Viron matka osa 9 - Hiidenmaan sotamuseo

Hiidenmaan pohjoiskärjessä, lähellä Tahkunan majakkaa, sijaitsee Hiidenmaan sotahistoriallisen seuran hallinnoima museo.

Museonäyttely on vanhassa kasarmialueen miljöössä. Näytillä on Hiidenmaan suojelusta, aseistuksesta ja ampumatarvikkeista koostuvaa esineistöä sekä roppakaupalla seuranta- ja viestintälaitteita. Pihalla on rajavyöhykkeen rekontsruktio. Se näyttää niin aidolta, ettei siinä mielellään astele.

Talossa, joka on ilmeisesti ollut joko kasarmi tai päällystön asuntola, on laajalti tavaraa. Kaikkea kaasunaamareista ja kypäristä karttoihin. Pelkästään sisällä saa aikaa kulumaan heittämällä noin tunnin, joten mikään läpihuutojuttu se ei ole edes alasta vähemmän kiinnostuneelle.

Pihalla on paljon vanhoja ajoneuvoja ja vanhaa aseistusta. Paikan erikoisuutena on Tahkunan Kukeraban pataljoonan BB-316 tykinputki.

Kolmen euron pääsymaksulla saa niin suuren määrän infoa toisesta maailmansodasta ja neuvostomiehityksen ajoista sekä Hiidenmaalla että muualla Virossa 1940-luvulta 90-luvulle, että kumma jollei pääsylipulle ole vastinetta.

Kun vielä kesällä 2013 museon tienposkessa oli vaatimaton mainoskyltti, nyt suuntaa näytti vanha tankki. Sen luulisi olevan houkuttelevampi sisäänheittäjä.

Viron matka osa 8 - Kalanan rannassa

Hiidenmaan Kalanan rantaa suositeltiin eräässä matkailulehti Mondon artikkelissa. Se oli jutun mukaan Viron saarten paras vesiurheiluranta.

Kalana oli vain muutaman kilometrin päässä mökistämme, mutta löytyi aivan sattumalta. Parin vuoden takaisella reissullakaan paikkaa ei huomattu.

Kalana saattaa hyvin ollakin Mondon kehuma hieno vesiurheilupaikka. Meidän Kalana-visiitillä ei vaan liikkeellä ollut ainuttakaan surffaria tai vesiskootteriajelijaa, ei edes yhtään uimaria. Ilma olisi ollut mitä parhain moisten aktiviteettien harrastamiseen.

Alueella on mökki- ja lomakylä Kalana Puhkeküla, jossa näytti olevan tarjolla paljon pikkuisia ja hiukan isompiakin mökkejä. Mikäli paikka olisi ollut tiedossa viime keväänä reissua buukatessa, olisi lomakylä varmasti ollut yksi vaihtoehto. Alue näytti oikein viihtyisältä ja eloisalta.

Kalanan rannasta löytyi vanha kalastuspaatti, johon pääsi jopa sisälle. Valtava laituri lienee ollut joko kalastusaluksille varten tai sitten sotalaivoille, koska niitä Viron vesillä neuvostoaikana riitti. Nyt se oli täysin kulahtanut ja kyltti kertoikin laiturilla kävelyn olevan omalla vastuulla.

Rannassa oli komea ravintola, joka vaikutti oleva varsin suosittukin. Mainosten mukaan kuppilassa oli elävän musiikin tarjotaa ja tansseja pitkin kesää.

Ravintolan parkkipaikalle kurvasi vanha kunnon kauppa-auto. En ollut nähnyt sellaista aikoihin. Olikin suorastaan pakko mennä ostoksille.

Kauppa-auto tuntui olevan kovin odotettu ilmestys, koska se tyhjeni nopeasti esimerkiksi virvoitusjuomista. Niinpä jouduin tyytymään viiteen pullon hyvää ja makoisaa Laua viin -vodkaa. Sitä myytiin hintaan kuusi euroa per puolen litran pullo. Vastaava pottu maksaa Alkossa noin 15 euroa.

Jos Hiidenmaalle vielä joku kesä matkustan, on Kalana varmasti potentiaalinen majoitusvaihtoehto. Jälkikäteen vähän harmittaa, ettei tällä kertaa mökkeilty juuri siellä.

Viron matka osa 7 - Köpun ja Tahkunan majakat

Hiidenmaalla on kolme isoa ja komeaa majakkaa - Köpu, Tahkuna ja Ristna. Kaikki ovat muodoltaan erilaisia, mutta niiden tehtävä on ollut sama eli auttaa merenkulkijoita.

Ristnan majakka tuli käsiteltyä jo aiemmin matkakertomuksen osassa 5. Köpun majakka on Itämeren ja Baltian maiden vanhin. Sen historia alkoi yli 500 vuotta sitten, kun Hansaliitto tarvitsi mahtavaa maamerkkiä. Hiidenmaan ohi kulki Pohjois-Euroopan tärkein idän ja lännen välinen kauppareitti. Laivoja upposi tuon tuosta, eikä moinen toiminta ollut kauppiaiden mieleen. Köpun majakka rakennettiin varoittamaan Hiidenmaan matalikoista.

Majakka rakennettiin Hiidenmaan korkeimmalle paikalle, 67 metriä merenpinnasta. Korkeus maanpinnasta on 36 metriä. Majakan valo on merenpinnasta 102,6 metrin korkeudella, eikä sen ylempiä majakkavaloja Itämeren rannoilla olekaan.

Ranta on Köpun tapauksessa tosin hieman suhteellinen käsite, sillä majakka ei sijaitse rannalla, vaan metsässä Hiidenmaan korkeimmalla mäellä.

Ensimmäisen kerran kävin Köpussa vuonna 2005. Yritin tuolloin kiivetä majakkaan, mutta haaveeksi jäi. Rappuset olivat valtavan korkeita, eikä käytävässä ollut valoja. Tilanne on kuulemma nykyään jälkimmäisen osalta parantunut, mutta korkeat askelmat eivät vetäneet puoleensa viime elokuun reissullakaan.

Tahkunan majakka sijaitsee aivan Hiidenmaan pohjoiskärjessä. Majakkatorni on Viron korkein, 42 metriä merenpinnasta.

Valurautaisen majakan rakennustyöt aloitettiin 1873. Torni on koottu ns. Gordonin menetelmällä eli järjestelmä perustuu tehtaassa valmistettuihin osiin, joita on helppo kuljettaa. Kuuleman mukaan majakan pystytyskään ei ollut siksi ylivoimainen urakka, mutta sen aikaisilla vehkeillä tuskin helppokaan.

Alueelle tullessa vastamme oli voimakas löyhkä, joka tunkeutui autoon sisälle jo kauan ennen parkkipaikkaa. Haju oli jotakuinkin krapulapaskan, roskapussin ja mädän kananmunan sekoitus. Se tuli rantaan keräytyneestä levämassasta. Varmaan hajuun pian tottuisi mikäli joutuisi sitä kauan nuuhkimaan, mutta herkimmillä saattaisi laatta lentää välittömästi.

Tahkunan majakan lähellä on syyskuussa 1994 uponneen matkustajalaiva Estonian muistomerkki. Se on huomattavasti komeampi kuin Tallinnassa oleva kaareva muistomonumentti.

Viron matka osa 6 - Surf Paradiis

Hiidenmaalla Ristnan majakan lähellä sijaitseva Surf Paradiis löytyi kesän 2013 reissullamme.

Ristnassa tuli vastaan vaatimaton kyltti, jossa luki mustalla tussilla "Surf Paradiis". Tie perille oli kuoppainen kinttupolku, jossa auto joutui koville. Parannusta siihen ei ollut kahdessa vuodessa saatu, mutta nyt sentään majakalle johtavan tienposkessa oli paikan mainos.

Alue ei ollut muuten juuri muuttunut, mutta uusi baarirakennus oli kyhätty rannalle. Porin Yyteriä muistuttava alue ja vähän sekavahkot rakennelmat antavat paikasta varsin hippimäisen vaikutelman. Kovin huoletonta meno tuntui muutenkin olevan, ainakin tällaiselle turhiin säädöksiin tuttuneelle suomalaiselle.

Surf Paradiisiin ovat tervetulleita muutkin kuin surffarit ja vesipedot, joten meitäkään ei katsottu paheksuen. Ei etenkään, kun lompakot kevenivät aikalailla baarin tarjonnasta nauttiessa. Hintataso oli korkeampi kuin äkkiä luulisi, mutta suomalaisittain kumminkin varsin kohtuullinen.

Baarissa ei ollut minkäänsortin aitausta- tai anniskelukarsinaa, joten pääsimme vapaasti kävelemään pullo kädessä minne vaan. Suomessa olisimme joutuneet istumaan lähes tappituntumalla muutaman neliön aitauksessa, jossa todennäköisesti olisi ollut vielä merinäköalan estävä seinä.

Paikan erikoisuus, maisemat ja nätit kaljanmyyjät saivat aikaan sen, että seurueemme jäi pitkäksi aikaa istuskelemaan rannalle Corona-pullojen kera.

Pienoisena haittapuolena näkisin valtavat sarvijaakot, jotka olivat kiinnostuneita eritoten meikäläisestä. Vaikka niitä hautasi jalalla hiekkaan, tapahtui ylösnousemus hyvin pian. Elukat olivat noin tupakka-askin mittaisia. Niitä ei esiinny Itämeren täällä puolen tai en ole ainakaan missään vielä nähnyt.

Surf Paradiisin läheltä löytyy kivikkoinen niemenkärki, joka mutkittelee pitkälle merelle. Matka näytti lyhyeltä, mutta loppujen lopuksi sinne talsi melko kauan auringon laskiessa hiljalleen mailleen. Matkajuomatkin sai baarista mukaan. Helvetin hieno fiilis.

Hiidenmaalaiset merimetsot ovat selvästi suomalaisserkkujaan rohkeampia. Aika lähelle niitä pääsi, ennen kuin lähtivät lentoon. En tiedä suhtaudutaanko merimetsoihin tuollapäin yhtä vihamielisesti kuin Suomessa.

Jos Hiidenmaalla matkailee, kannattaa poiketa Surf Paradiisissa. On se sen verran erikoinen paikka. Tarjolla on myös majoitusta ja ruokaa.