Playa del Raisio

Juhannuksen tienoilla Raision Hahdenniemen venesataman kylkeen avattu uimaranta Playa del Raisio on lehtitietojen perusteella saanut huiman suosion. Alueen parkkipaikat ovat täyttyneet viimeistä ruutua myöten kun kävijöitä on ollut pilvin pimein.

Hahdenniemessä on ennenkin ollut vaatimattoman puoleinen uimaranta, mutta nyt kaikki on pantu uuteen uskoon. Hiekkaa on tuotu rakkakaupalla ja puita sekä muuta kasvillisuutta raivattu oikein urakalla. 

Arki-iltana heinäkuun puolivälin tienoilla väkeä ei silti juurikaan ollut. Yksi perhekunta makoili hiekalla ja muutama ikämies oli tarttunut olutpulloon uuden ravintolan terassilla. Kaiken rummuttamisen jälkeen ihmisvähyys oli suorastaan kummallista. 

Turun telakkaa vastapäätä oleva ranta on niin erikoisessa paikassa, että pelkästään rakenteilla olevat laivat varmasti vetävät porukkaa paikalle. Ehkä nyt vaan sattui välipäivä, vaikka muuten kaunis kesäilta olikin.  

Riiassa osa 3 - Jurmala

Jurmala on noin 56 000 asukkaan merenranta- ja kylpyläkaupunki Latviassa noin 25 kilometrin päässä Riiasta. Sen erikoisuus on lähes kolmekymmentä kilometriä pitkä hiekkaranta ja arkkitehtuurisesti komeat vanhat puutalot, etenkin pitsihuilat torneineen.

Riiasta pääsee Jurmalaan kätevästi vaikka junalla. Lomaamme sisältyi Ikaalisten matkatoimiston toimesta ilmainen bussikuljetus sinne. Retki saikin hyvän vastaanoton ja auto oli puolillaan innokkaita turisteja.

Bussikuskinamme ollut Jukka ihmettelikin moista suosiota, kun kuulemma yleensä ihmiset eivät ole näin kiinnostuneita Jurmalasta. Tämä oli hänen kahdestoista työkomennuksena Riikaan kesän aikana, eikä aiemmin ole tällaista koettu.

Jurmalassa oli muutama tunti aikaa tutustua kaupungin ihmeisiin. Olin vuonna 2009 vastaavalla matkalla, jolloin alue tuli pääpiirteittäin tutuksi. Nyt en tainnutkaan mitään uutta nähdä, mutta se ei suuremmin surettanut.

Jurmalan pääkatu on pitkä kävelykatu. Sen varrella on runsaasti baareja, käsityöläisten kojuja ja kaikenmoista matkamuistomyymälää. Omat ostokseni rajoittuivat muutamaan oluttuopposeen ja Riga -lippalakkiin. Innokaat myyjät kyllä kutsuivat kojuilleen maistiaisille ja tyrkyttivät sitä sun tätä. Jotain litkua kumosinkin kurkkuuni, täysin ymmärtämättä edes mitä se mahtoi olla. Ilmeisesti jonkinsortin teetä.

Jurmalan komea hiekkaranta on todellakin kaikkien kehujen arvoinen. Se näytti vaan kovin matalalta ainakin sieltä suunnalta josta merta lähestyimme. Samapa tuo kai, mutta jos tekee mieli puhahtaa uiskentelemaan, saanee kahlata aika kauas ennen kuin homma onnistuu.

Jukka-kuskimme spiikkasikin ennen Jurmalaan saapumistamme, että "Täällä tuntuu kuin olisi etelässä, sillä erotuksella että palmujen tilalla on mäntyjä". Juuri näin. Kun vielä lämpötila lähenteli kolmeakymmentä, helposti kuvitteli olevansa paljon kauempana Suomesta.

Olen toisinaan suositellut Jurmalaa auringonpalvojatuttavilleni vuoden 2009 käyntini perusteella. Kovin kiinnostunutta vastaanottoa ehdotukseni ei ole saanut. Ilmeisesti Latviaa pidetään tuttujeni keskuudessa yhä jotenkin vähäpätöisenä ja alkeellisena entisenä kommunistimaana. Mielummin lennetään vaikka sitten Turkkiin. Kannattaisi ehkä heittää vanhentuneet käsitteet romukoppaan ja katsastaa Jurmalakin, mikäli rantaa ja aurinkoa kaipaa.

Katarina Saaronniemen rannalla

Kulunut viikonloppu oli jälleen valokuvauspainoitteinen. Lauantaina kertyi rutkasti meriaiheisia luontokuvia ja sunnuntai jatkui periaatteessa samoilla linjoilla, mutta erilaiselta näkökuntilta. Linssin edessä oli varsinaissuomalainen harrastajamalli Katarina.

Katarinan kanssa olemme kuvanneet parin vuoden aikana muutaman kerran ennenkin, viimeksi toukokuussa. Tällä kertaa ideana oli hiekkaranta. Tarkoitukseen sopiva löytyi Turun Ruissalon Saaronniemestä.

Ailahtevainen kelikin näytti hetkeksi parhaat puolensa, eikä sateessa ei tarvinnut olla sekuntiakaan. Tuntia aikaisemmin tiputteli oikein urakalla ja mietinkin mahtaako tästä mitään tulla.

Katarinalla oli mukana jumpparekvisiittaa, joka toimikin pirun hyvin. Tuli vähän erilaisia kuvia kuin perinteiset poseerauskuvat.

Viron matka osa 5 - Ristnan rannalla

Hiidenmaan mökkimme sijaitsi lähellä Ristnan majakkaa. Talon nimi on Puumetsa väike, joka on suomeksi Puumetsä pieni. Se puolestaan perustuu siihen, että jonkun matkan päässä on toinen, tätä isompi mökki.

Vuoden 2013 reissulla yövyimme samassa rakennuksessa. Muistikuvani mukaan se oli vähän paremmassa kunnossa. Vaikka pientä pintaremonttia ehkä tarvittaisiinkin, oli mökki monipuolinen ja tilava.

Puumetsään mahtuisi isompikin porukka. Kolmelle se oli ehkä turhankin tilava. Mutta koska rakennus ei ole vuokrahinnalla pilattu ja sijainti sopivan rauhallinen, ajoi se jälleen asiansa vallan mainiosti. Veikkaan, että villisian metsästäjät käyttävät sitä syksyisin tai koska jahtiaika mahtaa ollakaan.

Ristnan majakalle oli mökiltä noin puolen tunnin kävelymatka. Ranskassa vuonna 1873 rakennettu valurautainen majakka aloitti toimintansa vuotta myöhemmin. Se on muodoltaan erilainen kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Ahtaan rappukäytävän päätyttyä kolautin otsani suoraan matalaan oviaukkoon. Tähdet pyörivät silmissä tovin, jonka jälkeen näkökentässä alkoivat hahmottumaan komeat maisemat.

Ristnan majakan lähellä on neuvostoaikaisia bunkkereita ja sotilasalueita. Ne eivät ole mitenkään eristettyjä, vaan kuka tahansa voi pujahtaa oviaukosta sisälle jos uskaltaa.

Toverimme naapurissa olivat aikoinaan niin ahkerina, että oikeastaan koko Hiidenmaa ja naapurisaari Saarenmaa olivat kyllästettyjä aseilla, bunkkereilla ja tutka-asemilla. Ketä siellä mahdettiin pelätä? Ettei vaan umpirauhallinen Ruotsi pääsisi hyökkäämään? Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimuksen varalta saaria tuskin oli varusteltu.

Viron saaret olivat myös suljettuja. Alkuasukkailla ollut juuri mahdollisuutta vierailla mantereen puolella, eikä toisinpäin. Yksityisveneily oli kielletty, etteivät ihmiset pääsisi kommunismidiktatuuria pakoon lahden taakse Ruotsiin.

Entisen sotilasalueen vieressä on komea hiekkaranta, jollainen olisi Suomessa varmasti suuri turistipyydys. Täällä ei ruuhkaa ollut.

Ristnan majakan ja meren välistä löytyy peräti kaksi tyystiin erilaista rantaa. Toinen on täynnä pikkukiviä, joita löytyy pilvin pimein. Toinen on nimeltään Surf Paradiis, joka muistuttaa vähän Porin Yyteriä.

Rantakiviä tutkiessa voi löytää kaikenlaista kuviota. Haukankatseeni osui sydämenmuotoiseen kiveen, jonka poimin talteenkin. Eräs kivi näytti pintakuviostaan päätellen siltä kuin siinä olisi ollut fossiili kiinni.