Kakolanmäen alla ja päällä

Turun päivää vietettiin syyskuun kolmantena sunnuntaina 17.9. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1961 lähtien. Kaupunkilaisille tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia tutustua omaan kotikaupunkiinsa ja esimerkiksi moniin museoihin on vapaa pääsy. 

Luultavasti jokaiselle löytyi jotain kiinnostavaa mikäli vaan vaivautui kotisohvalta ulos ihmisten pariin. Tapahtumalista vaikutti ensi alkuun loputtomalta, mutta nopeasti siitä sai poimittua jyvät akanoista. Esimerkiksi Turun linnaa en edes harkinnut, koska todennäköisesti siellä olisi ollut valtava ruuhka. 

Aamupäivällä osallistuin työkaverini Petterin kanssa opastettuun kierrokseen Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolla. Sofiankadun ja Korkeavuorenkadun kulmasta käveltiin sisälle massiiviseen luolastoon, jossa tulijoita odotti Jakke Jokijuna. Normaalisti juna ajelee Aurajoen rannassa turisteja pullollaan, mutta nyt se kiemurteli pitkin jätevedenpuhdistamon käytäviä. 

Kierros kiven sisällä oli melko pikainen, mutta jätevesiprosessista kertonut kaveri oli oikein asiantunteva. Uskoisin tämän olleen suurimmalle osalle hyvinkin mielenkiintoista, eikä paskakaan haissut odotusten mukaisesti. 

Olin keväällä 2016 jätevedenpuhdistamolla huomattavasti laajemmalla kierroksella. Siitä tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/04/tutustumiskierros-kakolan.html

Entisessä Turun Lääninvankilassa toimii nykyään Hotel Kakola. Turun päivän ohjelmaa katsellessani  hotellin avoimet ovet pisti silmään ja kohde olikin seuraavana vuorossa. 

Matkalla ylös mäelle kävelimme taannoin edesmenneen kaverini asunnon ohi. Ikkuna oli selällään, jota se on varmaan ollutkin koko kesän. Tuulettamista riittänee vielä pitkään, koska tietojeni mukaan ruumis ehti muhia pari viikkoa kämpässä ennen kuin naapurit havahtuivat tilanteeseen. 

Lääninvankilan ja viereisen Turun keskusvankilan eli Kakolan vankilatoiminta siirrettiin Turun Saramäkeen vuonna 2007. Ristinmuotoinen lääninvankila on lähivuosina muutettu hotelliksi ja juuri Turun päivänä se juhli kolmevuotista olemassa oloaan. 

Olen kolme kertaa aiemmin käynyt vanhassa lääninvankilassa. Ensimmäinen visiitti oli joskus 80-luvun lopulla lukion yhteiskuntaopin tunnin puitteissa. Toinen puolestaan syksyllä 2008, jolloin Kakolanmäen hylättyihin vankiloihin tehtiin ensimmäistä kautta opastuskierroksia. 

Kolmas kerta oli kesällä 2015, kun entisessä vankilarakennuksessa järjestettiin taidenäyttely. Olen varmaan turhempaakin taidetta nähnyt, mutta harva tälle spektaakkelille veti vertoja. Aiheesta tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/07/taidenayttely-turun-entisessa.html

Hotel Kakolaan oli tilattu vain yksi opas johdattamaan uteliaiden runsasta joukkoa. Puolisen tuntia odoteltuamme pääsimme uuden ryhmän mukaan. Pikaisen laskutoimituksen mukaan siinä oli 35 ihmistä.

Oppaan nimen ehdin jo unohtaa, mutta sellainen kutina on, että olen häneen jossain yhteydessä aiemminkin törmännyt. Äänikin oli kovin tuttu. 

Kakola-kierroksella viisitoista vuotta sitten hän ei ainakaan ollut, koska muistan silloisen oppaan hyvin. Mies kyseli tarvitseeko joku ruotsinkielistä selostusta, jolloin eräs ryhmämme jäsen tokaisi "Puhutaan vaan suomea kun kerran Suomessa ollaan". Opas kiehui posket punaisina. "Minua ei ole koskaan näin verisesti loukattu!", kuulin hänen kertovan kollegalleen. Pienestä se on kiinni.  

Hotel Kakolassa on oikeastaan vain kiviset ulkoseinät tallella vanhasta talosta. Sisällä on tehty niin massiivinen remontti, etten kuuna päivänä olisi uskonut olevani samassa rakennuksessa. 

Pätevä oppaamme kertoi sekä vankilan vaiheista että talon nykyvaiheista. Kuuntelin mielenkiintoisia juttuja korvat höröllä. Selvisi sellainenkin, että rakennuksessa on Suomen ainoa kirkko, jossa on A-oikeudet. 

Kierroksen päätteeksi olin kuin puulla päähän lyöty. Hienompaa paikkaa en muista aikoihin nähneeni. Mikään eliittitalo se ei silti ole, vilkaisin nimittäin hintoja. Ainakin syyskuulle kahden hengen huone näytti olevan 119 euroa. Upeaan miljööseen ja kehuttuun aamupalaan suhteutettuna se ei mielestäni ole lainkaan mahdoton hinta.  

Vajaa puoli tuntia kestäneen opastuksen loputtua kiitin luojaa, että olimme ajoissa liikkeellä. Jonossa oli satoja ihmisiä pitkälle pihan puolelle asti. Itse en olisi jaksanut jonottaa tuntitolkulla, enkä usko monen muunkaan sellaiseen ratkaisuun päätyneen. Oppaita olisi Turun päivän kunniaksi pitänyt haalia enemmän kuin yksi. 

Kolkannokka 18. syyskuuta

Sunnuntaina 18. päivä syyskuuta Turussa vietettiin Turun päivää. Moni museo oli auki ilman pääsymaksua. Aurajoesta sukellettiin ylös romua kuten polkupyöriä ja sähköpotkulautoja. Illan päätteeksi taivaalle räiskittiin valtava määrä raketteja.

Tarkoitukseni oli käydä opastuskierroksella Hotel Kakolassa eli entisessä lääninvankilassa. Sekin lysti jäi, koska edellisehtoona meni vähän pitkäksi. Illemmalla kuitenkin Ruissalo kutsui ja päädyin saaren kärkeen Kolkannokkaan. 

Vankila oli kumminkin tuttu ennen saneeraustaan hotelliksi. Lääninvankilan ja viereisen Turun keskusvankilan eli Kakolan vielä ollessa tyhjänä, kävin niissä opastuskierroksella syksyllä 2008. 

Päällimmäisenä jäi mieleen tuohtuneen oppaan kommentti, jonka mukaan "häntä ei ole koskaan ennen loukattu näin verisesti". Syynä moiseen hirveyteen oli, että eräs seurueemme jäsen totesi "puhutaan vaan suomea kun kerran Suomessa ollaan". Opas kyseli tarvitseeko joku ruotsinkielestä selostusta. Pienestä sekin oli kiinni. 

Lääninvankilassa järjestettiin kesällä 2015 umpityhjänpäiväinen taidenäyttely. Kävin sielläkin. Aiheesta voi lukea linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/07/taidenayttely-turun-entisessa.html

Mutta palataanpa takaisin sunnuntaihin ja Ruissalon Kolkannokkaan. Tallink Siljan ja Viking Linen matkustajalaivat ohittivat toisensa noin kello 19 Airistolla. Turkuun seilaava laiva oli jostain syystä uusi Viking Glory, eikä iltalähdöillä normaalisti operoiva Grace. 

Siljan Baltic Princess lähtee nykyään Turusta kello 18:30. Aikaistettu startti sopisi allekirjoittaneellekin huomattavasti paremmin kuin myöhäisempi iltalähtö. Baltic Princess on tällä hetkellä Siljan ainoa ruotsinlaiva Turussa, koska toinen alus vuokrattiin Hollantiin pakolaiskeskukseksi. 

Kuluvana vuonna Ruissalon kärki on harvoin ollut näin tyhjä ihmisistä. Pandemian myötä valtavan suosion saanut alue oli aivan kuin ennen koronaa, jolloin saarella ei yleensä ollut ruuhkaa. 

Syksyn värejä oli jo näkyvissä etenkin vaahteran lehdissä. Turun seudulla paras ruska-aika on keskimäärin lokakuun 12. päivä. Tämän kertoi aikoinaan suuresti arvostamani luontomies Ari Karhilahti Luonto Plus-ohjelmassa. Sitä odotellessa.

Turun päivän museokierros

Viime sunnuntaina 17. syyskuuta vietettiin Turun päivää. Sen kunniaksi suurimmassa osassa kaupungin museoista oli avoimet ovet.

Kierrokseni kattoi kolme paikkaa. Turun Tuomiokirkon lähellä Piispankadulla sijaitsevat Sibelius- ja ja Ett Hem -museot sekä Luostarinmäen käsityöläismuseon.

Sibelius- ja Ett Hem -museoissa olen käynyt melko tarkkaan noin kolmekymmentä vuotta sitten silloisen lukioluokkani kanssa. Olikin jo aika tehdä uusintavisiitti.

Sibeliusmuseosta en muistanut oikein mitään. Ett hemistä vielä vähemmän. Ainut jälkimmäisestä mieleen juolahtanut asia oli eteisessä olleet sinimuoviset kengänsuojat, joista eräs luokkatoverini teki päähineen. Muilla oli hauskaa.

Sibeliusmuseon laaja kokoelma erilaisia soittimia maailman ääriltä herätti kunnioitusta. Woldemar Baeckmanin vuonna 1968 suunnittelema raakabetoninen rakennus on ohikulkiessa näyttänyt jokseenkin etovalta, mutta sisävalaistuksessa se vaikuttikin oikein komealta.

Ett Hem on Åbo Akademin säätiön omistama museo Sibeliusmuseota vastapäätä kadun toisella puolella. Sinne oli valtaisa tunku heti yhdentoista aikaan aamupäivällä.

Talo on ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteen yläluokan koti, jonka Alfred Jacobsson rouvansa Helene Jacobssonin kanssa testamenttasivat Åbo Akademille. Monenmoista taulua ja patsasta pariskunta ehtikin eläessään kerätä.

Valpas museovirkailija keskeytti kännykkäkuvaamiseni lähes alkuunsa. Talossa ei kuulemma saa kuvata. Höh.

Olen edellisen kerran käynyt Luostarinmäen käsityöläismuseossa elokuussa 2009. Sitä ennen olikin vierähtänyt aikamoinen tovi. Muistaakseni vierailin siellä ala-asteen luokkaretken yhteydessä joskus 80-luvun alussa.

Luostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säästyi Turun palosta vuonna 1827. Yli kaksisataa vuotta vanhat rakennukset ovat yhä alkuperäisillä paikoillaan. Niihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja että yli kolmekymmentä erilaista verstasta esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa.

Ainutlaatuisessa miljöössä työskentelee kesäisin käsityöläisiä. Osa oli Turun päivän kunniaksi mukana.

Käsityöläismuseossa käy vierailijoita noin 40 000 vuosittain. Vaikea sanoa kuinka monta piipahti siellä viime sunnuntaina, mutta veikkaan tuhansia.

Satamaristeily Turussa

Turun päivää on Turkuseuran aloitteesta vietetty vuodesta 1961. Ainakaan minua se ei ole hetkauttanut suuntaan eikä toiseen, mitä nyt useana vuonna ilotulitus on paukkunut ja kaikunut pitkin Martinmäen kerrostaloja.

Nykyään Turun päivän ohjelma on kuitenkin hyvin monipuolinen. Kiinnostukseni heräsi, kun huomasin turkulaismuseoihin pääsevän ilmaiseksi. Näin ei lopulta ollutkaan kaikkien museoiden kohdalla. Moinen vaan oli päässyt unohtumaan mainonnasta, tai sitten se oli hyvin, hyvin pienellä painettu.

Meriaiheiseen Forum Marinumiin euroitta pääsy edellytti Turun satamaristeilylle osallistumista. Olisin lähtenyt reissulle muutenkin, koska se on kahtena edellisenä vuotena jäänyt väliin. Tällä kertaa olin jonottamassa Pikku-Föri -alukseen noin puoli tuntia etuajassa. Se kannatti, sillä paattiin mahtui 38 matkustajaa ja jono sen kun kasvoi kasvamistaan.

Satamaristeily kesti noin 40 minuuttia. Oppaana oli sujuvasanainen satamamestari Antti Palonheimo, joka kertoi muun muassa sataman matkustaja- ja tavaramääristä.

Uteliaat matkustajat kyselivät mieheltä Telakkarannan uusista kerrostaloista. Niitä on tällä hetkellä valmiina Wärtsilän konepajan lähellä useitakin, mutta Aurajoen alajuoksun suulla vasta yksi rakennusvaiheessa.

Vaikea sanoa kuinka moni oli oikeasti kiinnostunut Turun sataman näkemisestä, sen historiasta ja nykypäivästä, vai olivatko he pelkästään ilmaisen lipun perään. Forum Marinumin lisäksi samalla biljetillä pääsi myös Suomen Joutseneen.

Satamanostureissa oli Turun päivää varten miehet puikoissa. Kauhat ja varret heiluivat kuin viimeistä päivää. Demonstraatioiden aikana pelkäsin valotolppien puolesta, koska etenkin uusi, punainen nosturi tuntui olevan kuin demonin riivaama.

Vaikka risteilin viime kesän aikana seitsemän kertaa mennen tullen Turun sataman ohi niin Vepsän saareen kuin Ruissaloonkin, oli tämänkertainen reissu tyystin erilainen. Eipä välttämättä tule ajatelleeksi niitä valtavia matkustajamääriä joita ruotsinlaivat kuljettavat. Eikä sitä, millaisia määriä nosturit purkavat ja lastaavat.

Forum Marinumissa en ollut aikaisemmin kuin aulassa kurkkaamassa. Nyt tuli käytyä molemmat rakennukset läpi. Täytyy joskus paneutua niihin paremmalla ajalla. Nähtävää on valtavasti. Eipä uskoisi päältäpäin miten paljon erilaista meriaiheista materiaalia rakennukset kätkevätkään sisuksiinsa. 

Forum Marinum. Nykäise narusta, nauti kesästä!