Kainuun reissu osa 6 - Vanttajankannas

Salpalinja oli talvisodan jälkeen Suomen itärajan tuntumaan rakennettu puolustuslinja, joka ulottui aina Vironlahdelta Savukoskelle. Kyseessä on yhä Suomen suurin työmaa. 

Koska viikolla 35 vuonna 2021 tehdyn Kainuun reissun ohjelmistoon kuului luontokohteiden lisäksi monet sotahistorialliset paikat, oli Vanttajankannas listalla mukana. 

Sunttu Sundellin uuttera työ maamme sotatantereiden kartoittamiseksi poiki matkan varrelle liudan etappeja, joista suurin osa oli hyvinkin kiinnostavia, mutta muutamassa tapauksessa en oikein jaksanut innostua. 

Kuusamossa entisöitiin viitisen vuotta sitten Lahtelan linnoitusalue muistuttamaan sen vuoden 1944 asua. Puita kaadettiin oikein urakalla ja soita kuivatettiin, jotta liikuntarajoitteisetkin pääsevät tutustumaan Lämsänkyläntien lähellä sijaitsevaan alueeseen. Sotahistoriallinen 4,5 kilometriä pitkä luontopolku on myös tarjolla siitä kiinnostuneille. 

Vanttajankannas Lahtelassa sulki Neuvostoliitosta Suomeen johtavan tien Kuusamojärven ja Vanttajanjärven välisellä kannaksella. Salpalinjalla ei muutoin taisteltu, mutta Lahtelassa kohtasivat Neuvostoliiton puna-armeija ja Suomessa silloin olleet saksalaiset. Salpalinja suojasi Vanttajankannaksella saksalaisten poistumisen. 

Viime elokuussa ei vielä ollut tiedossa, että seuraavana talvena naapurimaamme imperialistijohtaja hyökkäisi Ukrainaan aloittaen raukkamaisen sotansa "natseja ja narkomaaneja" vastaan. Toivottavasti vastaavaa hirveyttä ei koskaan jouduta kokemaan Suomessa tai muuallakaan. 

Itä-Suomen kierros osa 10 - Virolahden Bunkkerimuseo

Lappeenrannan nuhjuisesta Huhtiniemen leirintäalueesta ei jäänyt järin ruusuista vaikutelmaa. Neljän hengen pikkuruinen mökki maksoin 50 euroa per vuorokausi. Eipä siellä yhtä yötä kauempaa olisi voinut ollakaan.

Voin vain kuvitella pettymyksen määrää kun joku erehtyy vuokraamaan mökin kauemmaksi aikaa kuin vuorokaudeksi. Kympin hintainen aamupala ei sekään vakuuttanut. Alueen yleisilme oli erittäin kulahtanut.

Ensinnäkin mökit olivat aivan liian lähellä toisiaan. Autoparkkeerauskin teki tiukkaa tilanpuutteen takia. Pikkuisella terassilla oli vain yksi tuoli, vaikka mökit olivat tarkoitettu neljälle. Petivaatteet olivat, jollei nyt märkiä, niin ainakin erittäin kosteita. 

Naapureinamme oli venäläisiä ja virolaisia. Jälkimmäisten kanssa heitin juttuakin, kun melkein samassa mökissä olimme. Välimatkaa oli vain muutama metri. Mies kertoi siskonsa olleen Turun yliopistossa opettajana.

Huhtiniemi nousi jokunen vuosi sitten otsikoihin, kun leirintäalueella mönkinyt kaivuri osui vanhaan joukkohautaan. Väitettiin, että vainajat olivat suomalaisia sotilaskarkureita, jotka tuomittiin kenttäoikeudessa ja ammuttiin 1940-luvulla omien toimesta.

Viimeisenä matkapäivänä oli vielä pari kohdetta edessä. Lähin ja ensimmäinen etappi oli noin 60 kilometrin päässä Lappeenrannasta sijaitseva Virolahden Bunkkerimuseo.

Virolahden Bunkkerimuseo on vuonna 1980 perustettu sotahistoriallinen museo. Museon perusnäyttely ”Salpalinja alkaa Virolahdelta” kertoo vuosina 1940–41 ja 1944 tapahtuneesta Suomen itäisen maarajan linnoittamisesta Virolahdella. 

Museo on osa sodanaikaista puolustusasemaa, joka ulottuu Suomenlahdelta Sallaan ja kenttälinnoitettuna aina Jäämerelle asti. Puolustusasemaa voidaan kutsua Suomen suurimmaksi rakennuskohteeksi, koska siellä työskenteli sotilashenkilökunnan lisäksi enimmillään 35 000 siviilirakentajaa ja 2 000 lottaa.

Bunkkerimuseoalue sijaitsee Virolahden Ylä-Pihlajan kylässä E18-tien (VT 7) varrella Haminasta noin 20 kilometriä Virolahden suuntaan. Museon perusnäyttely sijaitsee sota-ajan mallia mukailevassa puurakennuksessa ja jatkuu laajan ulkomuseoalueen opastettuihin linnoituskohteisiin.

Ulkomuseon linnoitukset sekä opastettu polku sijaitsevat tasaisessa helppokulkuisessa kangasmaastossa. Alueella on mm. erilaisia ase- ja majoituskorsuja, taistelu- ja yhteyshautaa sekä panssarivaunun kiviestelinjaa.

Itä-Suomen kierros osa 5 - Joensuun bunkkerimuseo

Joensuun Marjalan kaupunginosassa sijaitsevasta bunkkerimuseosta löytyy Salpalinjan linnoitusrakenteita sekä kaksi talvisodan jälkeen rakennettua ja nyttemmin kunnostettua teräsbetonibunkkeria.

Salpalinja, viralliselta nimeltään Suomen Salpa, oli talvisodan jälkeen vuosina 1940-41 ja 1944 Suomen itärajan läheisyyteen Vironlahdelta Savukoskelle rakennettu puolustuslinja. Kauimpana rajasta, jopa yli sadan kilometrin päässä, linja on Pohjois-Karjalassa.

Salpalinja on yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Sitä oli tekemässä enimmillään 35 000 miestä keväällä 1941 ja heitä muonittamassa oli 2000 lottaa.

Salpalinjassa oli betonisia tai kallioon louhittuja kantalinnoitteita kaikkiaan 728. Puisia kenttälinnoitteita oli noin 3000. Taistelu- ja yhteyshautaa asemaan oli kaivettu noin 350 kilometriä.

Salpalinjalla ei koskaan taisteltu. Jatkosodassa kesällä 1944 Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytetyksi ennen linjaa. Salpalinja oli myös sotataidollisesti viimeinen kiinteisiin puolustusasemiin perustuva linnoitusketju. Salpalinjaan päättyi monia satoja vuosia kestänyt linnoitusperinne. Näin massiivisia puolustusasemia ei enää ole.

Museovirastolla oli vuosina 2010–2011 meneillään hanke, jossa tutkittiin linjan kunto. Se osoittautui yllättävän hyväksi. Puolustusvoimat ylläpiti ja huolsi Salpalinjan korsuja salassa kylmän sodan aikana 1950-luvulta aina 1980-luvulle asti.

Vierailupäivänämme bunkkerimuseo oli ennakkotietojamme kauemmin auki, eikä pääsymaksuakaan ollut. Reipas nuorimies tuli portille vastaan ja kysyi tarvitsemmeko opastusta. No, mikä ettei.

Hän kierrätti meidät ympäri aluetta, esitteli juoksuhaudat ja bunkkerit sisältä. Ne oli lähivuosina restauroitu vastaamaan 40-luvun aikoja. Bunkkerit rakennettiin parillekymmenelle miehelle. Ahdasta olisi ollut tositoimissa.

Opas oli juuri oikea henkilö toimeensa, eikä lainkaan tyypillinen ikäluokkansa edustaja. Näitä löysät farkut roikkuen ja persvako näkyen, teevatin kokoiset kuulokkeet päässä, nuuska huulessa ja pystyyn nukkuvan näköisenä juuri ja juuri huuliaan aukaisten "Häh?" -tyyppisiä vetelehtijöitä joutuu näkemään aivan liikaa.

Kaverilla oli sana ja sotahistoriantuntemus hyvin hallussa. Kierroksen tahti oli ehkä vähän liian nopea, mutta ainakin informaatioltaan maksimaalinen.