus. Täytyy poiketa joskus uudelleenkin. 

Raaseporin retki osa 1 - Raaseporin linna

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina ohjelmassa oli työkaverieni Petteri Syväkarin ja Jukka Rouhiaisen kanssa tehty päiväretki Raaseporiin Länsi-Uudellemaalle. 

Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä Kustaviin Isokarin majakkasaarelle Uudenkaupungin vierasvenesatamasta käsin, mutta homma kariutui luontoäidin toimesta. Myöhään lauantai-iltana vastaanotin viestin, jonka mukaan sääennuste lupasi niin kovaa tuulta, ettei majakkaristeilyä ollut mahdollista toteuttaa. 

Minua asia ei suuremmin jäänyt kaivelemaan, koska Isokari on tuttu jo pienestä pitäen ja olen käynyt siellä viimeksi jokunen vuosi sitten. Harmitti enimmäkseen muiden puolesta. 

Vaihtoehtoista toimintaa ei kauan tarvinnut miettiä. Mieleeni juolahti, että voisimme lähteä katsomaan miltä Raaseporissa näyttää kesän kynnyksellä. Idea menikin hyvin läpi. 

Koska lounaisrannikolla oli armoton tuuli, ajattelin sen jäävän taakse ajellessamme Petterin autolla kohti itää. Mutta mitä vielä; Raaseporissakin oli sellainen puhuri, että hyvä kun ei iso äijäkin lähtenyt lentoon.  

Päivän ensimmäisessä kohteessa, Raaseporin linnassa, tuuli ujelsi rauniolinnan sisuksissa. Hankalamaastoinen linnanpiha ja rappuset asettivat jalkavaivaiselle omat haasteensa, mutta siitäkin selvittiin.

Suurta yleisöryntäystä linnaan ei ollut. Lisäksemme ainoastaan aasialainen turistiryhmä ja kaksi pariskuntaa liikkuivat alueella. Varmasti kesän tulleen tilanne vilkastuu ja tuulikin laantuu. 

Raaseporin linna rakennettiin 1370-luvulla veden ympäröimän silokallion päälle läntisen Uudenmaan hallintokeskukseksi. Sen tehtävänä oli valvoa Suomenlahden merenkulkua ja kauppaa. Linna oli myös tärkeä sotilaallinen tukikohta. 

Linna hylättiin vuonna 1558 Tammisaaren ja Helsingin kaupunkien perustamisen jälkeen. Se oli autiona satoja vuosia, kunnes 1880-luvulla siellä aloitettiin ensimmäiset restaurointityöt. Nykyään rauniolinnaa hoitaa ja sen toiminnasta vastaa Metsähallitus. 

Sitten edellisen käyntini, oli alueen alkupäähän valmistunut valtava kioski- ja lipunmyyntirakennus. Biljetti raunioille maksoi kahdeksan euroa. Muistaakseni viime keralla selvisi viidellä eurolla. Lipunmyyjän mukaan komea talo on ollut pystyssä viisi vuotta.

Ramsholmenin puistometsässä

Ramsholmenin 55 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelu- ja puistometsäalue sijaitsee noin kilometrin päässä Tammisaaren keskustasta. 

Olen käynyt Ramsholmenissa kaksi kertaa aikaisemmin, vuosina 2014 ja 2015. Kuulin paikasta alunperin turkulaiselta Harri Nato Leinolta, joka on kolunnut luontokohteita valtavat määrät ympäri maata. Hän kehui puiston maasta taivaaseen. 

Viime keväänä ehdotin työkaverilleni Petterille, että jossain vaiheessa tuollakin voisi käydä. Asia konkretisoitui viime maanantaina, jolloin suuntasimme Turusta Tammisaareen. 

Keski-eurooppalaista metsikköä muistuttava Ramsholmen koostuu kolmesta eri osasta ja saaresta, jotka erottaa toisistaan jokiuomat ja merenlahti. Puiston siimekseen astellaan Hagenissa, seuraavana on vuorossa jalopuita ja saniaisia tulvillaan oleva Ramsholmen ja viimeisenä vaikeakulkuisin, mutta samalla maamme luontoon sopivin Högholmen. Yleisnimitys alueelle on Ramsholmen. 

Suomen oloissa poikkeuksellinen, jalavia, saarneja, tammia ja vaahteroita pullollaan oleva puistometsäalue on otettu virkistyskäyttöön jo 1870-luvulla. 

Alkupää matkasta on helppokulkuinen leveine polkuineen, mutta Högholmen on pitkälti perinteistä metsää juurakkoisine mäkineen. Sinne ei välttämättä kannata lähteä lastenvaunujen tai rollaattorin kanssa. 

Aurinkoisella ilmalla tunnelma metsikössä olisi varmasti ollut toisenlainen valonsäteiden läpäistessä tiheää latvustoa sieltä täältä. Nyt oli tyytyminen varjoisaan ja osin hyvin hyttysvoittoiseen kulkuun läpi muutaman kilometrin mittaisten polkujen. Mutta paistoi tai ei, Ramsholmen on kokemisen arvoinen paikka.