Bengtskärin retki 16. elokuuta 2014

Vuonna 1906 valmistunut Bengtskärin 52-metrinen majakka on lajissaan Suomen ja Pohjoismaiden korkein. Bengtskär sijaitsee Turun saaristossa saaristossa, noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen ja kuuluu Kemiönsaaren kuntaan. Noin kahden hehtaarin kokoinen saari on myös Suomen eteläisin asuttu paikka.

Lähin saaristokylä Rosala sijaitsee noin 18 kilometriä Bengtskäriltä pohjoiseen, ja lyhin ja suojaisin reitti majakalle kulkee Hiittisten saariston läpi.

Bengtskärin kallioperä on vuosien saatossa joutunut ihmisen muokkauksen kohteeksi: luodolle rakennettua majakkaa varten kalliota madallettiin räjäyttämällä, ja majakkaan tarvittavat kivet louhittiin paikan päältä.

Myös jatkosodan aikana käyty Bengtskärin taistelu on jättänyt kallioon jälkiä. Sodan jälkeen kalliota räjäytettiin ja louhittiin lisää konekivääripesäkkeitä juoksuhautoja ja bunkkerieta varten. Lisäksi kalliossa on myös satoja ihmisten, kuten majakan entisten asukkaiden, sotilaiden ja matkailijoiden, tekemiä kaiverruksia, joista vanhimmat ovat vuodelta 1896.

Bengtskärin luoto sijaitsee ulkomerellä ja aallot pääsevät vyörymään suoraan rantaan, minkä vuoksi luodolla on historian aikana koettu voimakkaita myrskyjä. Bengtskärissä on harvoin jäätä jäärajan kulkiessa yleensä Bengtskärin ja saariston välillä. Toisinaan meri kuitenkin jäätyy avomerelle asti, ja erittäin harvoin jääolosuhteet mahdollistavat saarelle kulkemisen esimerkiksi autolla tasaisen ja paksun jääpeitteen yli.

Ainoastaan pieni osa luodosta on kasvillisuuden peittämää, sillä pääosa siitä on paljasta graniittia. Kasvisto on vahvasti ihmisen muokkaama, ja suurin osa luodon maa-aineksesta on ihmisen tuomaa. Myrskyt ovat kuitenkin ajan mittaan huuhtoneet mullan suurimmaksi osaksi veteen.

Bengtskärillä ei esiinny luonnostaan puuvartisia kasveja, tosin sille on ajan saatossa yritetty istuttaa erilaisia pensaita ja puita vaihtelevalla menestyksellä. Kasvisto on ulkoluodoille tyypillistä.

Bengtskärissä on hyvät mahdollisuudet tarkkailla lintuja varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Siellä on 1970-luvulta lähtien havaittu vajaat 200 muuttolintulajia. Pesimälinnusto on vähäinen, ainoastaan neljä lajia. Yleisimmät ovat haahka ja räystäspääsky.

Minulla oli lauantaina 16. elokuuta mahdollisuus lähteä Bengstkärin retkelle melkein kotiovelta. Normaalisti Turun ja Vepsän saaren välillä liikennöivä MS Lily teki sinne spesiaalimatkan.

Oppaana oli lintumies ja tietokirjailija Seppo Sällylä. Luontoasioiden lisäksi osoittautui myös melkoiseksi sotahistorioitsijaksi. Hän kertoi toisen maailmansodan aikaisesta Bengstkärin taistelusta sekä esitteli vanhoja aseita kuten kiväärejä ja käsikranaatteja. Ne olivat toki deaktivoitu, eikä yleisöllä ollut syytä panikointiin.

Sällylä kertoi käyneensä Bengtskärissä ensimmäisen kerran vuonna 1972. Sittemminn reissuja on kertynyt jo yli tuhat. 

Sällylän juttuja kuunnellessa menomatka vierähti mukavasti. Vaikka suuntaansa noin viiden tunnin matka saattoi aluksi tuntua pitkäveteiseltä, ei se ollut sitä lainkaan. Hiukeat saaristonäkymät takasivat omalta osaltaan mielenkiinnon pysymisen hereillä.

Matkalla näkyi muun muassa Nauvon kalasääksipesä, jossa on nettikamerakin. Pari merikotkaa istuskeli merimerkkien päällä. Merimetsoja oli aivan Nauvon lossien tuntumassa. Sällylä bongasi jopa hylkeen. Itse en valitettavasti onnistunut sitä näkemään.

Retkellä oli monikymmenpäinen turkulaisbussikuskien ryhmä. Railakkaissa merkeissä aikaansa viettänyt porukka tuskin oli seuraavana päivänä ajokunnossa tai työvuorossa. Kaikenkaikkiaan mukana oli yhteensä 142 ihmistä.

Itse Bengtskärissä oloaika oli melko lyhyt. Tuntikin lisää olisi tehnyt poikaa. Minua se ei sinänsä pahemmin haitannut, sillä tämä oli jo viides kerta kun majakkasaarella vierailin. Bengtskär on yksi hienoimmista paikoista, jonka tiedän, joten eiköhän sinne tule vieläkin joskus taas lähdettyä. Tämänkertaisesta reissusta muodostui yksi kuluneen kesän parhaimmista päivistä.