Gdanskin matka osa 2 - Historiaa ja nykypäivää

Gdansk on satamakaupunki Gdanskinlahden rannalla Pohjois-Puolassa. Se on maan kuudenneksi suurin kaupunki, asukkaita on noin 460 000. Esikaupunkeineen ja yhdessä läheisten Gdynian ja Sopotin kanssa väkiluku kohoaa yli miljoonaan.

Gdansk sijaitsee Pommerin voivodikunnassa. Gdynian ja Sopotin kanssa se muodostaa yhtenäisen taajama-alueen, Trojmiaston, kolmoiskaupungin.

Gdanskin vanha keskusta sijaitsee Veikselin sivujoen Motlavan varrella kolme kilometriä rantaviivasta sisämaahan päin. Lämpimintä kaupungissa on heinä-elokuussa, jolloin mittari näyttää keskimäärin 21 asteen lukemia. Kylmintä on tammikuussa, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on -3,4 astetta.

Kaupungin perustamisvuotena pidetään vuotta 997. Paikka tunnettiin Danzigina vuoteen 1945 asti.

1700-luvulla kärsi sotien aiheuttamasta talousahdingosta ja muun muassa paiserutoepidemiasta. Puolan ensimmäisessä jaossa Danzigin saksankielinen asujaimisto taisteli itsenäisyyden puolesta, kun suurin osa Puolan Pommerista joutui Preussin vallan alle. Kaupunki jäi saarroksiin preussilaisten alueiden keskelle vuoteen 1793. Danzigista tuli muun Preussin myötä osa Saksan valtakuntaa 1871.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puolasta tuli itsenäinen. Puolalaiset haikailivat Danzigia itselleen saadakseen vapaan pääsyn merelle. Se ei kuitenkaan täysin onnistunut, vaan Danzigista tehtiin vapaakaupunki. Sitä hallitsivat enimmäkseen saksankieliset asukkaat. Koska saksalaiset häiritsivät puolalaisten kaupankäyntiä, Puolan hallitus päätti rakentaa lähistölle uuden sataman, Gdynian.

Saksan ja Puolan väliset kiistat olivat tekosyynä saksalaisten marssimiselle Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja toisen maailmansodan syttymiselle. Lokakuussa 1939 Danzigista ja muusta Puolan Pommerista muodostettiin saksalainen hallinnollinen alue Danzig-Westpraussen. Puolalaisia lähetettiin keskitysleireille kuten läheiseen Stutthoffiin.

Vuoden 1945 alussa saksalaiset alkoivat evakudoida siviiliväestöä kaupungista. 30. maaliskuuta neuvostojoukot valtaisivat Danzigin saksalaisjoukkojen vetäydyttyä. Siviilejä raiskattiin, murhattiin ja ryöstetiin. Lopuksi kaupunki sytytettiin palamaan ja se tuhoutui 90 prosenttisesti. Arvion mukaan sotavuosina 40 prosenttia kaupungin asukkaista kuoli.

Liittoutuneiden konferenssin mukaan Danzig annettiin sodan jälkeen Puolalle. Neuvostoliiton tukemana se ryhtyi karkoittamaan saksalaisia kaupungista. Tilalle siirrettiin puolalaisia alueilta, joita se itse menetti Neuvostoliitolle.

Gdansk jälleenrakennettiin 1950- ja 60-luvuilla. Siitä tuli kommunistisen Puolan tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki. Jälleenrakennuksessa rekonstruoitiin vanhaa rakennuskantaa ja kaikki saksankieliset nimet vaihdettiin puolankielisiin.

1980-luvun taitteessa Gdanskin telakalla syntyi vapaa ammattiyhdistysliike Solidaarisuus, jonka vastustus johti kommunistisen hallinnon kaatumiseen 1989. Puolan presidentiksi valittiin liikkeen johtaja Lech Walesa.

Sitten ensimmäisen Gdansk-visiittini keväällä 2012, oli telakan edustalle ilmestynyt valtava rakennus. Ruosteiselta rötisköltä näyttävä kompleksi paljastui Euroopan solidaarisuuskeskukseksi. Julkisivu on kuulemma säänkestävä terästä ja talon tarkoitus näyttää laivan rungolta.

2014 avattu solidaarisuuskeskus sijaistee vuonna 1970 surmattujen telakkatyöläisten muistomerkin takana telakan pääportin vieressä. Monitoimikeskuksena toimiva talo perustetiin levittämään vapauden ihanteita, ylläpitämään Solidaarisuus-liikkeen ja Gdanskin telakan traagisten tapahtumien muistoa.