Kävelyllä Kakolanmäellä

Kakolanmäki on Turun keskusta-alueella sijaitseva mäki. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäellä toimi vuoteen 2007 asti Turun vankilan keskusvankila. Mäen korkeus on 42 metriä merenpinnan yläpuolella.

Vankila muutti mäeltä syksyllä 2007 Turun Saramäkeen, jolloin Kakolanmäki ja sillä sijaitsevat vankilan kiinteistöt vapautuivat kaupungin käyttöön. Vankilakäytöstä vapautuvalle alueelle on suunniteltu rakennettavaksi sekä asuntoja että liiketiloja. Alueen kaavoitus perustuu suurimmaksi osaksi Pekka Helinin Linnavuori-nimiseen suunnitelmaan.

Kakolanmäkeen valmistui vuonna 2008 Kakolan jätevedenpuhdistamo. Se on rakennettu kallion sisälle. Se puhdistaa 300 000 asukkaan jätevedet ja on Suomen kolmanneksi suurin jätevedenpuhdistamo. Jätevedenpuhdistamon rakentaminen, louhiminen ja varustaminen siirtoviemäreineen maksoi 128 miljoonaa euroa.

Kakolanmäki oli 1500-luvulta 1800-luvulle paljaaksi hakattu ja kivikkoinen kukkula. Carl Ludwig Engelin asemakaavassa mäki jätettiin rakentamatta. Vuonna 1858 valmistui vankilarakennus mäen laelle ja 1850-luvun lopussa vankilan ja Kakolanmäen vieressä kulkevan Linnankadun välinen alue istutettiin puistoksi.

Vaikka alue sijaitsee aivan Turun keskustassa, on se jäänyt melkoiseksi mysteeriksi. Lokakuussa 2008 minulla oli mahdollisuus osallistua ns. Kakolankierrokselle, jossa oppaan johdolla pääsi tutustumaan entiseen lääninvankilaan ja Kakolaan, entiseen Turun keskusvankilaan.

Sittemmin olen käynyt mäellä muistaakseni kaksi kertaa. Viimeksi jykevät portit estivät pääsyn Kakolan graniittilinnaa ihailemaan. Toisena pääsiäispäivänä esteitä ei yllätyksekseni enää ollut. Ihmisiä liikkui alueella kuin missä tahansa.

Viime syyskuussa oli mahdollisuus tutustua entiseen vankimielisairaalaan "Annekseen". Kirjoitin aiheesta blogijutun http://kaislatuuli.blogspot.fi/2014/09/kakolan-vankimielisairaalan-avoimet-ovet.html

Puma Kakolanmäellä

Viime keskiviikkona uutisoitiin, että Turun Kakolanmäellä riehui suuri tulipalo. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan vielä joitakin päiviä aikaisemmin, jolloin kävin paikalla valokuvaamassa Puma Mooren kanssa.

Puma on turkulainen aikuisviihdetähti ja erotiikkaliike Cicciolinoksen omistaja. Moni saattoi nähdä hänet seikkailemassa MTV3:n Riemuloma Kanarialla -ohjelmassa kaksi viikkoa sitten.

Idea kuvausaiheeseen syntyi, kun näin Pumalla eräässä kuvassa tämäntyyppisen asukokonaisuuden. Tuli mieleen, että entistä vankila-aluetta Turun keskustassa voisi hyödyntää kuvauspaikkana.

Ilmeisesti koko Kakolanmäen alueelle on pääsy kielletty, mutta minkäänlaista estettä sinne menoon ei käytännössä ole. Entisen lääninvankilan pihalle pääsee suoraan maantietä pitkin sen kun vaan köröttelee jyrkän mäkikadun ylös asti. Muualle päin aluetta pääsee helposti esimerkiksi rikkinäisten aitojen läpi.

Itse pahamaineisen Kakolan graniittilinnan puolelle on sentään kulku estetty portilla. Sekin tosin oli pari viikkoa sitten keskellä päivää auki kai rakennustöiden takia, kun kävin katsomassa paikkoja hiukan etukäteen.

Fotosessiot sujuivat hyvin ja nopeasti. Ilma oli kuvaamisen kannalta todella hyvä. Ohikulkijatkaan eivät, ihme kyllä, jääneet paikoilleen pällistelemään. Eräänkin englantia puhuvan miesporukan tallustellessa alle kymmenen metrin päästä ohi, vaikutti melkein siltä, että tämä olisi heille aivan normi näky oikaistessa entisen vankila-alueen läpi...

Veneilemässä Katanpäässä

Katanpää on entinen linnakesaari Kustavin Lypyrtin kylässä. Se oli Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisin osa ja toiminut sotasatamana jo Suomen sodan aikana 1808.

Saarella on kasarmirakennuksia, puinen vesitorni, kaksi tykkipatteria bunkkereineen ja mukulakivillä päällystetyt tiet. Katanpää on toiminut myös vankilana ja siellä on ollut sotilasvaruskunta.

Saari siirtyi Puolustusvoimilta Metsähallitukselle 90-luvun lopulla. Samalla sille alettiin puuhata matkailukäyttöä.

Olen käynyt Katanpäässä muutaman kerran sitten vuoden 1998, jolloin sinne tehtiin Kustavin kunnan järjestämä venematka. Viime tiistaina totetutettiin jo vuosia puhuttu venereissu Viitasen Markun kanssa. Markun mökkirannasta sinne kesti ajella noin tunnin verran.

Keli oli erittäin lämmin ja kesäinen, eikä tuulta juurikaan ollut. Matkalla ohitimme Kustavin halkovan meriväylä Ströömin varrella muun muassa Lypyrtin vanhan luotsiaseman, Volter Kilven kirjasta tutun Alastalon ja 1922 valmistuneen, arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman Sarvilinnan huvilan.

Ensimmäinen etappi Katanpään oli entinen kivilouhos. Linnakesaaressa aloitti vankila vuonna 1930. Vankien toimena oli nupukivien louhiminen katujen rakennusaineiksi. Louhos käynnistettiin kesällä 1931 ja lopetettiin syksyllä 1939.

Vangit työskentelivät louhoksella kuutena päivänä viikossa ja jokaisen urakkana oli hakata vähintään 80 kiveä tuona aikana. Kiviä nakutettiin kaikkiaan noin miljoona kappaletta. Niitä löytyy Suomen katujen ja pihojen lisäksi myös muualta Euroopasta.

Kivilouhokselta jatkoimme pitkin rantakallioita kohti tykkiasemaa. Yllätyin komeista kallioista, joita riitti satoja metrejä. Sileitä, meren hiomia pintoja ei voinut kuin ihastella.

Horisontissa siinsi Isokarin majakka. Katanpäästä sinne on matkaa 14 kilometriä. Kamerassani riittää zoomia sen verran, että moinen ei ole matka eikä mikään. Se mahdollistikin majakan tarkemman tutkiskelun.

Kiipesimme kallioilta ylös sattumalta juuri oikeassa kohdassa. Tykkipatteri odotti vastassa mäen päällä.

Tykkipatteri on valmistunut 1915 ja nykyisillä tykeillä on ammuttu viimeisen kerran 1989.

Aikamme paikkoja tutkittuamme suuntasimme kuppilaan, joka on käsittääkseni entinen sotilaskoti.

Turisteja oli yllättävän paljon paikalla samaan aikaan. Kahvilassa myytiin jopa kolmosolutta, jollaista ei viimekäynnilläni tainnut vielä olla saatavana.

Tarkempaa tietoa Katanpäästä löytyy ainakin linkistä http://alfa.hammastuubi.com/katanpaa.html

Jutussa mainitaan muun muassa nupukiviset tiet, joita ovat rakentaneet kaukaa Venäjän perukoilta tuodut vangit. Paikalliset asukkaat olivat veneistään katselleet heidän touhujaan ja luulleet porukkaa naisiksi, koska näillä kiinalaistyyppisillä vangeilla oli tukissaan pitkät palmikot. Tästä johtui harhakäsitys, että Katanpäässä olisi ollut joskus naisvangejakin.

Matkalla Katanpäästä Kivivedelle näkyi jos jonkinlaista lintua. Merimetsot ovat näköjään levittäytyneet jo Ströömillekin.

Kaksi merikotkaakin liiteli taivaalla. Minulla on pitemmän aikaa ollut haavena saada kunnon kuvia tästä ylväästä linnusta. Nytkään en onnistunut kuin puolittain, mutta kumminkin. Liikkuvasta veneestä kuvaaminen on yllättävän vaikeaa ja tilanteet tulevat todella äkkiä.