Jouluaattoaamuna 24. joulukuuta lähdin ajelemaan Turusta kotikonnuille Kustaviin.
Kustavintiellä kello 9-10 välillä hämmästelin vähäistä liikennettä. Olihan kyseessä sentään suuri juhlapäivä. Nopeusrajoitusten mukaan ajellessa tapahtui jälleen se perinteinen; kaikki takana olleet ohittivat.
Oma kiireeni Kustavintiellä loppui viime heinäkuussa. Taivassalossa, ennen Muntin museosiltaa, vaihtuu nopeus 80:sta 60:een. Poliisi vaani puskassa täysin samalla kohdalla jossa nopeus vaihtuu. Normaalisti hiljennän niillä paikkeilla muutenkin, mutta nyt mustamaija ja vastaanottokomitea odottivat seuraavassa tienhaarassa. Sakkoa tuli 200 euroa.
Luulisi, että jonkinlainen pehmeä lasku olisi voimassa tuossakin hommassa, ettei ihan metrilleen sakoteta aivan liikennemerkin kohdalta. Ilmeisesti tällä työryhmällä oli tarkoitus saada mahdollisimman paljon tuloja valtion kirstuun. Ei riittänyt, että Kustavintie on muutenkin pullollaan nopeusvalvontatolppia.
Kustavissa ilma kirkastui puolenpäivän tienoilla. Samalla se tarkoitti sitä, että käytin tilaisuutta hyväkseni ja lähdin kamera kourassa käymään Klipunkarissa. Se on kunnan uimarantana tunnettu paikka kirkonkylässä.
Uimarantakuvia tässä ei kumminkaan ole, vaan enemmän tuollaista perussaaristoa. Sekin Klipunkarissa onnistuu, jos viitsii mennä hiukan rantakalliolta sivummalle.
Päivän erikoisuus oli parinkymmenen kurjen lauma, joka lehahti lentoon viereiseltä lahdelta vanhan meijerin suunnalta. Lähikuvia en saanut, mutta en myöskään osannut odottaa moista näkyä jouluaattona.
Vaikka ilma saattaa kuvissa näyttää vallan auvoiselta, tuli välillä vettä ja viima oli armoton. Ennen vanhaanhan Klipunkarissa oli täysin toisennäköistä tähän aikaan vuodesta. Eli siis lunta ja jäätä. Nämä kuvat voisivat olla jostain marraskuun ja toukokuun väliltä.
Hautausmaalla käydessäni oli tarkoitus sytyttää kynttilä isäni haudalle. Se jäi tekemättä, koska lyhty hautakiven vierestä oli varastettu, eikä kynttiläni ollut hatullinen. Mutta toivottavasti lyhty meni tarpeeseen ja joku sai siitä hyvän joulumielen.
