Egyptin matka osa 1 - Yleistä

Viime syyskesällä sähköpostiini putkahti Tjäreborgin mainoskirje. Otsikko huusi "Uutuutena Egyptin Hurghada seitsemän vuoden tauon jälkeen!". Se kiinnitti huomioni ja aloin tutkailla asiaa tarkemmin. Tuumailin, että tuonnehan voisi vaikka lähteä ensi talvena.

Eipä mennyt päivä tai pari kun esittelin matkaideaani Vikströmin Matille, jonka johdolla olemme matkanneet useina talvina etelän kohteisiin. Mattihan otti heti kopin ja alkoi valmistemaan tulevaa reissua.

Hän varasi Tjäreborgilta kaksitoista paikkaa Punaisenmeren rannalle Hurghadaan lähdölle torstai 31. tammikuuta 2019. Noin monta matkalaista voi äkkiseltään kuulostaa paljolta, mutta tähän mennessä suurin porukkamme on ollut kymmenen henkeä. Nyt näytti siltä, että kiinnostusta olisi vieläkin enemmän. Eikä mennyt kuin pari päivää kun paikat olivat jo täynnä!

Viikon matka Hurghadaan all inclusive-hotellissa oli sen verran edullinen, ettei matalapalkkaisen postiduunarinkaan tarvinnut arpoa lähteäkö reissuun vai ei.

Lentokoneemme Hurghadaan oli Thomas Cook Airlinesin ilmabussi. Pääsin onneksi varauloskäynnin kohdalle istumaan, joten ei tarvinnut olla polvet suussa. Lento Helsinki-Vantaan kentältä kohteeseemme kesti viisi ja puoli tuntia.

Koneessa päättyi viisi viikkoa kestänyt tipaton alkuvuoteni, koska intouduin nauttimaan venäläistä vodkaa kevytcolan kera. Kerrassaan fantastista pitkästä aikaa.

Perillä Hurghadan kentällä vallitsi totaalinen kaaos. Useampi kone laskeutui samoihin aikoihin ja ruuhka oli sen mukainen. Arviolta tuhatkunta ihmistä tungeksi ilman selkeitä toimintaohjeita kuumassa ja ahtaassa aulassa odottaen pääsyä passikontrolliluukuille.

Tilanne oli todella huonosti organisoitu. Tuimailmeisiä paikallisviranomaisia tuskin hetkautti suuntaan tai toiseen meidän turistien ahdinko. Ainakaan heillä ei tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä purkaa sumaa.

Pääsy lentokoneesta hotellibussiin kesti peräti kaksi ja puoli tuntia! Mielestäni tuollainen touhu on jo alhaista turistien halveksuntaa. Kuumassa pätsissä ja väenpaljoudessa seisoskellessa voisi joku heikkokuntoinen voisi vaikka kuolla sairauskohtaukseen.

Syksyllä olin aivan varma, että Hurghadan reissun yhdeydessä tekisin 500 kilometrin välimatkasta huolimatta retken kuuluisille Gizan pyramideille. Muutama tuttava on siellä käynyt ja kertonut kokemuksistaan. Osa oli sitä mieltä, että se olisi yhtä tyhjän kanssa ja osa kannusti ehdottomasti osallistumaan moiselle retkelle.

Tjäreborgin pyramidireissu oli hinnaltaan noin 140 euroa. Lähtö olisi ollut kello 01:30 yöllä ja paluu iltakymmenen paikkeilla. Kuulosti rankalta, mutta ei ylivoimaiselta.

Henkilö, jolle syyskesällä aivan ensimmäisenä Hurghadaa ehdotin, tyrmäsi ajatuksen silmänräpäyksessä. "Minä en minnekään Egyptiin lähde!". Uskon, että ahkerana maailmanmatkaajana hän olisi varmasti hyvin viihtynyt maassa ja kaikesta näkemästään pitänyt. Siinä samalla olisin saanut kaverin pyramidireissulle. Nyt ei isosta ryhmästämme oikein innokkaita löytynyt.

Paikallinen matkanjärjestäjä Isokarhu löytyi netistä. Sen palvelut olivat huomattavasti Tjäreborgia halvempia. Matkanjohtajamme Matti varasi Isokarhulta kaupunkikierroksen tulopäiväämme seuranneelle päivälle. Siihen osallistui koko ryhmämme. Samalla se jäi ainoaksi retkeksi, jossa koko porukka oli mukana.

Puolivälissä lomaviikkoa olin aivan hilkulla, että soitan Tjäreborgin reippaalle Saara-oppaalle ja varaan retken Luxoriin, Kuninkaiden laaksoon. Sekin olisi ollut 20 tunnin retki ja matkaa kohteeseen huimat 500 kilometriä kuten pyramideillekin. Kun muilta ei kiinnostusta moiseen suurhankkeeseen löytynyt, jäi asia sitten sikseen.

Se taisi olla onni onnettomuudessa. Bussi olisi startannut klo 04 aamulla kohti Luxoria. Heräsin samana yönä kolmen kinttaalla siihen, että kohta taitaa paska lentää kaaressa. Vessassa saikin sitten rampata koko aamun ja vaihtelevalla menestyksellä myös loppuloman.

Turistiripuli vaivasi ryhmästämme peräti yhdeksää kahdestatoista. Egypti pitääkin Thaimaan ohella vatsatautilistan kärkipäätä. Luin meinaan juuri eilen artikkelin aiheesta.

Vaikka kakka hakkasi kalsareita lähes jokaisella, ei se lopulta pahemmin toimintoja haitannut. Kunhan ei mennyt liian kauaksi lähimmästä vessasta, oli suhteellisen turvassa. Tämä tietysti edellytti pääosin pysyttelyä hotellialueella. Paikallinen vessapaperi vaan oli aivan onnetonta ja tuli ikävä suomalaista kerrospaperia.

Kaikki Egyptissä käyneet ja käymättömätkin tuttuni varoittelivat etukäteen ripulista. Näköjään se on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka kuinka käyttäisi käsidesiä ja hinkkaisi kätösiään saippualla.

Hurghadan hinnoista sen verran, että Egyptin tinkaamiskulttuuri näytti olevan melkein yhtä tyhjän kanssa. Tavat ovat ehkä muuttuneet niiden vuosien aikana, jolloin suurin turistivirta on karttanut Egyptiä terrorismin pelossa. Tjärborgkin on vasta nelisen kuukautta järjestänyt matkoja Hurghadaan vuosien tauon jälkeen.

Parturikäynnistä minulta pyydettiin huimat 25 euroa! Ilmoitin, että siihen hintaan saan leikkuun Suomessakin. Viisitoista euroa olisin ollut valmis maksamaan, mutta rahani eivät kelvanneet. Kävin reissun jälkeen Turussa siistimässä kuontaloni.

Gizan sfinksiä esittävä patsas irtosi viidellätoista eurolla, samoin Egypti-aiheinen seinälautanen. Lähtöhinta oli molemmissa melko suolainen. Mielestäni tuossakin jo tingatussa summassa oli ylihintaa. En jaksanut jankata kauempaa, koska tilanne ei vaikuttanut muuttuvan mihinkään.

Kartonki West- tai L&M-tupakkaa lähti kahdeksallatoista eurolla. Lähtöhinta oli 30 euroa.

Rahanvaihtoa ei olisi tarvinnut suorittaa ollenkaan. Minulla se jäikin väliin, koska päivää ennen matkaa Turun Forexissa ei kuulemma ollut Egyptin puntia. Kaverille tosin oli pari päivää aikaisemmin kerrottu, että "se on yleinen valuutta ja kyllä täältä löytyy".

Eurot kelpasivat Hurghadassa joka paikassa. Eteen ei tullut tilannetta, jossa Egyptin rahaa olisi kaivattu.