Falkinkoski Nousiaisissa

Nousiaisten Valpperissa sijaitseva Falkinkoski on ollut allekirjoittaneen kohdelistalla jo tovin.

Kun hanke vihdoin totetutui helatorstaina viime viikolla, löytyi oikea osoitekin varsin helposti Valpperintien varrelta. Nousiaisten keskustasta koskelle tulee matkaa noin kymmenen kilometriä.

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvittelin Falkinkosken olevan huomattavasti massiivisempi kuin millaiseksi se osoittautui. En löytänyt netistä minkäänlaista tietoa vesimääristä tai putouskorkeudesta.

Kosken ylittää puinen silta, josta käsin kouhuja on helppo ihailla.

Aivan kosken vieressä on soramonttua muistauttava uimapaikka, jota Nousiaisten kunta ilmeisesti isännöi.

Paikka oli ruokottomassa kunnnossa. Puucee oli kaadettu pöpelikköön kumolleen, oluttölkkejä- ja pahveja  sekä muuta roskaa lojui siellä täällä pisin rantaa. Todennäköisesti mopopojat ovat käyneet alueella iltaleikkejään harrastamassa.

Mikäli Falkinkosken uimaranta aiotaan avata kesäksi, on siivouspartioiden syytä olla liikkeellä pian.

Paimion Askalankoskella

Viime keskiviikkona päätin lähteä käymään Askalankoskella Paimiossa. Noin vuosi sitten löytämäni paikka on hieno etenkin kesäaikaan, mutta menettelee hyvin näin keväälläkin. Mukana matkassa oli Timo Sepänmaa.

Paimionjoki virtasi vuolaana. Askalan voimalaitoksen infotaulun mukaan sen sähköntuontanto riittäisi kattamaan Paimion kotitalouksien valaistukset. Kyltti oli tosin vuodelta 1995, joten asianlaita voi olla nykyään toisin.

Askalassa on myös grillauspaikka, jonka penkit oli juuri kunnostettu. Täytyykin kesällä käväistä siellä vetämässä sinappia Kabanossin päälle. Miljöö ainakin on todella komea.

Nautelankosken höyryt

Tänään sunnuntaiajelulla poikkesin Nautelankoskella Liedon asemalla. Oli mukavan kirpeä pakkaspäivä. Jossain tienvarressa mittari näytti -8 astetta. Tuulta ei ollut nimeksikään. Kuviakin pystyi ottamaan ilman, että näpit heti jäätyivät.

Olen käynyt Nautelankoskella varmaan kymmenen kertaa aikaisemminkin, mutta kummasti sieltä aina löytää jotain kuvattavaa. Jollei muuta uutta, niin ainakin vuodenaikojen vaihtelua.

Tämänpäiväisen kaltaista koskea en muista ennen nähneenikään. Pakkanen nosti vesihöyryä ilmaan ja teki maisemasta jännän näköisen. Ehkä aivan toivotulla tavalla se ei tallentunut kameraan, mutta sen arvasin jo paikan päällä. Saman minkä silmällä näkee, ei välttämättä totetudu valokuvassa. 

Samalla reissulla näin Shetlannin poneja. Vahdolla sijaitsevalla hevostilalla oli enemmänkin heppoja. Suurin osa niistä tuiki tavallisia, mutta nämä kaksi mielenkiintoisempia ulkonäkönsä puolesta.

Askalankoski

Askalankoski on koski- ja jokilaaksoalue Paimionjoen varressa Lounais-Suomessa. Askalan kohdalla joki kulkee syvässä rotkolaaksossa. Se on ollut tärkeä kalastuspaikka jo rautakaudella, ja siellä on jäänteitä muinaisista hyötykasveista. Voimalaitostoiminta ja siihen liittyvä virtaaman säännöstely estävät nykyään lohikalojen lisääntymisen, ja alueen kalastuksellinen merkitys on vähentynyt huomattavasti.

Kosken putousvoimaa on käytetty hyödyksi jo pitkään. Siinä on ollut mylly, saha ja meijeri. 1930-luvulla Askalaan rakennettiin pato ja voimala. Nykyisin voimala tuottaa tasaussähköä kulutushuippuihin, ja sen omistaa Fortum. Askalankosken voimalan rakentamisen seurauksena Paimionjoen alkuperäinen lohikanta kuoli sukupuuttoon.

Paimion seudun ympäristöyhdistys hoitaa Askalankosken kulttuuriympäristöä. (Wikipedia)


Askalankoski Paimiossa oli allekirjoittaneelle tuntematon paikka vielä viikko sitten. Facebook- tuttuni Santtu Sandellin kuvista huomasin tällaisen miljöön olemassaolon.

Kyselin häneltä ajo-ohjeita ja asia olikin sitten sillä selvä. Askalankoski sijaitsee Paimion keskustasta viitisen kilometriä Tarvasjoelle päin. Komea paikka, jonne on helppo löytää perille.


Kuvat isommaksi klikkaamalla.