Mukana matkassa oli turkulainen Timo Laaksonen. Tutustuin häneen keväällä 2013 sotahistoriaan erikoistuneen Blitztoursin järjestämällä reissulla. Sekin suuntautui melko lähelle Gdanskia, Hitlerin Sudenpesälle Liettuan rajan tuntumaan.
Olen käynyt Gdanskissa kerran aikaisemmin. Toukokuusta 2012 kaupunki ei ollut juurikaan muuttunut, mutta rakennustyömaita oli nyt ehkä enemmän.
Vaikka lento Gdanskiin ei kestä kuin tunti viisitoista minuuttia, huomaa konkreettisesti olevansa ulkomailla. Puolalainen arkkitehtuuri on täysin erilaista, ihmiset erinäköisiä ja hinnat aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Melko harvoin täältä saa puolen litran oluttuopin eurolla, näkee puujaloilla käveleviä tai saippuakuplia puhaltavia katutaiteilijoita.
Tukikohtanamme toimi keskeisellä paikalla, aivan kävelykadun ja joen tuntumassa oleva entinen asuinkerrostalo Studio Primoda. Kattohuoneistosta oli hyvät näköalaat joelle, eikä pikku metelikään haitannut. Katolla kurnuttavia puluja sai jonkun verran varoa, etteivät tunke sisälle suurista ikkunoista.
Ilmeisesti lähes kaikki Gdanskin vanhan keskustan talot ovat suomalaismittapuun mukaan hyvin kapeita. Niinpä meidänkin residenssiin sai kavuta ahdasta ja pimeähköä rappukäytävää pitkin. Hissejä taloihin ei ole mahtunut rakentamaan. 28 asteen helteessä olo oli paikoin tukalahko.
Itse kämpässä ei ollut valittamista. Sijainnistaan huolimatta edullisesti saatu majoitus sisälsi kaiken tarvittavan vessasta suihkuun ja jääkaappiin. Talon katutasossa oleva koru- tai meripihkaliikkeen myyjät hoitivat myös asuntovuokrausta. Itse liike vaikutti olevan aina tyhjänä asiakkaista.
Koska lento Turusta lähtee aikaisin aamulla, jäi tulopäiväksi rutkasti aikaa kävellä ympäri vanhaa kaupunkia ja katsella maisemia.
😁😁😉
VastaaPoista