Raaseporin retki osa 2 - Billnäsin ruukki

Raaseporin linnan jälkeen vuorossa oli Billnäsin ruukki. Allekirjoittaneelle se oli ensivisiitti tähän historialliseen miljööseen. 

Billnäs sijaitsee entisen Pohjan kunnan alueella ja on nykyään osa Raaseporin kaupunkia. Vuoden 2009 alussa Pohjan kunta, Karjaan ja Tammisaaren kaupungit lakkautettiin ja muodostettiin uusi Raaseporin kaupunki. 

Pohja on Suomen metalliteollisuuden syntysijoja. Pitäjään perustettiin 1630-luvulla Antskogin ruukki, 1641 Billnäsin ruukki ja Fiskarisin ruukki vuonna 1649.  

Nykyään rautaruukki on historiaa ja tilalla on matkailuun keskittynyt kylä. 7 päivää-lehdestä olemme saaneet lukea, että median moniottelija Wallu Walpiokin on muuttanut Billnäsiin. Wallun postilaatikkoa emme kävelymme aikana bonganneet, eikä miestä näkynyt missään istuskelemassa siideripullo kourassa. 

Uutta tietoa minulle oli, että Billnäs on suomeksi Pinjainen. En muista koskaan aiemmin törmänneeni nimeen. Sen sijaan mieleen juolahti erään Down By The Laituri-roudarin puujalkavitsi vuodelta 1996. "Mikä on tamperelaistunut amerikkalainen?". Vastaus on tietenkin Billnäs.

Ruukkialueella on paljon kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Niistä merkittävin on 1600-luvulta peräisin oleva Iso paja. Minulle jäi epäselväksi mikä se näistä mahtoi olla. Vain päivää myöhemmin huomasin netissä mainoksen, jonka mukaan pajassa järjestetään syyskuussa rokkifestivaalit ruotsalaisyhtye Mustachin johdolla. 

Mustionjoen pohjoisrannalla sijaitsevat entiset maatalousrakennukset, joista vaikuttavimman kokonaisuuden muodostavat niin sanotun Poliittisen kulman rakennukset, jotka ovat isännöitsijän huvila (1915), viljamakasiini (1778), vanha talli (1778) sekä härkätalli (1888). Pohjoisrannalla sijaitsee myös kuuluisan arkkitehdin Lars Sonckin piirtämä kivinen ruukintalo Villa Billnäs, joka on valmistunut vuonna 1917. 

Kävelyä halki aurinkoisen ruukkikylän hankaloitti ankara tuuli. Täällä se ei yltynyt niin kovaksi kuin hetkeä aiemmin Raaseporin linnassa, mutta tukka heilui riittämiin kyläraitillakin. Läheltä piti-tilannekin koettiin, kun valtava kaarnan kappale tipahti ryminällä viereeni jalopuukujalla. Päähän osuessaan olisi tehnyt kipeää. 

Minulle Billnäs oli sunnuntaisen reissun hienoin kokemus. Täytyy poiketa joskus uudelleenkin. 

Kultarannan puutarhassa

Vierailin perjantaina 6. elokuuta Kultarannan puutarhassa Naantalissa. Kesäperjantaisin alueelle on vapaa pääsy kello 18-20 välillä. 

Kultarannan puutarha on yksi Naantalin päänähtävyyksistä vanhan kaupungin ja Muumimaailman ohella. 16 hehtaarin aluella on valtava määrä erilaisia kukkaistutuksia, komeita pavinjongeja ja suihkulähteitä.

Puutarhan ohella Kultaranta on tunnettu Suomen presidentin kesäasuntona. Tällä hetkellä kyseisellä pallilla istuu Sauli Niinistö. Liekö Niinistö ollut perjantaiehtoona vastarannalla Sunfesteillä, kun ei ainakaan tornin ikkunasta kansalle vilkuttanut. 

Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan ja vuonna 1916 valmiustuneeseen graniittilinnaan ei tavallisilla tallaajilla ole mitään asiaa, koska presidentti pitää siellä majaansa. 

Silmämäärin katseltuna en huomannut rakennuksen edustalla järeää vartiointia, mutta ainakin yksi kesähessuksi sonnustautunut turvamies päivysti rinteessä tarkkailemassa noin kahden sadan ihmisen joukkoa, jonka mukana minäkin alueelle tulin.

Edellisestä Kultaranta-visiitistäni taitaa olla neljä vuotta aikaa. Juuri mikään ei tuona aikana ollut muuttunut, ainoastaan uusia patsaita näkyi siellä täällä. 

Suihkulähteen lähelle juntatut hirvikyhäelmät ovat varmasti jonkun makuun hyvinkin tyylikkäitä, mutta minun mielestäni ne joutaisivat muualle pilaamasta kaunista ja arvokasta puistoa.

Pyhän Jaakobin kirkko Paimiossa

Vanhan ykköstien eli entisen Valtatie 1:n ja nykyiseltä viralliselta nimeltään Seututie 110:n varrella Paimion Hevonpäässä sijaitsee Pyhän Jaakobin kirkko. Se sattui olemaan viime lauantaisen Salon reissumme varrella, joten päätimme poiketa kirkkomaalle katsomaan miltä kevät siellä näyttää.

Pyhän Jaakobin kirkko on samannimisen seurakuntayhdistyksen omistama kirkko. Se toinen Paimion alueella olevista kirkoista, Hevonpäähän 1926–1928 harmaakivestä tehdylle jalustalle rakennettu punatiilinen pitkäkirkko. Toinen on Vistan kylässä Pyhän Mikaelin kirkko.

Arkkitehti Lars Sonck laati palaneen kirkon tilalle jo 1912 piirustukset jugendtyylistä puista pitkäkirkkoa varten, mutta suunnitelma hylättiin. Myös sittemmin rakennettu kirkko on hänen suunnittelemansa. Erillisen puisen kellotapulin rakensi Joonas Wrigstadius 1734, sen kellot ovat vuosilta 1744 ja 1875.

Viksbergin kartanon kirkkoa varten lahjoittamalla maa-alueella on kartanon omistajiin kuuluneen Rehbinder -suvun 1824 rakennuttama hautakappeli. Sinne on haudattu majuri, vapaaherra Reinhold Johan Rehbinder puolisoineen sekä heidän poikansa, kartanon 1811–1841 omistanut ministerivaltiosihteeri ja kreivi Robert Henrik Rehbinder puolisoineen. Muodoltaan puolipyöreän kappelin on suunnitellut Carl Ludwig Engel. 

Olen pari kertaa aikaisemmin tallustellut kirkkomaalla, mutten ole pannut merkille erästä erikoista detaljia, jonka Vikstömin Matti tiesi. Kirkkomaalla varsin hallitsevana näkyvän Rehbinderin hautakappelin ovessa on luodinreikä.

Matti muisti joskus kuulleensa, että oven edessä olisi teloitettu punainen vanki Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918. Erään tarinan mukaan luodinreikä ovessa olisi syntynyt jo ennen 1900-lukua hautarosvon kiinnioton yhteydessä. Heppu oli kuulemma murtautunut mausoleumiin ryöstääkseen vainajien arkuista koruja tai muuta arvokasta.

Googlettamalla selviää, että asiaa on ruodittu Paimio-Sauvo-Kaarina -akselilla ilmestyvässä Kunnallislehdessä heinäkuussa 2015. Mutta itse juttuun en pääse käsiksi, joten tätä kirjoittaessani homman nimi on arvoitus.

Veneilemässä Katanpäässä

Katanpää on entinen linnakesaari Kustavin Lypyrtin kylässä. Se oli Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisin osa ja toiminut sotasatamana jo Suomen sodan aikana 1808.

Saarella on kasarmirakennuksia, puinen vesitorni, kaksi tykkipatteria bunkkereineen ja mukulakivillä päällystetyt tiet. Katanpää on toiminut myös vankilana ja siellä on ollut sotilasvaruskunta.

Saari siirtyi Puolustusvoimilta Metsähallitukselle 90-luvun lopulla. Samalla sille alettiin puuhata matkailukäyttöä.

Olen käynyt Katanpäässä muutaman kerran sitten vuoden 1998, jolloin sinne tehtiin Kustavin kunnan järjestämä venematka. Viime tiistaina totetutettiin jo vuosia puhuttu venereissu Viitasen Markun kanssa. Markun mökkirannasta sinne kesti ajella noin tunnin verran.

Keli oli erittäin lämmin ja kesäinen, eikä tuulta juurikaan ollut. Matkalla ohitimme Kustavin halkovan meriväylä Ströömin varrella muun muassa Lypyrtin vanhan luotsiaseman, Volter Kilven kirjasta tutun Alastalon ja 1922 valmistuneen, arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman Sarvilinnan huvilan.

Ensimmäinen etappi Katanpään oli entinen kivilouhos. Linnakesaaressa aloitti vankila vuonna 1930. Vankien toimena oli nupukivien louhiminen katujen rakennusaineiksi. Louhos käynnistettiin kesällä 1931 ja lopetettiin syksyllä 1939.

Vangit työskentelivät louhoksella kuutena päivänä viikossa ja jokaisen urakkana oli hakata vähintään 80 kiveä tuona aikana. Kiviä nakutettiin kaikkiaan noin miljoona kappaletta. Niitä löytyy Suomen katujen ja pihojen lisäksi myös muualta Euroopasta.

Kivilouhokselta jatkoimme pitkin rantakallioita kohti tykkiasemaa. Yllätyin komeista kallioista, joita riitti satoja metrejä. Sileitä, meren hiomia pintoja ei voinut kuin ihastella.

Horisontissa siinsi Isokarin majakka. Katanpäästä sinne on matkaa 14 kilometriä. Kamerassani riittää zoomia sen verran, että moinen ei ole matka eikä mikään. Se mahdollistikin majakan tarkemman tutkiskelun.

Kiipesimme kallioilta ylös sattumalta juuri oikeassa kohdassa. Tykkipatteri odotti vastassa mäen päällä.

Tykkipatteri on valmistunut 1915 ja nykyisillä tykeillä on ammuttu viimeisen kerran 1989.

Aikamme paikkoja tutkittuamme suuntasimme kuppilaan, joka on käsittääkseni entinen sotilaskoti.

Turisteja oli yllättävän paljon paikalla samaan aikaan. Kahvilassa myytiin jopa kolmosolutta, jollaista ei viimekäynnilläni tainnut vielä olla saatavana.

Tarkempaa tietoa Katanpäästä löytyy ainakin linkistä http://alfa.hammastuubi.com/katanpaa.html

Jutussa mainitaan muun muassa nupukiviset tiet, joita ovat rakentaneet kaukaa Venäjän perukoilta tuodut vangit. Paikalliset asukkaat olivat veneistään katselleet heidän touhujaan ja luulleet porukkaa naisiksi, koska näillä kiinalaistyyppisillä vangeilla oli tukissaan pitkät palmikot. Tästä johtui harhakäsitys, että Katanpäässä olisi ollut joskus naisvangejakin.

Matkalla Katanpäästä Kivivedelle näkyi jos jonkinlaista lintua. Merimetsot ovat näköjään levittäytyneet jo Ströömillekin.

Kaksi merikotkaakin liiteli taivaalla. Minulla on pitemmän aikaa ollut haavena saada kunnon kuvia tästä ylväästä linnusta. Nytkään en onnistunut kuin puolittain, mutta kumminkin. Liikkuvasta veneestä kuvaaminen on yllättävän vaikeaa ja tilanteet tulevat todella äkkiä.