Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ströömi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ströömi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. joulukuuta 2023

Ströömin rannalla 23. joulukuuta

Jouluaaton aattona tein pikku kierroksen Kustavin keskustassa Kivimaalla. Vein hautausmaalle kynttilän isän haudalle, käväisin pikaisesti Lootholman matkailualueella ja lopuksi kurvasin Kivimaan laiturille Vartsalan lossirannan tuntumaan.  

Lossi lähtikin sopivasti Kivimaalta Vartsalaan, jolloin sain napattua siitä kuvia. Ennen vanhaan Ströömin ylittävän lossireitin pituudeksi kerrottiin 800 metriä, jossa uskossa minäkin olin vuosikymmeniä. Liikennettä hoitavan Finferriesin nettisivulla puolestaan lukee 952 metriä. Se lieneekin totuus. 

Kirjolohien kasvatusaltaita ei ole enää lossiväylän läheisyydessä kuin jokunen. 80-luvun lopulla olin kolmena kesänä töissä eräällä kasvattamolla, jolloin tilanne oli aivan toinen. Kustavissa oli siihen aikaan kymmeniä kalanviljelylaitoksia. 

Puolenpäivän tienoilla aurinko paistoi hetkellisesti ehkä vartin verran. Satuin juuri silloin olemaan Kivimaan laiturilla. Sutiessani aamulla aurattua ylämäkeä pitkin pois, alkoi valokin hiipumaan. Osuinpa kreivin aikaan paikalle. 












lauantai 29. lokakuuta 2016

Heponiemi 23. lokakuuta

Sunnuntaina 23. lokakuuta käväisin Kustavissa. Toimitettuani tärkeimmät asiat, oli aika suunnata pienelle kuntakierrokselle. Reitti kulki Viherlahden kautta Parattulaan ja Heponiemeen.

Viherlahtelaisrannalla ollessani huomasin, että vesi oli todella matalalla. Kuivuneet levät osoittivat karulla tavalla meriveden normaalikorkeuden.

Jonkun kerran olen mennyt kyseiseltä rannalta vastapäiseen saareen illanviettoon. Tällä erää venematka olisi ollut hieman erilainen, sillä valtava karikko pikotti merestä kuin jättimäinen valaanselkä.







Yhdeksi merellisen Kustavin hienoimmista paikoista rankkaan Heponiemen. Sieltä lähtee yhteysalus nykyään Paraisiin kuuluvaan Iniöön. Mikä Heponiemestä mielestäni tekee erityisen, on komea rantakallio sekä siellä jököttävät loisto ja kummeli. Oikeastaan tuon merellisemmäksi ei enää paljon voi mennä.

Ilma ei ollut järin valokuvaajaystävällinen, mutta aina ei voi voittaa. Heponiemi on vuodenajasta riippumatta aina komea paikka.







lauantai 3. tammikuuta 2015

Kustavin Ströömi jouluaattona

Nyt kun jouluaatosta on kulunut puolitoista viikkoa ja ulkona raivoaa armoton myrsky, voikin kaivella esille jouluisia fotoja. Niissä vuodenaika jopa näyttää talvelta.

Kustavin Kivimaan laituri on yksi vakiokuvauspaikkojani. Äkkiseltään saattaa tuntua, ettei siellä ole juuri mitään kuvattavaa, mutta joka kerta jotain uutta kumminkin löytyy. Vuodenajasta riippuen eteen levittäytyvä Ströömin meriväylä näyttäytyy varsin erilaisena. 

Jouluaattona 24.12.2014 Kustavissa oli lunta. Aurinko paistoi, eikä Kivimaan laiturilla ei tuullut lainkaan. Laiturin nokassa olisi vaikka voinut istuskella tovin.

Vartsalan lossi lipui melkein äänettömästi ohi. Ennen vanhaan siitä kuului kuljettajasta riippuen varsinkin rantautuessa mieletön kolina. Varmaan Taivassalossa asti tiedettiin milloin lossi on rannassa.

Siusluodon veljekset nostivat paattia. Melko myöhäiseksi oli operaatio jätetty, mutta onnistuihan se toki jouluaattonakin.

 








sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Ströömin rannoilla Kustavissa 12. huhtikuuta

Lauantaina 12. huhtikuuta tein Kustavissa pienen autoilukierroksen. Se oli samalla äitini uuden käytetyn auton koeajo omalta osaltani. Edellinen kun pistettiin lunastuskuntoon Turussa Aurajoen rannassa kolmisen viikkoa aikaisemmin.

Menopeli oli tuolloisena viikonloppuyönä ilmeisesti yritetty varastaa. Kuulemma rattiakseli oli vääntynyt ja ratin sisällä oleva turvatyyny vioittunut. Vakutuusyhtiö päätti jättää korjaamatta viitisentoista vuotta vanhan kaaran ja antoi määrätyn summan rahaa siitä hyvästä.

Koska flunssa painoi taas vaihteeksi päälle ja ulkona oli armoton tuuli, en viitsinyt könytä Kustavin rantoja erityisen kauaa. Mielenkiintoisempaakin valokuvattavaa olisi ehkä löytynyt, mutten siinä kunnossa jaksanut liikkua normaaliin tahtiin.

Kivimaan laiturilla oli suorastaan ruuhkaa. Kalastajia, auringonottajia, grillaajia ja vaikka mitä. Hyvä kun sekaan mahtui. Kauempana Ströömillä (vesiväylä, joka halkoo Kustavia) näkyi merentutkimusalus Aranda. En muista sitä aikaisemmin Kustavin vesillä nähneenikään.






Merentutkimusaluksesta muistui mieleen 80-luvulla kukoistanut kirjolohenkasvatus. Se oli näillä vesillä silloin suurimmillaan. Vartsalan lossin läheisyydessäkin puolisen tusinaa isoa kasvatusallasta. Olin kolme suvea kalahommissa, jossa  pääasiallinen tehtävä oli ruokkia altaissa olevia kirjolohia. Niille heitettiin lapiolla rehua veneestä käsin.

Nyttemmin kalankasvatus on hiipunut melkein kokonaan. 80-luvun lopulla pelkästään Kustavissa oli kymmeniä alan yrityksiä ja bisnes katsottiin kunnalle suuremmaksi kuin kesämökkiläisten tuomiset.

Kalankasvatuksen vastustus oli tuolloin mökkiläisten keskuudessa kovaa. He kertoivat rantojensa likaantuvan. Ströömillä virtaus on niin suuri, että mökkirantoihin tuskin ehti kerääntyä väitettyjä saasteita. Yrittäjissäkin oli eroja ja yksi saattoi helposti pilata toistenkin maineen. Toki rantakallioille paskovia lokkeja varmaan piisasi altaiden naapurissa.

Tuulivoimalat ovat nykypäivän kalankasvatusaltaita. Kova mussutus kuuluu esimerkiksi Kustavin naapurikunnasta Taivassalosta, jonne tuulitorneja kaavaillaan rakennettaviksi. Kuulemma lapojen humina häiritsee ja aiheuttaa sairauksia. Vastaavia laitoksia näkee vaikkapa Tanskan ja Saksan rannikoilla valtavat määrät. Mielestäni ne jopa sopivat maisemaan ainakin siellä.

Merikotkat kuulemma törmäävät tuulivoimaloihin ja menehtyvät. Näin varmasti onkin. Nämä komeat linnut ovat lisääntyneet viime vuosina valtavasti. Ströömilläkin niitä näkee ainakin erään lossikuskin mukaan suurina laumoina ihan päivittäin. Kumpa joskus itsekin näkisin ja saisin valokuvattua niitä, sillä ainuttakaan kunnollista otosta en merikotkista minulla ei toistaiseksi ole.









sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Talvea Kustavin Ströömillä

Ströömiksi kutsutaan meriväylää, joka kulkee noin parinkymmenen kilometrin matkan halki Kustavin Iniönaukolta Lypyrttiin.

Perjantaina 17. tammikuuta lähdin työpäivän jälkeen ajelemaan Kustaviin. Perille saavuttuani poikkesin ensimmäiseksi Kivimaan laiturilla. Se sijaitsee Ströömin varrella. Sattui olemaan kaunis talvipäivä ja kamera mukana.

Vartsalan lossi ehti tulla ja mennä laiturilla ollessani. Sulaan veteen heijastunut lossin kuva näytti mielestäni komealta. Harvemmin se noin näkyy.

Otin kuvia ehkä viitisentoista minuuttia. Vaikkei tuullut lainkaan, alkoivat näpit pian olla niin jäässä, ettei hommasta enää tullut mitään. Kameran akku ei sentään hyytynyt kuten viime sunnuntaina Kuhankuonolla.

Joulun aikoihin Kivimaan laiturilla meri tyrskysi niin kovasti, ettei autosta voinut tulla ulos. Nyt näky oli täysin erilainen.