Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uhkapelimerkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uhkapelimerkki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. lokakuuta 2012

Vares ja Pimeyden tango


Uusin Vares -elokuva Pimeyden tango pyörii parhaillaan elokuvateattereissa. Kirjailija Reijo Mäen kehittämästä hahmosta on jo tehty kahdeksan elokuvaa.

Viime tiistaina Finnkinolla oli tarjouspäivä, jolloin elokuviin pääsi kuudella eurolla. Moinen tarjoushan oli käytettävä hyväksi kun se kerran muuten päiväohjelmaan sopi.

Turun Kinopalatsin Sali 2 oli ehkä 30 prosenttisesti täynnä kello 20:50 alkaneessa näytöksessä. Odotin hieman enemmän väkeä, mutta olipa sitä tuossakin jo aikamoinen liuta. Salihan on valtavan kokoinen, taitaa kolmisen sataa katsojaa mahtua. Laskinkin sen kerran joutessani kun ruudulla pyöri joku paskaleffa, mutten enää muista lukua tarkalleen. Kolme sataa voi heittää suuntaan jos toiseen.

Pimeyden tango oli viimeinen kuudesta samaan aikaan filmatusta Vareksesta. Kesällä ja alkusyksyllä 2010 kuvatut leffat on tämänpäiväisen uutisen mukaan myyty useaan eri maahan. Tuottaja Markus Selin oli ollut ihmeissään kun "pohjoismainen dekkari" kiinnostaa maailmalla. Hyvähän se vaan on, jos näin on. Tulee samalla Turkukin tutuksi Ahmedeille ja Williameille.


Yksityisetsivä Jussi Varesta näyttelevä Antti Reini.

Kaksi ensimmäistä Varesta olivat melko kehnoja. Ne, jotka eivät kuulu tähän kuuden elokuvan ryppääseen. Etenkin ihan ensimmäinen suorastaan ala-arvoinen. Petrausta on sittemmin tapahtunut valtavasti. Varsinkin Kaidan tien kulkijat oli jo todella hyvä. Edellinen Uhkapelimerkkikin mainio. Niihin verrattuna Pimeyden tango jää pahasti jalkoihin. Kumminkin se on katsomisen arvoinen.

Uusin Vares on yleisilmeeltään sekava, jollei tiedä etukäteen yksityisetsivän kaveruussihteita ja taustaa. Ja vaikka olisi katsonut aikaisemmat elokuvatkin, on välillä oikein miettivä kuka helvetti se Ruuhio taas olikaan. Kertojan ääni ei liioin auta. Itsenäisenä elokuvana se oikein toimi, mutta on kuuden leffan sarjassa varmasti paikallaan.


Veikko Hopea ja venäläinen lemmittynsä.

Antti Reinin tähdittämien Varesten tapaan elokuvassa valtavasti kävelyä ja ulkomiljöötä. Turkua näytetään edestä, takaa ja ilmasta. Aivan yhtä paljon tarinankerronnan kannalta turhaa ramppaamista pitkin katuja ja kujia ei tässä elokuvassa onneksi ole kuin vaikkapa Uhkapelimerkissä.

Pimeyden tangossa murhattua tangolaulaja Harry Koivikkoa näyttelee Jani Muurinen, joka myös Helge Kontiona tunnetaan. Mies on suomalaisen grindcoren ja death metallin pioneeri alunperin naantalilaisesta Xysma -yhtyeestä. Muurinen sopii pieneen, mutta tärkeään rooliinsa hienosti.

Muutama muukin tuttu vilahtaa pikkuosissa. Tatuointiliikettä Turun Aninkaistenkadulla pyörittävä Henri Laine on vankilakundin roolissa. Häneltä Jussin Lammen näyttelemä korsto Veikko Hopea varastaa moottoripyörän ja lähtee Turkuun kostamaan Varekselle.


Veikko Hopea matkalla Turkuun.

Turun kovimpiin julkkiksiin kuuluva Lola Wallinkoski näkyy myös laulajan roolissa. Hän ei osaa näytellä pätkääkään, mutta ei silti onnistu pilaamaan elokuvaa. Asuminen Aurajoessa laivassa ei myöskään lyö leiville, mutta ehkä maisemaan tottumattomalle katsojalle se on kova juttu.

Hämeenkadulla sijaisteva ravintola-keikkapaikka Kåren tekee elokuvassa Majatalo Satumaan virkaa. Siellä tangolaulaja Koivikko murhataan.

Matkalla elokuvateatterista kotiin kuljin Kårenin ohi. Kotvan kuluttua ohitin Uuden Apteekin, joka on Vareksen kantabaari. Outo fiilis, kun hetkeä aiemmin paikat näkyivät valkokankaalla.




torstai 26. huhtikuuta 2012

Vares - Uhkapelimerkki





Vilkaisu Uhkapelimerkin saamiin arvosteluihin esimerkiksi Helsingin Sanomissa ei luvannut hyvää. Elokuva on näköjään lytätty melkein joka paikassa. Kärkkäisiin arvioihin nähden Vares -sarjan viides elokuva (seitsemäs kaiken kaikkiaan) on kuitenkin lähes mestariteos.

Olen suhtautunut Vares -elokuviin ja ohjaaja Lauri Törhöseen suurella varauksella. Miehen näytöt elokuvan saralla eivät ole pahemmin säväyttäneet. Siksi Vares -innostukseenikin meni näin kauan. Pehmenin vasta viime tammikuussa, jolloin edellinen Vares Kaidan tien kulkijat pyöri elokuvateattereissa. Se tosin oli ruotsalaisen Anders Engströmin ohjaama.




Koska Kaidan tien kulkijat oli vallan mainio leffa, että innostuin katsomaan dvd:ltä muutkin uudet Varekset. Tasoero on melkoinen Engtsrömin ja Törhösen välillä, ensin mainitun hyväksi. Latekin pärjää ihmeen hyvin. Varsinkin Huhtikuun tytöt toimi. Samaa taas ei voi sanoa Sukkanauhakäärmeestä.

Turussa kuvattuja uusia Vareksia vaivaa ylenpalttinen Turku-miljöön esittely. Kaupunkia nähdään niin lintuperspektiivistä kuin autosta käsin, mutta useimminten kävellen pitkin poikin jokirantaa tai katuja. Mukana on paljon täysin irrallisia otoksia, jotka eivät mitenkään liity itse tarinaan.

Toki tuttuja maisemia on hieno nähdä ja kesäistä Turkua kelpaakin eistellä, mutta joku roti olisi pitänyt olla. Nyt yksityisetsivä Jussi Vareksen (Antti Reini) rappusissa ramppaamista ja takki olalla kävelyä on aivan liikaa.




Uhkapelimerkin juonenkäänteitä en ala tässä kertaamaan. Leffassa on epäloogisuuksia vaikka muille jakaa, mutta tarina kulkee silti hyvin. Vares heittää vitsinpoikasta tuon tuosta ja katsojat saavat nauraa. Edellä mainittu turha kävelykin kuvasta toiseen on aika minimissä.

Eniten häiritsee Jarkko Tammisen ja Kaarina Hazardin näyttelemät hahmot, joita ilmankin olisi pärjännyt. Nyt ne ovat lähes irrallisia koko tarinasta. Risto Kaskilahti ja Ilkka Heiskanen sen sijaan tekevät hienosti roolinsa. Ihalan Krouvin tarjoilija Irene (Maarit Peltomaa) on kunnon MILF, jota olisi katsellut mielellään pitempäänkin - etenkin Vareksen sängyssä.




Käyn usein samalla pikapankilla, jossa Vares tapaa tulevan rakkaansa Sole Sulaveden. Siitä alkaa kiihkeä suhde. Harmi, ettei samanlaista tilannetta ei ole osunut omalle kohdalle.


Elokuvan traileri: