YLE Teeman Rockin klassikkolevysarjassa näytettiin maanantaina 28. toukokuuta ohjelma Metallican 1991 ilmestyneestä Black Albumista. Levyllä ei ole varsinaista nimeä, joten ilmestyessään se olikin yksinkertaisesti vain "Metallica". Black Album, joka tulee levyn mustasta kannesta, keksittiin vasta myöhemmin yleiseen käyttöön.
Ostin levyn syyskuussa 1991 Turun Hansakorttelin Kultatalossa sijainneesta Epe's -levykaupasta. En ollut tuolloin vielä varsinaisesti siirtynyt cd-kauteen, joten levy oli yksi ensimmäisistä cd-levyistäni. Niitä ei tuolloin ollut kertynyt kuin jokunen kymmenen. Olin lp-levyn kannattaja aika kauan ja toisaalta olen sitä hyvin pitkälti vieläkin.
Black Albumin muutama hittibiisi teki siitä valtavan suositun. Enter Sandman, The Unforgiven ja Nothing Else Matters ovat kiistattomia klassikoita. Jokainen kappale soi 90-luvun alkuvuosina ahkerasti myös Turun Hansakorttelin alakerrassa olleessa Big Life -baarissa. Kapakalla oli hevi-imago ja asiakkaat pääosin vallitsevan musiikin mukaan. Big Life muistuu aina mieleen noista biiseistä.
En ole tainnut kuunnella Black Albumia kokonaan kuin pari kertaa. Sekin tapahtui varmaan joskus levyn ostamisen aikoihin. Kiekko on ensinnäkin aivan liian pitkä. Noihin aikoihin bändit ja tuottajat saivat päähänsä, että cd-levylle mahtuu 74 minuuttia musiikkia, joten levyille ängettiin kaikkea täytepaskaa mitä hiukankin oli saatavilla. Lp-levyn ihannemitta, noin 40 minuuttia, ylitettiin siis reilusti. Valitettavasti trendi meni niin, että yleensä hyviä kappaleita oli muutama, loput melko yhdenteneviä. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta harvoin.
Black Albumin hittejä kuulee nykyäänkin melkein missä vain.Viimeistään Lordin euroviisuvoiton jälkeen 2006, suomalaiset radiokanavat alkoivat suoltaa heviä oikein tuelta. Suomesta tuli yhtäkkiä "metallimaa". Kaikkein epäuskottavimmatkin julkkikset Katri Helenasta lähtien ilmoittautuivat hevifaneiksi. Metallica lieneekin yksi soitetuimmista bändeistä radioaalloilla.
Black Album on viimeinen Metallica -levy, jonka olen ostanut. Tosin ostin kesällä 1996 Viron reissulta Loadin, joka ilmestyi noihin aikoihin. Bändi on tehnyt niin luokatonta sontaa varsinkin 2000-luvulla, ettei mielenkiintoni ole siihen riittänyt. Muutamia hyviä irtobiisejä löytyy, mutta esimerkiksi joku St. Anger -albumi on jotain sanoinkuvaamattoman kehnoa. Käsittämättömän suosittu Metallica kumminkin Suomessakin on, vaikka suurimmat hitit löytyvätkin yli 20 vuoden takaa, Black Albumilta.
Olen nähnyt bändin lavalla kaksi kertaa. Lokakuussa 1988 Helsingin Jäähallissa ...And Justice For All -kiertueella ja heinäkuussa 1999 Ruisrockissa Turussa. Bändin settilista esimerkiksi kesän 2007 Suomen keikalla Heslingin Olympiastadionilla oli niin hyvä, että hiukan harmitti, etten sinne lähtenyt. http://www.last.fm/event/150903+Metallica+at+Olympiastadion+on+15+July+2007
Suomessa on yllättävän vähän puhuttu siitä, että 1988 ilmestyneen helsinkiläisbändi Stonen kappale Get Stonedin riffi aivan Metallican Enter Sandmanilta. Vaikka Rockin klassikkolevyt -ohjelmassa riffin kerrottiin olevan Metallica -kitaristi Kirk hammetin käsialaa, jota rumpali Lars Ulrich oli hieman muuttanut, on se kuin yksi yhteen Get Stonedin kanssa.
Tämä selittyisi sillä, että Ulrich oli 1988 Suomessa promokiertueella ja käväisi Rockstop -ohjelman vieraana. Juontaja Heli Nevakare oli kutsunut studioon myös Stonen Janne Joutsenniemen ja Roope Latvalan. Pojat lahjoittivat Ulrichille debyyttilevynsä, jonka avauskappale Get Stoned on. Luultavasti riffi jäi rumpalin mieleen ja sitä hyödynnettiin pari vuotta myöhemmin todella menestyksekkäästi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metallica
