Turun suunnalta Tummämäen löytää helposti. Kustavintietä ajetaan ensin Y-tien risteykseen saakka, josta käännytään kohti Vehmaan Vinkkilää. Pari kilometriä huristellaan Y-tietä pitkin ja pian tiukka oikea pikkutielle. Tummamäen parkkipaikka löytyy hetken päästä.
Lenkki kiertää läpi alueen, jossa on useita entisiä graniittilouhosmonttuja. Tummamäellä ei ole louhittu sitten vuoden 1973.
Historian hämäristä löytyy mielenkiintoinen tarina. Tummamäen graniittia piti sodan aikana viedä Saksaan Nürnbergin Zeppelin-kentän rakennustarpeisiin. Siellä kansallissosialistit pitivät miljoonan osallistujan puoluekokouksia Hitlerin johdolla. Tietääkseni kivilasteja ei koskaan sinne asti päätynyt, vaan tuota samaa Vehmaan graniittia löytyykin Moskovasta.
Noin 30 metriä syvät montut ovat ajan saatossa täyttyneet pohja- ja sadevedellä. Näin ruska-aikaan lammikot olivat todella upeita.
Polku on helppokulkuinen. Muutama liukkaantuntuinen kallionpätkä matkalla oli, mutta lenkin pystyy heittämään hieman heikkokuntoisempikin.
Jätekiviä kutsutaan Vehmaalla rääpekiviksi. Aikamoista taiteilua on vaatinut niiden pinoaminen polkujen ylle. Nykyään kivistä tehdään sepeliä, mutta ennen vanhaan siihen ei ollut välineitä.
Alueella on hyvät opasteet, kaksi tauko- ja grillauspaikkaa, vessa ja näköalalava. Näkymä jätekivivuoren päältä varsinaissuomalaiseen maalaismaisemaan on huikea, vaikka pari romuautoa läheisen maalaistalon saunan takana hiukan tunnelmaa pilaavatkin.
Luontopolku on arviolta 1,5-2 kilometriä pitkä. Moni saattaa yllättyä sen lyhyydestä, mutta toisaalta näin erikoisessa paikassa kulkeminen on moninkerroin antoisampaa ja mukavampaa kuin hankalamaastoisessa metsässä.
Eipä voi muuta kuin suositella. Kerrassaan upea paikka.
