Mercia mallina Ilkanrinteessä

Lauantaina 24. syyskuuta fotomalliksi tuli naapuritalossa asuva Mercia. Kuvauspaikallekaan ei ollut kuin kivenheitto, koska kapusimme läheiselle Ilkannrinteelle. 

Ilkanrinteessä on hehtaarikaupalla kallioista puistoa ja komeat näköalat niin Hirvensalon kuin Kupittaan suuntaankin. Mäki on vähän piilossa Itäisen Rantakadun ja Stålarminkadun välissä Martin kaupunginosassa, enkä usko monien paljasjalkaisten turkulaistenkaan tietävän alueen olemassaoloa. 

Kuluvana viikonloppuna oli pitkästä aikaa hieno ilma. Ehkä jopa liiankin aurinkoista valokuvaushommia ajatellen. Pääasia, ettei satanut ja tuullut kuten melkein koko elo- ja syyskuun ajan. 

Brasilialaislähtöinen Mercia on ollut jonkun kerran aiemminkin mallinani. Mukana on aina ollut turkulainen Annika Hakala, jonka kanssa he muodostavat tanssiduon ja esiintyvät esimerkiksi Taiteiden yössä. Valokuvausta harrastava Annika oli nytkin seurassa ja otti myös kuvia. 

Mercia on jälleen oikein säteilevä. Ehkä jopa vähän liiankin pirteä, koska kuvaajilla oli välillä vaikeuksia pysyä perässä. 

Valitsin tähän kymmenen kuvaa, joissa osassa näkyy jo ruskan värejäkin. 

Pari linkkiä vanhempiin Mercia-kuviin: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/mallikuvausta-hovirinnan-rannassa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/10/annika-ja-mercia-katariinanlaaksossa.html

Tiina Vartiovuorenmäellä

Lokakuun alkupuolella otin Turun Vartiovuorenmäellä fotoja työkaveristani Tiinasta. Ideana oli tallentaa syysruskatunnelmia.

Vartiovuorenmäellä ei hieman yllättäen ollutkaan mitään ihmeempää väriloistoa. Punaisina hehkuivat vain Tiinan hiukset, puista samaa väriä oli turha etsiä. Paikkaa ei kumminkaan enää ruvettu vaihtamaan. Sillä mentiin mitä löytyi.

Vartiovuorenmäen huippu on 50 metriä merenpinnan yläpuolella. Puiston pinta-ala on noin seitsemän hehtaaria ja sen laella C.L. Engelin vuonna 1810 suunnittelema tähtitornirakennus ja Turun kesäteatteri. Aivan liki on Luostarinmäen käsiytyöläiskorttelit, jotka säilyivät vuoden 1827 Turun suurelta kaupunkipalolta.

Ilma oli kuluvan syksyn tapaan arveluttava. Välillä hiukan satelikin, mutta sitten taas paistoi. Kun ei turhia ihmetelty, homma oli purkissa melko nopeasti. Sen jälkeen rupesikin satamaan oikein kunnolla.

Heinäkuinen fotosessio Tiinan kanssa Turun Ruissalon Kuuvassa on ollut blogilaskurin mukaan lähikuukausien katsotuimpia. Juttu löytyy elokuun blogiarkistosta otsikolla Tiina Kuuvannokassa.

Toinen kesäinen kuvasetti Tiinasta on vielä julkaisematta, mutta eiköhän tässä jossain vaiheessa kaamosta sekin tule blogiin.

Markka Ruissalon ruskassa

Selailin taannoin vanhoja digikuvia ruskateemaan liittyen. Vastaan tuli syksyllä 2009 otettuja ruutuja Turun Ruissalosta. Niissä poseeraa tuttuni Maria "Markka" Rintala.

Kuvat ovat kestäneet aikaa sen verran hyvin, että tulkoon nyt julkaistuksi blogissakin. Aikoinaan tein aiheesta kansion Kuvaboxiin ja taisi Facebookissakin näitä olla.

Kuvauspaikat olivat Ruissalon rantapromenadin loppupäässä olevan 1800-luvun venäläisen tykkipatterin takana oleva metsä, lintulava lähellä Ruissalon telakkaa ja saaren kärki Saaronniemi.

Tykkipatterin takana oli valtavasti vaahteranlehtiä. Laajemmasta kuvasta voisi ehkä luulla, että olen killumassa jossain puunoksalla tai tikapuilla. Siinä sattui olemaan sopivasti kumpu ja jostain syystä kuvassa näyttää kuin kuvaaja olisi tosi korkealla.

Marian kanssa kuvattiin viime kesänäkin pari eri kuvasettiä. En ole ehtinyt niitä julkaista tai käydä kunnolla läpikään, mutta lähiaikoina varmasti näin tapahtuu.

Heli Harjattulan syksyssä

Kävin lokakuun alkupuolella kuvaamassa luottomalli Helin kanssa Turun Kakskerrassa Harjattulan kartanon mailla.

Paikka on allekirjoittaneelle tuttu, sillä opiskelin 90-luvun alkupuolella lukuvuoden Paaskivi-Opistossa, joka sijaitsee samalla alueella. Käytin jo tuolloin eräässä lyhytelokuvassa kuvauspaikkana samaa kartanomiljöötä. Se ei ole parissa vuosikymmenessä menettänyt tehoaan, vaan on yhtä upea paikka kuin ennenkin.

Tarkoitus oli saada kuviin syksy- ja ruskafiilistä. Harjattulan kartanon pihapiirissä on paljon lehtipuita ja köynnöskasveja, joiden väritys oli teemaan sopiva.

Tummamäen syysruskaa

Tummamäen luontopolku Vehmaalla on tehty entisen graniittilouhoksen alueelle. Puolentoista kilometrin mittainen lenkki kiemurtelee mielenkiintoisessa ympäristössä. Vanhat louhosmontut ovat täyttyneet vedellä ja valtavat jätekivikasat muokanneet maisemaa, mutta sopivat sinne hyvin.

Viime vuoden syksyllä avatulla Tummamäen luontopolulla on kaksi grillauspaikkaa. Alueella kelpaakin kokkailla, sillä paikat ovat ainakin vielä varsin siistissä kunnossa. Erikoinen ympäristö poikkeaa täysin varmaan kaikista muista ulkoilupaikoista koko maassa.

Kävin lokakuun puolivälissä Laura Nurmen kanssa ottamassa kuvia Tummamäessä. Varsinais-Suomen ruska-aika oli juuri parhaimmillaan.

Tummamäen ehkä kummallisin nähtävyys on rautakaide, jonka puu on imaissut sisälleen. Kuva julkaistiin Aamuset -lehdessä tällä viikolla, kun lähetin sen heidän Täysosuma -palstalleen.

Tarzan-montuksi nimetty alueen isoin lammikko on infokyltin mukaan ollut suosittu uimapaikka. Itse en moiseen veteen hevillä pulahtaisi, sillä pohjassa on vaikka mitä roinaa, jota sinne on vuosien saatossa viskattu. Kuoppa tosin saattaa olla vaikka kuinka syvä.