Klipunkarissa 3. maaliskuuta

Viime sunnuntaina Kustavissa käydessäni poikkesin Klipunkarissa. Se on tunnettu kunnan uimarantana. Paikka on minulle tärkeä, koska siellä opin uimaan 70-luvun alussa ja lapsuuden kesät kuluivat noilla kallioilla.

Hieman arvelutti millainen Klipunkariin johtava tie mahtaa olla. Jyrkkä mäki ei olisi jäisenä houkutellut, mutta se oli hyvin hiekoitettu ja jo lähes sula. Syynä moiseen lienee suuren suosion saanut talviuintipaikka. Kun sakkia ramppaa talvellakin pulikoimassa, on tienkin syytä olla hoidettu. 

Vakka-Suomen Sanomista olen lukenut käyttäjien kehuja Klipunkarin talviuintimahdollisuudesta. Facebookissa eräs Kaarinan kaupunginvaltuutettu puolestaan hehkutti asiaa samaan malliin. Hän mökkeilee Kustavin Vasikkaluodossa, mutta ei pulahda mökkirannan avantoon kun tällainenkin sauma on. 

Latasin Facebookin Kustavi-ryhmään näitä samoja valokuvia. Moni on niistä tykännyt. Minulle tuntematon kalastusharrastaja puolestaan ihmetteli kommentissaan kun vettä ei ole jään päällä ja kyseli onko "vesi laskussa vai nousussa". Siihen on tasan kaksi vaihtoehtoa, enkä tiennyt vastausta. 

Kustavissa jouluaattona 2022

Jouluaattona Kustavissa oli komea talvinen ilma. Oikea postikorttikeli. Lumikuorrutetut puut näyttivät hienolta pitkästä aikaa. Pakkanenkaan ei ollut kova, eikä ihme kyllä edes tuullut, joten ulkona tarkeni hyvin.

Nämä kuvat on otettu puolenpäivän tienoilla. Kävin hautausmaalla sytyttämässä kynttilän isäni haudalle ja kiertelin jonkun aikaa kirkon ympäristössä. 

Hautausmaalla oli yllättävän hiljaista tai sitten olin vaan aikaisin liikkeellä. En nähnyt kuin kaksi henkilöä, joista toinen kävi ainakin kolmella eri haudalla kynttilän kera. Usein tuolla törmää tuttuihin, mutta nyt en tuntenut ketkä mahtoivat olla kyseessä. 

Tapaninpäivänä kello 10:45 latasin viisi hautuumaakuvaa Facebookin I Love Kustavi-ryhmään. Julkaisu on saanut tätä kirjoittaessani peräti 349 tykkäystä. 

Koska ilma oli mitä mainioin, kävin samalla reissulla Kustavin kunnan uimarantana tunnetussa Klipunkarissa. Se sijaitsee linnuntietä noin kilometrin päässä kirkosta. Uusi talviuintipaikka näytti olevan voimissaan, kuten olin paikallislehti Vakka-Suomen Sanomista lukenut. 

Horsholmin saari Klipunkarin vastarannalla näytti talviasussaan perin erilaiselta kuin mihin olen tottunut. 80-luvulla tuli uituakin sinne ja takaisin pariin otteeseen, mutta nykyään en kroolaisi kirveelläkään noin kauas. 

Hiunjärven luontopolulla

Kuulin Uudenkaupungin keskustan pohjoispuolella sijaitsevasta Hiunjärven luontopolusta ensimmäisen kerran eilen, kun selasin 13. lokakuuta ilmestynyttä Vakka-Suomen Sanomaa. Lehdessä oli toimittaja Teija Uiton kirjoittama juttu luontopolusta. 

Artikkelin innoittamana pidättäydyin lauantai-illan riennoista, sillä sunnuntaina piti olla skarppina ja ajokunnossa. Suuntana nimittäin oli Uusikaupunki ja kyseinen luontopolku.

Lehdessä Uitto innostui vertaamaan Hiunjärven ympäristöä peräti Lapin maisemiin verrattavaksi kokemukseksi. Minulle ei sentään ihan Lappi tullut mieleen, vaan lähinnä tavallinen varsinaissuomalainen metsä, jossa sattui olemaan harvinaisen kivistä polkua suuren osan matkaa. 

Autoparkki löytyi Saarniston koulun vierestä, kun ensin oli kysytty kävelijöiltä missä täällä mahtaa olla luontopolku. Lähtöpaikkaa ei meinaan hevillä löydä, ellei joku paikallinen satu auttamaan. Minkäänlaista kylttiä ei ole kuin vasta polulla, jonne parkkipaikalta on jonkun matkaa. 

Lenkki oli hieman sekavasti merkitty. Uusia pikkuisia karttatauluja oli kyllä muutamassa kohdassa, mutta muuten kyltit uupuivat. Tarpeen olisi ainakin erillinen opastus laavulle. Lintutorni näkyikin laavulta. 

Neljän kilometrin reitillä oli punaisia merkkitäpliä paljon. Ehkä jopa vähän liiankin tiheään. Sivulenkit sinkoilivat pääpolulta alkumatkasta useaan suuntaan, eikä ensikertalainen tiennyt oikein mihin pitäisi edetä.  

Laavulla oli viime kesänä ollut mopopoikia mellastamassa. Olivat pahukset saaneet tulipalonkin aikaan. Kuulemma paikallisilla nuorilla on ollut tapana mennä järvelle kaljoittelemaan, kertoi eräs uusikaupunkilaistuttuni. Ehkä sikailu on nyttemmin loppunut. 

Valtakunnallisestikin merkittävällä lintujärvellä oli kovin rauhallista. Kahdentoista hehtaarin vesistössä ei näkynyt kuin muutama lintu. Nekin niin kaukana, etten valokuvien toivossa ruvennut zoomailemaan sinne saakka. 

Tornissa tyyntä maisemaa ihaillessa ei uskonut, että vajaa tunti sitten Saarniston koulun liepeillä oli räntäsadetta ja armottomasti piiskaava tuuli. Nyt oltiin kuin eri maailmassa. Turhaan ei toimittaja Uitto järveä seutukunnan lehdessä hehkuttanut. 

Uusikaupunkilaiskontaktini kertoi, että korona-aikana Hiunjärvellä ramppaaminen on lisääntynyt huomattavasti. Teneriffan ja Tallinnan sijasta kelpaa nyt vakkasuomalainen metsäkin. Kaupunki tai mikä taho Hiunjärven luontopolkua valvookin, voisi panostaa ainakin uusiin kyltteihin. Mutta muuten mukava reitti. 

Kustavin vanhat kappelit

Viikonlopun Kustavin reissulla tuli käytyä kahdessa kohteessa, joissa muuten harvemmin poikkeaa. Kyseessä ovat Pyhän Jaakobin kappeli Kunnaraisten kylässä ja Pyhän Johanneksen kappeli Pohjois-Vartsalassa.

Muinaisharrastaja Harri Nato Leino kyseli minulta, mahdanko tietää Pyhän Jaakobin kappelin sijainnin. Tottahan toki. Paikka löytyy Kunnaraisten kylästä, noin kahden kilometrin päästä Turku-Kustavi -maantieltä. Turusta tullessa käännytään oikealle Rahin risteyksestä. Se oli reissun ensimmäinen etappi.

Pyhän Jaakobin kappeli on aidattu alue Rahintien varrella. Aita on jo parhaat päivänsä nähnyt. Satun muuten muistamaan kun Rahin kylätoimikunta tervasi sitä eräänä kesänä. Tapahtumasta on jo 20 vuotta aikaa - se kävi ilmi aitaan naulatusta laatasta.

Kävin tuolloin paikalla nyttemmin jo edesmenneen isäni kanssa. Hän valokuvasi tervausta ja taisipa tehdä siitä jutunkin Vakka-Suomen Sanomiin. Tervauksesta ei näyttänyt enää olevan paljoakaan jäljellä.

Kappeli valmistui 1675. Kirkon paikalla olevassa muistokivessä on teksti:
"Vuonna 1676 Jaakon päivänä 25.7. vihittiin tälle paikalle Pyhän Jaakobin kappeli ja kirkkomaa. Levätköön rauhassa ne vainajat, jotka tähän pyhään paikkaan ovat haudatut. Jeesus Kristus vapahtajamme on meidät viimeisenä päivänä herättävä".

Vanhin Kustavin kirkoista on ollut Pyhän Johanneksen kappeli Vartsalan saaressa, Pohjois-Vartsalan kylässä. Se mainitaan 1554 Mikael Agricolan tekemässä saaristokirkkojen omaisuusluettelossa.

Rakennus purettiin 1783 ja tapuli myytiin Ahvenanmaalle Brändön kirkkoon. Kappelilla on ilmeisesti ollut edeltäjäkin. Eri paikalla, kauempana rannasta.

Kustavin kappelikunnat yhdistettiin 1783, jolloin Pyhän Jaakobin kappeli siirrettiin Kunnaraisista nykyiselle paikalleen kirkonkylään Kivimaalle.

Pyhän Johanneksen ja Jaakobin kappelit ovat ulkoapäin melko samannäköisiä ja kokoisia. Molempia ympäröi päältä laudoittettu hirsiaita.

Vartsalan kappelimaalle on aikojen saatossa kasvanut tuhti kolmirunkoinen kuusi. Harvemmin näkeekään moista körilästä.

Sitten viime käyntini, joka muistaakseni oli 2009, on vanhalle kirkkomaalle pystytetty iso risti. Siinä on symboleita, joiden merkitystä en tiedä.

Jos Kustavissa käydessä haluaa nähdä palasen historiaa, kannattaa ehkä käydä katsomassa nämä kohteet.