Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuusamo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuusamo. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Kainuun reissu osa 6 - Vanttajankannas

Salpalinja oli talvisodan jälkeen Suomen itärajan tuntumaan rakennettu puolustuslinja, joka ulottui aina Vironlahdelta Savukoskelle. Kyseessä on yhä Suomen suurin työmaa. 

Koska viikolla 35 vuonna 2021 tehdyn Kainuun reissun ohjelmistoon kuului luontokohteiden lisäksi monet sotahistorialliset paikat, oli Vanttajankannas listalla mukana. 

Sunttu Sundellin uuttera työ maamme sotatantereiden kartoittamiseksi poiki matkan varrelle liudan etappeja, joista suurin osa oli hyvinkin kiinnostavia, mutta muutamassa tapauksessa en oikein jaksanut innostua. 



Kuusamossa entisöitiin viitisen vuotta sitten Lahtelan linnoitusalue muistuttamaan sen vuoden 1944 asua. Puita kaadettiin oikein urakalla ja soita kuivatettiin, jotta liikuntarajoitteisetkin pääsevät tutustumaan Lämsänkyläntien lähellä sijaitsevaan alueeseen. Sotahistoriallinen 4,5 kilometriä pitkä luontopolku on myös tarjolla siitä kiinnostuneille. 



Vanttajankannas Lahtelassa sulki Neuvostoliitosta Suomeen johtavan tien Kuusamojärven ja Vanttajanjärven välisellä kannaksella. Salpalinjalla ei muutoin taisteltu, mutta Lahtelassa kohtasivat Neuvostoliiton puna-armeija ja Suomessa silloin olleet saksalaiset. Salpalinja suojasi Vanttajankannaksella saksalaisten poistumisen. 










Viime elokuussa ei vielä ollut tiedossa, että seuraavana talvena naapurimaamme imperialistijohtaja hyökkäisi Ukrainaan aloittaen raukkamaisen sotansa "natseja ja narkomaaneja" vastaan. Toivottavasti vastaavaa hirveyttä ei koskaan jouduta kokemaan Suomessa tai muuallakaan. 

keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Kainuun reissu osa 4 - Oulangan kansallispuisto

Kuten matkakertomuksen ensimmäisessä osassakin totesin, keskittyi viime vuonna viikolla 35 tekemämme autoreissu pohjoiseen pääasiassa Kainuun maakuntaan.  

Eräs matkan pääkohteista oli kuitenkin Kainuun ulkopuolella. Nimittäin Koillismaalla Pohjois-Pohjanmaalla, Kuusamon kaupungissa ja Sallan kunnassa sijaitseva Oulangan kansallispuisto.  

Vuonna 1956 perustettu Oulanka on yksi Suomen suosituimmista kansallispuistoista. Oulangan maiseman muodostavat vanhat mäntymetsät, kiemurtelevat jokilaaksot hiekkatörmineen ja koskineen kuin myös jyrkkäseinäiset kalliorotkot ja puiston pohjoisosassa laajat suoalueet. 



Oulangassa voi tehdä vaikka monen päivän vaellusretken tai vaihtoehtoisesti muutaman tunnin vierailun. Valitsimme jälkimmäisen. 

Alkuperäinen idea oli kävellä läpi supersuosittu, kahdentoista kilometrin pituinen Pieni Karhunkierros. Osa seurueestamme oli ajatusta vastaan, joten typistimme arviolta kuuden tunnin metsäkeikan pariin erityiskohteeseen. Näistä ensimmäinen oli noin kilometrin päässä Oulangan luontokeskuksesta sijaitseva Kiutaköngäs

Kiutaköngäs on Oulankajokeen kuuluva noin sadan metrin pituinen koski, jonka korkeus on 13,7 metriä. Mitat kuulostavat perin vaatimattomilta siihen nähden mitä koski näyttää. Ainakaan minä en muista aikaisemmin yhtä jylhää jokimaisemaa kokeneeni. Aivan mielettömän komea!

Kiutakönkään pauhua katsellessa mieleeni juolahti, että tämä taitaa olla sama paikka, jossa kuusamolainen rockyhtye Zero Nine kuvasi Intrique-kappaleensa musiikkivideon vuonna 1986. Jälkeenpäin tarkistin asian, joka olikin juuri noin. 









Kiutakönkään ohella Oulangan kansallispuiston kuuluisin nähtävyys lienee Kitkajoessa sijaitseva Myllykoski. Se on saanut nimensä vuonna 1926 Juuman ja Säkkilän kyläläisten rakentamasta myllystä. 

Myllykosken yli menee riippusilta, josta on huikeat näkymät mikäli vaan uskaltaa katsella ympärilleen. En pahemmin viitsinyt sivuilleni kuikuilla sillan notkuessa allani, mutta muutaman kuvan sentään nappasin vauhdissa. 

Riippusillan ylittäminen on varmasti kokemus rohkeammallekin uroolle, mutta kaltaiselleni korkeanpaikankammoiselle se ei ollut mikään helppo nakki. Sillan saa ylittää kerrallaan vain yksi henkilö, mikä onkin hyvä turvallisuussysteemi. 

Pieni Karhunkierros tällaisena tynkäversionakin oli yksi matkaviikon kohokohdista. Ei jäänyt lainkaan harmittamaan, ettei hellepäivänä hikoiltu metsäpoluilla tuon enempää, vaikka nähtävää varmasti olisi ollutkin.