Saaronniemen joutsenet 2. maaliskuuta

Nykyään kun viikonloppuna suuntaa Turun Ruissaloon, saa varautua siihen, ettei välttämättä helpolla löydä parkkipaikkaa. Arkena samaa ilmiötä ei esiinny. Jos haluaa pitää hajurakoa ja turvavälejä, niin esimerkiksi tiistai on vallan mainio valinta siihen tarkoitukseen.  

Syynä moiseen kansanvaellukseen on tietysti korona, joka on saanut ihmiset ulos ja liikkeelle massoittain. Omasta tuttavapiiristäkin löytyy monia, jotka ovat olleet vannoutuneita sohvaperunoita, mutta kuluneen vuoden aikana innostuneet luonnosta.

Iltavuoroviikolla ennen työvuoron alkua on aikaa käydä ulkona. Muutama päivä sitten Ruissalon Saaronniemi oli kohteena, koska tarkoituksenani oli saada kuvattua joutsenia. 

Homma eteni vähän liiankin helpolla. Kävellessäni parkkipaikalta uimarannalle, tuli vastaan kuuskymppinen äijä, joka ilmoitti vieneensä joutsenille ruokaa. En tiedä miksi hän juuri minulle asiasta kertoi, ehkä kaulassani killunut kamera kiinnitti huomion. 

Lauma kyhmyjoutsenia oli rantavedessä kuin tarjottimella. Eivät ne yleensä muutenkaan kovin ihmisarkoja ole tai lähde karkuun, mutta nämä vielä vähemmän. Yksikään ei sihissyt tai uhitellut kun kuvasin kaikessa rauhassa muutaman metrin päässä.

Joutsenparvi Kolkannokassa

Pari viikkoa takaperin olin jälleen vakiolenkilläni Turun Ruissalon kärjessä Saaronniemessä.

Tälläkään kertaa ei tarvinnut lähteä pettyneenä kotiin. Vaikka aluksi reitti vaikuttikin valokuvausmielessä melko tyhjänpäiväiseltä, ilmestyi Kolkannokassa näkökenttääni valtava määrä kyhmyjoutsenia. Se puolestaan tiesi sitä, että kamera lauloi hoosiannaa seuraavat puoli tuntia.

Komeat linnut uiskentelivat aivan rannan tuntumassa. Siiankalastajat pitkine vapoineen eivät häirinneet niitä mitenkään. Eivätkä myöskään lukuisat ulkoilijat, joista jokainen kaivoi vähintään kännykän povitaskustaan ja ikuisti näitä luonnonihmeitä.

Lähistöllä grillaili ranskaa puhuva seurue. Heitä eivät joutsenet kiinnostaneet jostain syystä pätkääkään. Hiukan ihmettelin moista, mutta en ryhtynyt rikkomaan ruokarauhaa puhumalla kieliä. Ainakin minun makkarani maistuisi huomattavasti paremmalta, mikäli muutaman metrin päässä kelluisi tällaisia otuksia.

Kolkanniemen joutsenet

Kävin tänään kävelyllä Turun Ruissalon Saaronniemessä. Pyhäpäivän kunniaksi sattui olemaan oikein komea keli. Olisi ollut lähes häpeä jäädä neljän seinän sisälle.

Matkalla mutkaisella Ruissalontiellä vastaan tuli valtava autokolonna. Se enteili täyttä parkkipaikkaa saaren kärjessä Saaronniemessä. Kaaran sai sentään joten kuten sovitettua peltimereen.

Liikkeellä oli niin lapsiperheitä, valokuvaajia kuin talviuimareitakin. Kevättalvinen päivä on harvoin hienompi.

Vakiolenkkini kattaa yleensä Saaronniemen lisäksi läheisen Kolkanniemen. Onneksi tuli mentyä sinne tälläkin kertaa, sillä niemen kärjessä uiskenteli laskujeni mukaan kolmetoista kyhmyjoutsenta. Samoilla kulmilla niitä toisinaan tapaa, mutta harvemmin näin runsaslukuisena.

Linnut olivat kuin tarjottimella, joten valokuvaaminen onnistui helposti. Hieman draamaa muuten staattiseen hetkeen syntyi, kun joku neropatti päätti käynnistää kuvauskopterinsa aivan veden äärellä. Joutsenet nostelivat päitään, mutta eivät lopulta reagoineet rätisevään vehkeeseen sen kummemmin.

Sumujen Saaronniemi

Joskus valokuvaajaa onni potkaisee. Minulle kävi niin sunnuntaina 26. huhtikuuta.

Illansuussa Ruissalon Saaronniemeen saavuttuani alkoi aurinko paistaa, vaikka päivä oli muuten ollut harmaa ja pilvinen. Samalla merelle nousi sankka sumu. Eipä muuta kuin kamera esille laukusta ja laukaisinta painelemaan.

Olin jo lähdössä pois, kun päätin vielä käydä katsomassa läheisellä Kolkannokalla millainen meininki siellä mahtaa olla näin sumun vallitessa. Se todellakin kannatti, sillä aivan rannan tuntumassa uiskenteli kolmisenkymmentä joutsenta sumuverho taustanaan.

Pian alkoi kuulua moottorin jyrinää. Naantaliin matkalla ollut Finnlinesin laiva ajoi Saaronniemen ohi. Joutsenet alkoivat hiljalleen uiskennella laivan suuntaisesti. Odotin, että paatti on sopivasti taustalla hollilla ja annoin kameralle kyytiä.

Samana iltana Facebookin Turku sanoin ja kuvin -ryhmään lataamani kuva on saanut tähän mennessä käsittämättömät 415 tykkäystä! Se on selvästi uusi ennätykseni, vaikka ahkerasti kuvia olen tuollekin palstalle lähettänyt muiden iloksi ja ehkäpä joidenkin murheeksi.

Laiva ja joutsenet -kuvani on kirvoittanut myös lähes 40 kommenttia.  
"Joku on joskus oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Todellakin. Tuskin saat enää koskaan samanlaista."
"Onks toi totta vai unta!!!!!! Kyllä on hieno!"
"Kertakaikkiaan oikeassa paikkassa, oikeaan aikaan ja oikealla hetkellä onnistuitkin napsasemaan! Tyylikäs kuva!" 
"Heitä on oikein sakki liikkeellä..taitaa paatti jäädä kakkoseksi."

Kuten olen aiemminkin todennut, ovat kuvankäsittely ja valokuvaus mielestäni kaksi eri asiaa. Myös välineurheilu eli hienoilla ja kalliilla kameroilla elvistely on turhaa, ellei omaa minkäänlaista silmää kuvaamiselle. Oikea ajoitus ja kuvaajan näkemys ovat mielestäni hyvän valokuvan a ja o!    

Ruissalon kevättä kahtena sunnuntaina

Kevät on tänä vuonna muutaman viikon myöhässä, kuten joka tuutissa on toitotettukin.

Ikkunasta vilkaistuna pihalla on vielä muutama pieni lumikasa talven jäljiltä. Eilen kuulin hississä, että naapuri oli kuukausi sitten liukastunut peilikirkkaalla takapihajäätiköllä. Tuloksena molempien sääriluiden ja nilkan murtuminen. Nyt jään tilalla on enää hiekoitussoraa, jota Planet Servicen kaveri yhtenä aamuna poisti lehtipuhaltimella!

Sunnuntaina 14. huhtikuuta poikkesin Ruissalossa. Kevät teki kovasti tuloaan.

Ruissalon opastuskeskus Tammenterhossa oli (käsittääkseni) harrastajakuvaaja Kari Westerholmin 40-vuotisjuhlanäyttely.

Olen törmännyt Westerholmin vahvasti kuvakäsiteltyihin otoksiin muutamissa nettigallerioissa. Mies näyttää kuvaavan paljon saaristoluontoa sen uloimmissakin kolkissa. Aiheet ovat todella hyviä, mutta kuvat ovat mielestäni liian vahvasti muokattuja. No, kuka mistäkin tykkää.

Ruissalossa tuli käytyä myös eilen, 21. huhtikuuta. Kevät oli edistynyt valvavasti viikon aikana.

Ruissalontiellä katse osui ylös taivaalle. Merkillisiä lentokuvioita näkyi siellä täällä. Liekö kyseessä ollut jokin taitolentonäytös?

Saaronniemessä joutsenet etsivät ruokaa pohjasta aivan rannan lähellä, eivätkä olleet moksiskaan  ohikulkevien ihmisten touhuista. Joutsenia näkyi yllättävän monta paria.

Ulkoilijoita oli paljon liikkeellä. Eipä ihme, ilma oli mitä parhain - lauantaina puhaltanut tuuli ei kiusannut enää lainkaan.