Kävelyllä Kakolanmäellä

Maanantaina kapusin pitkästä aikaa Kakolanmäelle. Tarkoitus oli tutkia kameran asetuksia työkaverini Timon kanssa. Hänellä on ollut jo vuosikausia samanlainen tallennusvehje ja kyselin vähän missä kohtaa hanikat hänen laitteessaan ovat. 

Kakolanmäki on Turun keskustan alueella sijaitseva mäki, joka on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Siellä toimivat vuoteen 2007 asti Turun vankilan keskusvankila ja lääninvankila. Ensin mainittua kutsutaan kansankielellä Kakolaksi. 

Vankilan muutettua Turun Saramäkeen Kakolanmäki oli pitkään tyhjillään. Muurien sisällä järjestettiin kävelykierroksia, jollaiselle minäkin osallistuin syksyllä 2008. Vuosien varrella mäelle kaavailtiin muun muassa huvipuistoa. 

Kakolanmäki on nyttemmin rakennettu täyteen matalahkoja kerrostaloja, joita pääsee katsojasta riippuen joko ihailemaan tai taivastelemaan Linnankadulta lähtevällä rinnehissi funikulaarilla. Kakolaan on tehty asuntoja ja lääninvankila on toimii hotellina. 

Havainnekuvastaan täysin poikennut, toukokuussa 2019 käyttöönotettu funikulaari on reistaillut alusta asti. Käyntipäivänäkin se oli remontissa. Ylintä kuvaa tarkemmin katsoessa voi huomata korjausmiehen ahertavan kiskojen yläpäässä. 

Funilaarista tuli nopeasti maanlaajuinen vitsi. Ensin se ylitti budjettinsa miljoonilla, eikä ole tainnut kuukauttakaan kulkea ilman vikoja. Tämänhetkinen remontti on sekin pitkä. 

Suivaantunut mummeli heilutti sateenvarjoaan hissin ylätasanteella siihen malliin, että kohta varmaan osuu johonkin. Hän ei lainkaan tykännyt kun ei päässytkään kyydissä alas. Ymmärrän hyvin.

Kävelykierroksen pirteintä antia oli Michailowinkadun varrelta bongaamani sähkökaappi, johon oli maalattu kissoja. 

Maria Kakolanmäellä

Turkulainen Maria on loppukesän tuttavuuksia. Huomasin elokuussa hänen kuvaajanhakuilmoituksensa sosiaalisessa mediassa ja otin yhteyttä.

Pari viikkoa sitten kuvasimme toisen kerran. Tällä kertaa kuvauspaikkana oli Kakolanmäki Turussa. En ollut hetkeen paikalla käynyt ja ällistys olikin melkoinen - mäellä oli tapahtunut varsinainen metamorfoosi. Melkein koko alue oli myllätty, uusia asuintaloja putkahdellut sinne tänne.

Tiedossani toki oli, että Kakolanmäelle tehdään asuntoja, mutta kuvittelin pelkästään vanhoja vankilarakennuksia saneerattavan siihen tarkoitukseen. Nyt uusia, pienempiä kerrostaja on pykätty vieri viereen komean granniittilinnan juurellekin. Ratkaisu ei näyttänyt hyvältä ainakaan vielä näin keskeneräisenä.

Vankilamiljöön ohella tarkoitus oli hakea puistomaisemaa, jota Kokolanmäellä on sentään vielä säilytetty.

Alkuhämmennyksen jälkeen ei muuta kuin kamera laulamaan. Maria oli jälleen aivan loistava malli. Reipas ja eloisa nuori nainen on kuin luotu kameran eteen.

Tutustumiskierros Kakolan jätevedenpuhdistamolla

Kakolan jätevedenpuhdistamo on Turussa Kakolanmäkeen kallion sisälle rakennettu jätevedenpuhdistamo. Se puhdistaa 300 000 asukkaan ja on Suomen kolmanneksi suurin jätevedenpuhdistamo.

Valmistuttuaan vuonna 2008 laitos korvasi viisi vanhaa jätevedenpuhdistamoa. Jätevedenpuhdistamon rakentaminen, louhiminen ja varustaminen siirtoviemäreineen maksoi 128 miljoonaa euroa. Puhdistamon palveluntuottajana toimii Turun seudun puhdistamo Oy, joka on kymmenen kunnan omistama.

Uuden puhdistamon ansiosta Turun seudun jätevesien aiheuttama kuormitus mereen vähenee 30–50 %, koska jätevedet puhdistetaan tehokkaasti. Jätevesien lika-aineet poistetaan puhdistusprosesslietteenä ja toimitetaan Topinojan biokaasulaitokselle. Biokaasu hyödynnetään kaukolämmöksi ja sähköksi.

Puhdistamon yhteyteen rakennettiin Turku Energian lämpöpumppulaitos,  joka kierrättää puhdistetun jäteveden lämpöpumpun kautta, ottaen talteen jäteveden lämpöenergian kaukolämpöverkkoon hyödynnettäväksi. Laitos tuottaa lisäksi kaukokylmää. Jäteveden lämpöenergia vastaa noin 4 000 pientalon vuotuista lämmönkulutusta. Laitokselle on myöhemmin hankittu toinenkin lämpöpumppu.

Turun kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1999 puhdistamon rakentamisesta ja viisi vuotta kestäneen lupakäsittelyn jälkeen aloitettiin rakennusvaihe. Puhdistamo saatiin käyttöön vuoden 2008 lopulla. Puhdistamon vihki käyttöön 28. tammikuuta 2010 ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Uusi puhdistamo korvasi Kaarinan, Piikkiön, Paimion, Raision ja ja Turun jätevedenpuhdistamot.

Huomasin viime tiistaina Facebookista kaupunkilehti Turkulaisen jutun, jossa kehoitettiin ilmoittautumaan tutustumiskierrokselle, mikäli moinen paikka kiinnostaa. Mietin asiaa tasan kaksi sekuntia ja lähetin sähköpostia. Jutun julkaisusta oli kulunut jo noin tunti ja se oli linkitetty myös suosittuun Turku kuvin ja sanoin -ryhmään. Olin varma etten mahdu enää mukaan, koska kahdelle kierrokselle pääsi vain 30 onnekasta per porukka.

Mutta kuinka ollakaan, olin perjantaina kävelemässä kohti Kakolan jätevedenpuhdistamoa. Vähän ennen kello 17:ta valtava liukuovi aukesi ja ulos talsi oppaina toimineet Turun seudun puhdistamo Oy:n laatu- ja ympäristöpäällikkö Jarkko Laanti sekä toimitusjohtaja ja tuotantopäällikkö Mirva Levomäki.

Puolitoista tuntia kestäneellä kierroksella huomattavasti Levomäkeä enemmän oli äänessä Laanti. Koska paikka paikoin koneiden voluumi oli varsin kova, korotti mies omaa ääntään tarpeen mukaan. Esimerkkejä lähes kuiskailevista johtohenkilöistä on aivan liikaa, joten Laantia oli kaltaiseni kuulovaurioisenkin miellyttävä kuunnella.

Kakolanmäen luolasto oli valtava. Ensikertalainen eksyisi siellä aivan varmasti, vaikka opaskylttejä näkyikin sijoitellun sinne tänne. Alue on Laantin mukaan noin kaksi kertaa Turun HK-Areenan kokoinen.

Yllätyin tiedosta, että Turun seudun puhdistamo Oy:n henkilökuntaa on töissä vain reilut kymmenen ja päivittäin maan alla ahertaa noin 25 ihmistä.

Paikka oli myös yllättävän siistissä kunnossa. Paljon pelättyä paskan hajua ei oikeastaan ollut juuri lainkaan, eikä etenkään pääväylillä. Määrättyjen allashallien läpi mennessä merkillinen, pistävähkö tuoksu valtasi kyllä tuulenhalkojani, mutta en välttämättä osaisi mieltää moista käryä varsinaiseksi köntsän hajuksi, ellen tietäisi mistä se on peräisin.

Muutama henkilö suojasi nokkansa kaulaliinoilla. Herkimmille haju saattoi olla liikaa. En suosittele ainakaan krapulassa kierrokselle lähtemistä, sillä silloin yrjö saattaa kurkata mahalaukun perukoilta ja ehkä jopa lentää komeassa kaaressa.

Erääseen huoneeseen oli koottu viemäriin heittettyjä ja puhdistusprosessissa löytyneitä tavaroita. Saa olla aikamoinen saapas jos mieltää esimerkiksi taskulampun olevan vessanpönttötavaraa. Toki osa vehkeistä on saattanut tippua sinne vahingossa, kuten vaikka kännykät.

Laatu- ja ympäristöpäällikkö Laanti selitti erilaisista kemikaaleista ja prosesseista, joita ainakaan minä en noin lyhyellä varoitusajalla kyennyt millään omaksumaan. Enkä varmasti kykenisi huomattavasti pitemmälläkään, koska fysiikka- ja kemia ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Hän jutteli kumminkin aikalailla maallikkokielellä, johon ainakin muutama innokas pääsi hyvin mukaan. Heitä nimittäin oli joukossa - minutkin tönittiin pois tieltä puolet pienemmän miehen taholta, koska kuulemma "peitin näköalan monitoriin".

Puhdistettu vesi johdetaan Turun satamaan Linnanaukolle, alueelle josta ruotsinlaivatkin lähtevät. Laantin mukaan he eivät yritä puhdistaa Itämerta, mutta nykyinen laitos kuormittaa sitä huomattavasti vähemmän kuin entiset.

Laanti kertoi, että opastuskierroksia puhdistamolla on lähes päivittäin. Minä kun olin kuvitellut kokevani perjantai-iltapäivänä jotain harvinaista spesiaalia. Suurin osa ryhmistä on kuulemma alan kollegoja kotimaasta ja ulkomailta sekä koululaisia.

Oli miten oli, ainakin minulle tämä oli mielenkiintoinen kokemus. Olen vuosikausia halunnut nähdä millainen laitos kallion sisään kätkeytyy. Nyt siihenkin saatiin selvyys.

Riina Kakolanmäellä

Riina on turkulainen rokkilaulaja, josta olen muutaman kerran ottanut kuvia. Viime vuoden elokuussa mukana oli tosin koko hänen Sinful Society -orkesterinsa. Tuolloin kuvauspaikkana toimi Turun Uittamonvanhat ilmatorjuntabunkkerit.

Turun Kakolanmäki kuvausmiljöönä tuli mieleeni hiljattain käydessäni siellä kävelyllä. Kaupungin keskustassa korkealla mäellä sijaitseva entinen vankila-alue tarjoaa monenlaista rekvisiittaa ja taustaa. Kelikin sattui olemaan toukokuun viimeisellä viikolla yllättävän hyvä.

Tiedä sitten kuinka kauan näistä maisemista saa tällaisenään nauttia, koska Kakolanmäelle on vuosikausia suunniteltu vaikka minkälaista toimintaa. Ainakin nyt oli rauhallista, edes koirankusettajia ei näkynyt.

Eräs eksyksissä ollut heppu kyseli Kakolan pääportilla mistä opastuskierros mahtaa alkaa. Epäilen sellaista kyseisenä päivänä edes olleen. Kierroksia kyllä tehdään kesällä, mutta ne eivät ulotu rakennusten sisätiloihin. Itselläni oli mahdollisuus osallistua kattavalle Kakolan kierrokselle lokakuussa 2008.

Kävelyllä Kakolanmäellä

Kakolanmäki on Turun keskusta-alueella sijaitseva mäki. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäellä toimi vuoteen 2007 asti Turun vankilan keskusvankila. Mäen korkeus on 42 metriä merenpinnan yläpuolella.

Vankila muutti mäeltä syksyllä 2007 Turun Saramäkeen, jolloin Kakolanmäki ja sillä sijaitsevat vankilan kiinteistöt vapautuivat kaupungin käyttöön. Vankilakäytöstä vapautuvalle alueelle on suunniteltu rakennettavaksi sekä asuntoja että liiketiloja. Alueen kaavoitus perustuu suurimmaksi osaksi Pekka Helinin Linnavuori-nimiseen suunnitelmaan.

Kakolanmäkeen valmistui vuonna 2008 Kakolan jätevedenpuhdistamo. Se on rakennettu kallion sisälle. Se puhdistaa 300 000 asukkaan jätevedet ja on Suomen kolmanneksi suurin jätevedenpuhdistamo. Jätevedenpuhdistamon rakentaminen, louhiminen ja varustaminen siirtoviemäreineen maksoi 128 miljoonaa euroa.

Kakolanmäki oli 1500-luvulta 1800-luvulle paljaaksi hakattu ja kivikkoinen kukkula. Carl Ludwig Engelin asemakaavassa mäki jätettiin rakentamatta. Vuonna 1858 valmistui vankilarakennus mäen laelle ja 1850-luvun lopussa vankilan ja Kakolanmäen vieressä kulkevan Linnankadun välinen alue istutettiin puistoksi.

Vaikka alue sijaitsee aivan Turun keskustassa, on se jäänyt melkoiseksi mysteeriksi. Lokakuussa 2008 minulla oli mahdollisuus osallistua ns. Kakolankierrokselle, jossa oppaan johdolla pääsi tutustumaan entiseen lääninvankilaan ja Kakolaan, entiseen Turun keskusvankilaan.

Sittemmin olen käynyt mäellä muistaakseni kaksi kertaa. Viimeksi jykevät portit estivät pääsyn Kakolan graniittilinnaa ihailemaan. Toisena pääsiäispäivänä esteitä ei yllätyksekseni enää ollut. Ihmisiä liikkui alueella kuin missä tahansa.

Viime syyskuussa oli mahdollisuus tutustua entiseen vankimielisairaalaan "Annekseen". Kirjoitin aiheesta blogijutun http://kaislatuuli.blogspot.fi/2014/09/kakolan-vankimielisairaalan-avoimet-ovet.html