Kustavin Klipunkarissa 11.5.

Tämä blogijuttu oli jäänyt keskeneräisenä arkistoon muhimaan, joten eiköhän viimeistellä se nyt. 

Äitienpäivänä kävin Kustavin kunnan uimarannalla Klipunkarissa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna. 

1970- ja 80-luvulla Klipunkarissa tuli vietettyä kesät likimain aamusta iltaan. Tuntuu, että ennen vanhaan suvet olivat pitkiä ja merivesi aina uimalämpöistä.

Toukokuun alkupuolella luonnossa ei pahemmin vihreää vielä ollut. Isokoskelopariskunta uiskenteli rannan lähellä. Muuten ei siivekkäitä tai muita luontokappaleita näkynyt. 

Klipunkari on viime vuosina saanut suosiota talviuimarien keskuudessa. Näköjään viime talvena saunalta laiturille on tehty kaide, jotta uimarit pysyvät paremmin pystyssä jäisellä kalliolla. 

Klipunkarissa 3. maaliskuuta

Viime sunnuntaina Kustavissa käydessäni poikkesin Klipunkarissa. Se on tunnettu kunnan uimarantana. Paikka on minulle tärkeä, koska siellä opin uimaan 70-luvun alussa ja lapsuuden kesät kuluivat noilla kallioilla.

Hieman arvelutti millainen Klipunkariin johtava tie mahtaa olla. Jyrkkä mäki ei olisi jäisenä houkutellut, mutta se oli hyvin hiekoitettu ja jo lähes sula. Syynä moiseen lienee suuren suosion saanut talviuintipaikka. Kun sakkia ramppaa talvellakin pulikoimassa, on tienkin syytä olla hoidettu. 

Vakka-Suomen Sanomista olen lukenut käyttäjien kehuja Klipunkarin talviuintimahdollisuudesta. Facebookissa eräs Kaarinan kaupunginvaltuutettu puolestaan hehkutti asiaa samaan malliin. Hän mökkeilee Kustavin Vasikkaluodossa, mutta ei pulahda mökkirannan avantoon kun tällainenkin sauma on. 

Latasin Facebookin Kustavi-ryhmään näitä samoja valokuvia. Moni on niistä tykännyt. Minulle tuntematon kalastusharrastaja puolestaan ihmetteli kommentissaan kun vettä ei ole jään päällä ja kyseli onko "vesi laskussa vai nousussa". Siihen on tasan kaksi vaihtoehtoa, enkä tiennyt vastausta. 

Kustavissa jouluaattona 2022

Jouluaattona Kustavissa oli komea talvinen ilma. Oikea postikorttikeli. Lumikuorrutetut puut näyttivät hienolta pitkästä aikaa. Pakkanenkaan ei ollut kova, eikä ihme kyllä edes tuullut, joten ulkona tarkeni hyvin.

Nämä kuvat on otettu puolenpäivän tienoilla. Kävin hautausmaalla sytyttämässä kynttilän isäni haudalle ja kiertelin jonkun aikaa kirkon ympäristössä. 

Hautausmaalla oli yllättävän hiljaista tai sitten olin vaan aikaisin liikkeellä. En nähnyt kuin kaksi henkilöä, joista toinen kävi ainakin kolmella eri haudalla kynttilän kera. Usein tuolla törmää tuttuihin, mutta nyt en tuntenut ketkä mahtoivat olla kyseessä. 

Tapaninpäivänä kello 10:45 latasin viisi hautuumaakuvaa Facebookin I Love Kustavi-ryhmään. Julkaisu on saanut tätä kirjoittaessani peräti 349 tykkäystä. 

Koska ilma oli mitä mainioin, kävin samalla reissulla Kustavin kunnan uimarantana tunnetussa Klipunkarissa. Se sijaitsee linnuntietä noin kilometrin päässä kirkosta. Uusi talviuintipaikka näytti olevan voimissaan, kuten olin paikallislehti Vakka-Suomen Sanomista lukenut. 

Horsholmin saari Klipunkarin vastarannalla näytti talviasussaan perin erilaiselta kuin mihin olen tottunut. 80-luvulla tuli uituakin sinne ja takaisin pariin otteeseen, mutta nykyään en kroolaisi kirveelläkään noin kauas. 

Jouluaattona Kustavissa

Jouluaattoaamuna 24. joulukuuta lähdin ajelemaan Turusta kotikonnuille Kustaviin. 

Kustavintiellä kello 9-10 välillä hämmästelin vähäistä liikennettä. Olihan kyseessä sentään suuri juhlapäivä. Nopeusrajoitusten mukaan ajellessa tapahtui jälleen se perinteinen; kaikki takana olleet ohittivat. 

Oma kiireeni Kustavintiellä loppui viime heinäkuussa. Taivassalossa, ennen Muntin museosiltaa, vaihtuu nopeus 80:sta 60:een. Poliisi vaani puskassa täysin samalla kohdalla jossa nopeus vaihtuu. Normaalisti hiljennän niillä paikkeilla muutenkin, mutta nyt mustamaija ja vastaanottokomitea odottivat seuraavassa tienhaarassa. Sakkoa tuli 200 euroa. 

Luulisi, että jonkinlainen pehmeä lasku olisi voimassa tuossakin hommassa, ettei ihan metrilleen sakoteta aivan liikennemerkin kohdalta. Ilmeisesti tällä työryhmällä oli tarkoitus saada mahdollisimman paljon tuloja valtion kirstuun. Ei riittänyt, että Kustavintie on muutenkin pullollaan nopeusvalvontatolppia. 

Kustavissa ilma kirkastui puolenpäivän tienoilla. Samalla se tarkoitti sitä, että käytin tilaisuutta hyväkseni ja lähdin kamera kourassa käymään Klipunkarissa. Se on kunnan uimarantana tunnettu paikka kirkonkylässä. 

Uimarantakuvia tässä ei kumminkaan ole, vaan enemmän tuollaista perussaaristoa. Sekin Klipunkarissa onnistuu, jos viitsii mennä hiukan rantakalliolta sivummalle. 

Päivän erikoisuus oli parinkymmenen kurjen lauma, joka lehahti lentoon viereiseltä lahdelta vanhan meijerin suunnalta. Lähikuvia en saanut, mutta en myöskään osannut odottaa moista näkyä jouluaattona. 

Vaikka ilma saattaa kuvissa näyttää vallan auvoiselta, tuli välillä vettä ja viima oli armoton. Ennen vanhaanhan Klipunkarissa oli täysin toisennäköistä tähän aikaan vuodesta. Eli siis lunta ja jäätä. Nämä kuvat voisivat olla jostain marraskuun ja toukokuun väliltä. 

Hautausmaalla käydessäni oli tarkoitus sytyttää kynttilä isäni haudalle. Se jäi tekemättä, koska lyhty hautakiven vierestä oli varastettu, eikä kynttiläni ollut hatullinen. Mutta toivottavasti lyhty meni tarpeeseen ja joku sai siitä hyvän joulumielen. 

Klipunkarissa 28. helmikuuta

Perjantaina 28. helmikuuta oli kirkas pakkaspäivä. Olisi varmasti ollut mukava lähteä ulos luontoon, mutta siihen oli yksi pikku este. Nimittäin aamuvuoro töissä.

Työpäivän jälkeen hurautin suoraan syntymäkuntaani Kustaviin, jonne Liedosta kesti lähes minuutilleen tunnin verran. Matka meni muuten hyvin, mutta Raisiosta asti tien tukkona oli joku tauno, jonka ohi pääsin vasta Vehmaalla. Kahdeksankympin alueella mentiin välillä kuuttakymppiä ja kaverin tilannetaju oli ties missä.

Ennen kuin asetuin äitini höyryävien lihapatojen ääreen, käväisin kunnan ydinkeskustan liepeillä sijaitsevassa Klipunkarissa. Klipunkari oli lapsuuteni tärkeimpiä paikkoja. Nykyään käyn siellä muutaman kerran vuodessa vähän fiilistelemässä menneitä ja yleensä otan samalla valokuvia.

Joskus kuvat ovat olleet sen verran turhanpäiväisiä, etten ole niitä kehdannut julkaista. Nyt sitä ongelmaa ei ollut. Päivä oli helkutin kaunis ja jokunen edustava otoskin tallentui.