Viron matka osa 9 - Hiidenmaan sotamuseo

Hiidenmaan pohjoiskärjessä, lähellä Tahkunan majakkaa, sijaitsee Hiidenmaan sotahistoriallisen seuran hallinnoima museo.

Museonäyttely on vanhassa kasarmialueen miljöössä. Näytillä on Hiidenmaan suojelusta, aseistuksesta ja ampumatarvikkeista koostuvaa esineistöä sekä roppakaupalla seuranta- ja viestintälaitteita. Pihalla on rajavyöhykkeen rekontsruktio. Se näyttää niin aidolta, ettei siinä mielellään astele.

Talossa, joka on ilmeisesti ollut joko kasarmi tai päällystön asuntola, on laajalti tavaraa. Kaikkea kaasunaamareista ja kypäristä karttoihin. Pelkästään sisällä saa aikaa kulumaan heittämällä noin tunnin, joten mikään läpihuutojuttu se ei ole edes alasta vähemmän kiinnostuneelle.

Pihalla on paljon vanhoja ajoneuvoja ja vanhaa aseistusta. Paikan erikoisuutena on Tahkunan Kukeraban pataljoonan BB-316 tykinputki.

Kolmen euron pääsymaksulla saa niin suuren määrän infoa toisesta maailmansodasta ja neuvostomiehityksen ajoista sekä Hiidenmaalla että muualla Virossa 1940-luvulta 90-luvulle, että kumma jollei pääsylipulle ole vastinetta.

Kun vielä kesällä 2013 museon tienposkessa oli vaatimaton mainoskyltti, nyt suuntaa näytti vanha tankki. Sen luulisi olevan houkuttelevampi sisäänheittäjä.

Viron saarireissu osa 9 - Hiidenmaan sotamuseo

Tahkunan majakan lähellä sijaitsee Hiidenmaan sotamuseo. Moinen nähtävyys oli jostain syystä jäänyt Suntun laajasta ennakkotietokannasta pois. Se löytyi aivan sattumalta ajellessamme majakalle.

Museota hallinnoi Hiidenmaan sotahistoriallinen seura. Paikka on entinen neuvostojoukkojen kasarmialue. Ulkona on laajasti erilaisia alan tarvikkeita öljytynnyreistä ajoneuvojen kautta tykkeihin.

Miinakentän- ja rajavyöhykkeen rekonstruktio löytyy pihamaalta aivan paraatipaikalta. Seuranta- ja viestintälaitteistosta ei ole pulaa. Erilaisia sotilasuniformuja roikkuu seinillä valtavat määrät. Toisen maailmansodan aikaisia, osin maatuneita kypäriä, konekivääreitä ja muuta sotorumua piisaa myös.

Entisiä tutka-asemia ja muita sotilastukikohtia riittää Viron saarilla. "Vapauttajiksi" kutsutut neuvostoliittolaismiehittäjät pitivät huolen, etteivät hiidenmaalaiset ja muutkaan Viron saarten asukkaat karanneet veneillä Ruotsiin tai ylipäätään minnekään, edes Viron mantereelle. Kalastamassakin saivat käydä vain harvat ja valitut.

Piina loppui vasta 1993, jolloin viimeiset neuvostoarmeijan osastot poistuivat elokuussa 1991 uudelleen itsenäistyneestä Virosta. Homma vei peräti kaksi vuotta. Lienee ollut mieletön vapauden tunne, kun vihdoin pääsi käymään kotikulmien ulkopuolella ilman kiusallisen vaikeaksi tehtyä byrokratiaa.

Sotamuseossa vierähti reilu tunti vierähti aivan heittämällä. Kahden euron pääsylippu oli pilkkahinta näin mielenkiintoisen materiaalin ja kokoelman näkemisestä.