Louhintamäärältään Tytyri on Suomen kolmanneksi suurin kalkkikaivos. Sieltä on kaivettu noin 40 miljoonaa tonnia kalsiittilouhetta. Toiminta alkoi vuonna 1897 avolouhoksilla. Maan alle siirryttiin osittain vuonna 1947, jolloin valmistui kivenmurskaamo 80 metriä maan pinnan alapuolelle. Avolouhiminen loppui vuonna 1956, jonka jälkeen siirryttiin kokonaan maan alle.
Kaivoksen yhteydessä sijaitsee Tytyrin kaivosmuseo. Se on 110-tasolla, käytännössä 80 metrin syvyydessä Lohjan alla. Sinne kuljettiin ennen joko 1950-luvulta peräisin olevalla vinokuiluhissillä eli funikulaarilla, Kone-yhtiön hissillä tai autolla.
Ensimmäinen vaihtoehto on kuulemma nykyään EU:n turvasäädösten vastainen. Ylöspäin pystyy kyllä reippailemaan niin halutessaan, mutta hissikyytiä alas ei ollut ainakaan meidän käydessämme paikalla lauantaina 20. syyskuuta.
Kone käyttää kaivoksen ensimmäistä pystysuoraa kuilua testilaboratoriona, jossa testataan maailman moderneimpia pilvenpiirtäjähissejä. Testikuilu on pisin koko maailmassa.
Museon yhteydessä toimii myös yksityisten yrittäjien ylläpitämä tilausravintola. Kaivos onkin ollut suosittu häiden ja polttaribileiden pitopaikka.
Kaivoksiin tutustumiseni on jostain syystä kulminoitunut tähän vuoteen, sillä tämä oli jo neljäs kerta kun palloilen maan alla. Keväällä koin Puolassa Wieliczkan suolakaivoksen ihmeet ja Jaskinia Wierzchowskan luolan lepakot. Kesällä tehdyllä Itä-Suomen kierroksella Outokummun kaivosmuseo osoittautui vallan mainioksi vierailukohteeksi.
Outokumpu on samaa firmaa kuin Lohjan kaivoskin. Outokummun puitteet vaan olivat niin komeat, että odotukseni Tytyriä kohtaan olivat himpun verran liian korkealla.
Siirto parkkipaikalta kaivokseen tapahtui pakettiautolla. Siihen ahtautui kymmenkunta ihmistä, loput saapuivat hetken kuluttua perässä. Kuoppainen tunnelitie varmasti koettelee autoja todella pahasti, mutta tässä kaarassa oli sentään vielä jonkinlaiset jousitukset tallella.
Tytyrissä oli vain yksi museotunneli ja siitä haaraantuva lyhyt sivureitti, joka johti valtavan luolan suulle. Opas säikytteli pikkulapsia kertomalla vuorenpeikon asustelevan tuossa suunnattomassa kammiossa. Ja totta tosiaan, siellähän se mörkö näkyikin kun oikein tarkasti katsoi! Melkoinen sattuma, että louhitusta kalliosta muodostuu moinen hirviön pärstä.
Valokuvasta ei valitettavasti saa mitenkään samaa tunnelmaa kuin kuilun partaalla seisoskelusta. Valoshown ja kovalla volyymilla soineen klassisen musiikin yhdistelmä oli hieno kokemus.
Vaikka Tytyrin kaivosmuseo olikin vaatimaton Outokummun serkkuunsa verrattuna, vierähti opastuskierroksella melkein kaksi tuntia. Tällä kertaa ymmärsin pistää vaatetta päälle reilusti, sillä kiven sisässä on vähän helvetin kylmä shortsit ja t-paita päällä.
Museotunnelista olisi ollut mahdollisuus kivuta ylös omin voimin, mutta sellainen vaihtoehto ei käynyt mielessäkään. Rämpiminen jyrkkää ylämäkeä pitkin huonossa valaistuksessa varmaan sopii jollekin, mutta minä matkustan mielummin auton takapenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti