Saaronniemi maanantai-iltana 9. syyskuuta

Lähdin illansuussa ajelulle Päivärinnan Peten ja Miettusen Simon kanssa. Kohde oli helppo ja tavanomainen, mutta yleensä aina yhtä hyvä. Nimittäin Ruissalon Saaronniemi.

Saaronniemi on siitä hyvä valokuvauspaikka, että sieltä saa yleensä joka kerta ainakin kohtalaisia fotoja vuodenajasta riippumatta. Mielipiteitä tietysti on yhtä monta kuin persereikiäkin, joten näistäkin kuvista moni voi olla eri mieltä.

Joutsenia ei näkynyt ainuttakaan. Yleensä niitä on Saaronniemessä talvellakin. Mutta kaikenlaista muuta tallentui kameran muistikorttiin.

Taannoin manailin sudenkorentojen nopeutta ja että niitä on siksi hankala kuvata. Nyt kävi kuitenkin jälleen niin, että eräs yksilö parkkeerasi melkein viereen poseeramaan, eikä lähtenyt pois noin puoleen minuuttiin. Se riitti vallan mainiosti.

Hellepäivänä Vepsän saaressa

Keskellä Airiston ulappaa sijaitseva Vepsän saari oli aikoinaan salakuljettajien piilopaikka. Nykyään se tunnetaan Turun kaupungin ulkoilusaarena, jonne pääsee vesibussilla tai vaikka omalla veneellä.

Lauantaina 27. heinäkuuta oli erittäin kuuma ilma. Mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä käymään Vepsässä. Blogiani seuranneet ja minut henkilökohtaisesti tuntevat varmaan tietävätkin, että saari on eräs suosikkipaikoistani. Yritin värvätä montaa tätäkin tekstiä lukevaa henkilöä mukaan, mutta kiinnostusta ei löytynyt.

Hyppäsin kello 14 lähdöllä Lily -laivaan Martinsillan kupeesta. Paatti oli melkein täynnä. En muista vastaavaa tapahtuneen kuin joskus juhannuksina. Mutta eipä se ollut ihme, päivä oli todella helteinen ja vieläpä lauantai.

Perillä Vepsässä reilusti sata ihmistä odotti laiturilla paluuta Turkuun. Moista ruuhkaa en muista sielläkään päässä kuin juhannuksena nähneeni. Sakkia riitti silti pitkin rantoja ja varsinkin ravintolassa, jonka terassi oli täynnä. Uimarantakin oli hyvin kansoitettu.

Koska normaalikäytännöstä poiketen tämänkertainen Vepsän matkani oli ns. raittiusreissu, päätin koluta saaren rantoja normaalia tarkemmin. Yleensä Vepsässä oleilu on keskittynyt joko grillauspaikoille, ravintolaan tai mökin terassille.

Kaikenlaista kuvattavaa löytyikin roppakaupalla. Paljon jäi näkemättäkin. Ihan mihin tahansa ryteikköön en mennyt. Syynä on punkinpelko, koska sellainen tuli Vepsästä kolme vuotta sitten.

Vaikka olen nyttemmin ottanut rokotteet puutiaisaivokuumetta vastaan, ei se pure punkkien levittämään borrelioosiin. Taisin sen kolme vuotta sitten tosin jo saadakin. Tiedä sitten lähtikö tauti pois hevoskuurilla, jonka söin antibiootteina viiden viikon kuluttua puremasta, jolloin puremakohta iholla alkoi laajeta.

Kesään ja Vepsään kuuluu olennaisesti grillaaminen. Valintatalosta tarttui mukaan Snelmannin grillimakkarapaketti. Sen valinta oli täysin virhe, enkä suosittele merkkiä ainakaan grillattavaksi. Kuori oli kuin kumia, eikä haljennut nuotioritilän päällä sitten millään. Oli täysin mahdotonta haukatakaan sitä puhki.

Kovasti mainostivat, että kyseisessä makkarassa olisi 86 prosenttia lihaa, mutta tiedä häntä. Jäi takuulla viimeiseksi kerraksi kun kyseistä merkkiä ostan.

Lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä. Eiköhän Vepsässäkin ehdi vielä käymään. Jollei muuten, niin viimeistään elokuun viimeisenä lauantaina, jolloin on saaressa on Muinaistulien yö ilotulituksineen ja kokkoineen. Lily -laiva ajaa extravuoron illan päätteeksi.

Fotoilua Uittamon ilmatorjuntabunkkereilla

Kävin torstaina kuvaamassa Turun Uittamon vanhoilla ilmatorjuntabunkkereilla. Paikka on tuttu parilta käyntikerralta ja tuli mieleen kuvausmiljööksi. Mallina toimi Hanna.

Toisen maailmansodan aikana Uittamolla oli melkoisesti erilainen meininki kuin nykyään. Bunkkerit ovat saaneet vuosikymmeniä toimia nuorison mellastuspaikkana ja graffititaitelijoiden galleriana. Nyt ei kumma kyllä näkynyt ristin sielua lähimaillakaan, vaikka päivä oli hyvin kesäinen.

Kuvista tuli värikkäitä jo pelkästään graffitien takia. Pinkit saapikkaatkin sopivat hyvin miljööseen.

Malli: Hanna
Kuvauspaikka: Uittamon bunkkerit, Turku
Kamera: Canon PowerShot SX50

Mallikuvausta Ruissalon rannoilla

Kävin alkukesällä Ninan kanssa valokuvaamassa Ruissalossa. Mitäpä sitä hyväksi koettua aluetta turhaan muuksi vaihtamaan.

Olen tuntenut Ninan muutaman vuoden, tapasimme aikoinaan W.A.S.P.:in keikalla. Siellä voi näköjään nähdä muutakin kuin karvapäisiä äijiä.

Fotoiluista on joskus aikaisemminkin ollut juttua, mutta nyt päästiin itse asiaan. Päivä sattui olemaan kelin puolesta vallan erinomainen.

Nina on erittäin valokuvauksellinen nainen ja luonteva mallina. Oli suorastaan runsaudenpula valita blogiin muutama näytekuva.