Ramsholmenin puistometsässä

Ramsholmenin 55 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelu- ja puistometsäalue sijaitsee noin kilometrin päässä Tammisaaren keskustasta. 

Olen käynyt Ramsholmenissa kaksi kertaa aikaisemmin, vuosina 2014 ja 2015. Kuulin paikasta alunperin turkulaiselta Harri Nato Leinolta, joka on kolunnut luontokohteita valtavat määrät ympäri maata. Hän kehui puiston maasta taivaaseen. 

Viime keväänä ehdotin työkaverilleni Petterille, että jossain vaiheessa tuollakin voisi käydä. Asia konkretisoitui viime maanantaina, jolloin suuntasimme Turusta Tammisaareen. 

Keski-eurooppalaista metsikköä muistuttava Ramsholmen koostuu kolmesta eri osasta ja saaresta, jotka erottaa toisistaan jokiuomat ja merenlahti. Puiston siimekseen astellaan Hagenissa, seuraavana on vuorossa jalopuita ja saniaisia tulvillaan oleva Ramsholmen ja viimeisenä vaikeakulkuisin, mutta samalla maamme luontoon sopivin Högholmen. Yleisnimitys alueelle on Ramsholmen. 

Suomen oloissa poikkeuksellinen, jalavia, saarneja, tammia ja vaahteroita pullollaan oleva puistometsäalue on otettu virkistyskäyttöön jo 1870-luvulla. 

Alkupää matkasta on helppokulkuinen leveine polkuineen, mutta Högholmen on pitkälti perinteistä metsää juurakkoisine mäkineen. Sinne ei välttämättä kannata lähteä lastenvaunujen tai rollaattorin kanssa. 

Aurinkoisella ilmalla tunnelma metsikössä olisi varmasti ollut toisenlainen valonsäteiden läpäistessä tiheää latvustoa sieltä täältä. Nyt oli tyytyminen varjoisaan ja osin hyvin hyttysvoittoiseen kulkuun läpi muutaman kilometrin mittaisten polkujen. Mutta paistoi tai ei, Ramsholmen on kokemisen arvoinen paikka. 

Päiväreissu Länsi-Uudellemaalle osa 1 - Tammisaaren luonnonpuistoalue

Pitkä, kahdeksan viikon kesälomani vetelee viimeisiään. Siitä johtuen piti ottaa loppurutistus ja vaihtaa vaihteeksi maisemaa. Lomallahan pitää lomailla.

Päiväreissun kohteena olivat Tammisaari, Hanko ja Fiskars, jonka suomalaisnimen huomasin olevan peräti Fiskari.

Kuskina toimi Niemisen Tomi. Hänelle paikat olivat jollain lailla ennestään tuttuja lukuunottamatta Tammisaaren keskustan lähellä olevaa isoa luonnonpuistoa. Allekirjoittaneelle Tammisaari, Hanko ja Fiskars ovat semituttuja muutamalta käytikerralta.

Luonnonpuistoalue Hagen-Ramsholmen-Högholmen on Tammisaaren keskustan suurin ulkoilualue, jossa voi ihailla erityisen rikasta kasvistoa ja eläimistöä, joilla tuskin on vastinetta muualla maassa. Alueen pinta-ala on noin 55 hehtaaria (Högholmen 11 ha, Ramsholmen 14 ha, Gåsören 2 ha ja Hagen 28 ha).

Kasvimaantieteellisesti Tammisaari kuuluu keskieurooppalaiseen lehtipuualueeseen, jolle ovat ominaisia jalot lehtipuut. Ramsholmenin ja Hagenin lehtometsät kuuluvat Etelä-Suomen mahtavimpiin ja rehevimpiin lehtometsiin. Lehtometsille on tyypillistä, että niiden ulkonäkö vaihtelee paljon vuodenaikojen mukaan.
 
Puiden lehtien puhjettua metsä muuttuu varjoisaksi, ja kevätkukat vaihtuvat esimerkiksi isoihin saniaisiin ja kapealehtisiin yrtteihin ja ruohoihin. Syksy on värikäs. Talvella tummat puunrungot piirtyvät kauniisti taivasta vasten.

Epätavallisen rehevän lehtokasvillisuuden takia Ramsholmenilla ja Hagenissa on monipuolinen lintukanta. Aluetta reunustavat merenlahdet ja niiden kaislikot sekä rantojen rehevät pensaat ovat tärkeitä pesimäpaikkoja monille lajeille. Alueella on runsaasti polkuja, jotka sopivat hyvin kävelyyn, hölkkäämiseen ja pyöräilyyn.

Luonnonpuistossa talsiessa ei ihmisiä juuri tullut vastaan. Sen sijaan sudenkorentoja oli valtavat määrät. Sama juttu kuin viime viikolla Kulhon saaressa. Tammisaaressa ne vain olivat isompaa kaliiperia.

Tammisaaren luonnonpuistoalue

Tammisaaren keskustan tuntumassa on 55 hehtaarin kokoinen luonnonpuistoalue. Se koostuu muutamasta eri alueesta, joista pari on saaria (Hagen - Ramsholmen - Gåsören - Högholmen). Väitetään, ettei koko maasta löydy vastaavaa seutua. Tottahan toki moiseen paikkaan piti lähteä oikein varta vasten tutustumaan.

Tammisaaren keskusta osoittautui asemakaavaltaan sekavaksi. Parkki- ja ruokapaikkaa etsiessä meni aikaa. Samalla tuli katseltua kaupungin vilinää. Pari kertaa Tammisaaressa aikaisemmin käyneenä jotkut kulmat näyttivät sentään tutuilta.

Ruokapaikan löytäminen olikin kinkkisempi juttu. Olen viimeksi käynyt erään vaasalaislähtöisen pizzaketjun ravintolassa vuonna 2005. Toivottavasti en enää joudu käyttämään heidän palvelujaan, sillä yhtä onnettomia pitsoja saa jo hakemalla hakea. Eikä se näköjään riipu kokin taidoista.

Epäonnistuneen ruokailun pääteeksi päällimmäinen ajatus nälän ohella oli pettymys. Se kyllä lähti kun lompsimme kohti luonnonpuistoaluetta. Tammisaaren torilta sinne on ehkä kymmenen minuutin kävelymatka.

Hagenin ja Ramsholmenin lehtometsissä  kasvaa pääosin jaloja lehtipuita, saniaisia ja kieloja. Högholmen muistuttaakin puolestaan tavallista eteläsuomalaista saaristomaisemaa mäntymetsineen ja kallioineen.

Ramsholmenissa vastaan tuli iso tanssilava- ja juhlapaikka. Voin kuvitella, että siellä saa hyvän meiningin aikaiseksi kun on tarpeeksi juotavaa ja kunnon bändi lavalla.

Nyt ei kuitenkaan kukaan ollut juhlatuulella. Ulkoilijoita näkyi koko alueella vain kourallinen. Kalsea keli ja sateen uhka ei varmasti houkutellut liikkeelle.

Vaikka ilma ei ollutkaan aurinkoinen, jäi Tammisaaren luonnonpuistosta oikein miellyttävät tuntemukset. Täytyy poiketa joskus uudelleenkin.