Työpäivän jälkeen hurautin suoraan syntymäkuntaani Kustaviin, jonne Liedosta kesti lähes minuutilleen tunnin verran. Matka meni muuten hyvin, mutta Raisiosta asti tien tukkona oli joku tauno, jonka ohi pääsin vasta Vehmaalla. Kahdeksankympin alueella mentiin välillä kuuttakymppiä ja kaverin tilannetaju oli ties missä.
Ennen kuin asetuin äitini höyryävien lihapatojen ääreen, käväisin kunnan ydinkeskustan liepeillä sijaitsevassa Klipunkarissa. Klipunkari oli lapsuuteni tärkeimpiä paikkoja. Nykyään käyn siellä muutaman kerran vuodessa vähän fiilistelemässä menneitä ja yleensä otan samalla valokuvia.
Joskus kuvat ovat olleet sen verran turhanpäiväisiä, etten ole niitä kehdannut julkaista. Nyt sitä ongelmaa ei ollut. Päivä oli helkutin kaunis ja jokunen edustava otoskin tallentui.
Upeita kuvia!
VastaaPoista