Vuoden 2021 ensimmäinen ulkoilu tapahtui lauantaina 2. tammikuuta. Jo tovin mielessä ollut Timalipolku Raisiossa kutsui.
Mukana matkassa oli Vepsän ulkoilusaaresta tutuksi tullut Ari, jolle tämä maasto naapurikaupungissa oli uusi kokemus.
Raision venesatamasta Hahdenniemestä alkavalla Timalipolulla kävellessä ja Nesteen öljyjalostamon lähellä Kukonpäässä piipahtaessa keli vaihtui melkein silmissä lauhempaan, eikä palatessa ollut pakkasesta tietoakaan.
Matkalla katselimme Hahdenniemen vastapäätä Turun Pernossa olevaa Mayerin telakkaa. Iso paatti oli taas työn alla.
Vielä aamupäivällä oli keli oli vähän miinuksen puolella ja puissa mukavasti huurretta. Sumuakin piisasi niin, etteivät "maailman kahvat", telakan massiiviset siniset nosturit, näkyneet kunnolla.
Eräs työkaveri pitää venettään talvisäilössä Hahdenniemessä. Hän on kyllä kuvaillut komistuksensa ulkonäköä, mutta en sitä kymmenien muiden joukosta bongannut. Sen sijaan huomasin, että erääseen alueella olevaan rakennukseen oli ilmestynyt moottoripyöräkerhon logo. Ehkä niemessä raikaa nyt joku muukin ääni kuin perämoottorin putputus.
Timalipolku on neljä kilometriä pitkä. En tarkkaan tiedä millainen versio meille siitä tuli, emme tallustelleet koko matkaa virallista reittiä pitkin. Kaikkiaan Arin mittariin kertyi 5,1 kilometriä.
Polku oli osittain todella vetinen. Pahimpia savikohtia oli välillä vaikea ohitella. Maastopyörillä oli onnistuttu levittämään läjiä kahta kauheammin.
Halusin käydä Kukonpäässä, vaikka viime keväänä Herra Anonyymi kirjoittikin silloisen blogijuttuni http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/timalipolulta-kukonpaahan.html kommenttiosioon, ettei alueella ole suotavaa liikkua.
En silti epäröinyt mennä Kukonpäähän, vaikka mielessä vilkkuikin kauhukuvat mahdollisesta pidätyksestä ja päiväkausien lusimisesta Raision poliisivankilassa. Vedellä ja näkkileivällä pitäisi elää kun pizzataksi ei tuntisi nykyistä osoitettani. Selli olisi kylmä ja karu, eikä siellä olisi televisiota. Alapedillä röhnöttävä tatuioitu murhamies Hakinmäestä saattaisi yöllä vaikka raiskata minut.
Kukonpään rannoilla oli todella kaunista. Vastapäätä näkyi Turun Ruissalon Kallanpää, joka on armeijan varikkoaluetta.
Palvelin Pansion laivastoasemalla ja täten myös Kallanpään kiertovartiossa syksyllä 1990. Nesteen öljyjalostamo oli pimeässä syysyössä vaikuttava näky kirkkaine valoineen. "Gotham City", sanoi eräs naantalilaismatruusi, jonka ääni ärsyttävän metallinen kuin avaimen nielleenä. Batman-elokuva oli tuolloin uudehko ja öljyjalostamosta tuli lepakkomiehen kaupunki mieleen.
Vuoden 2021 debyyttiulkoilu meni sen verran putkeen, että tämän jälkeen on tullut käytyä luonnon helmassa jo useita kertoja. Valokuvistakin tuli mielestäni hyviä. En välttämättä päivittele blogia reaalijärjestyksessä, jolloin aikajana voi olla laajahkokin.
