Marco Hietala - Ruostumaton

Lainasin viime sunnuntaina kaverilta Timo Kangasluoman kirjoittaman Marco Hietala-elämänkerran Ruostumaton. Syksyllä 2017 julkaistu kovankantinen ja isofonttinen kirja tuli luettua parissa illassa.

Tammikuussa 1966 syntynyt Hietala tuskin sanoo suurelle tuulipukukansalle paljon mitään, mutta musiikkia harrastaville hän on ollut tuttu hahmo jo 80-luvulta kuopiolaisen Tarot-heviyhtyeen riveistä.

Laajempaan tietoisuuteen laulava basisti tuli 2000-luvulla liityttyään kovassa nousussa olleeseen Nightwishiin ja oltuaan vajaat kymmenen vuotta sitten television suositussa Kuorosodassa Kuopion joukkoeen kapteenina.

Ensimmäisen kerran törmäsin Hietalaan 80-luvun puolivälissä Suosikissa, jossa oli mustavalkoinen kuva jalkansa monitorin päälle nostaneesta ja nyrkkiä puivasta basistista. Kyseessä oli Suosikin Rock-kuningas-kiertue ja Hietalan bändi tuohon aikaan nimeltään Purgatory.

Purgatorystä tuli Flamingon kanssa tehdyn levytyssopimuksen myötä Tarot vuonna 1986. Muistan vielä kuin eilisen päivän keväällä Hittimittarissa näytetyn Wings Of Darkness-videon, jonka sain tallennettua vhs-kasetillekin. Meno oli vallan hurja; rumpali takoi kuin mielipuoli ja Hietalan ikenet näkyivät vähän turhankin hyvin kameramiehen tunkiessa työvälinettään melkein hänen suuhunsa.

Tarotin debyyttipitkäsoitto The Spell Of Iron ilmestyi syksyllä 1986. Levyä mainostettiin Soundissa jotenkin näin, että "Suomen hevikuningas - ei haastajia!".

Tarot vuonna 1988.

Koska Hietalan tarina on minulle pääpiirteittäin tuttu, en odottanut kirjalta ihmeitä. Ruostumattoman parasta antia ovat kertomukset Tarotin alkutaipaleesta. Bändi ei lupaavan alun päässyt sille suosion tasolle, jolle sen olisi mielestäni pitänyt päästä. Orkesterin kaksi ensimmäistä, ehkä kolmaskin albumi, ovat suomalaisen hevimusiikin aatelia.

Tarotin huonosta karmasta on kuulunut paljon juttuja jo ennen kirjaa. Nyt kun takaiskuja tässä kerrattiin, eipä voi toista mieltä olla. Jollakin oli paljon bändiä vastaan.

Vaikka seurasin Hietalan uraa mielestäni tiiviisti tai sen verran kuin sen ajan tiedoitusvälineistä irtosi, en tiennyt, että hänellä meni 90-luvulla näin huonosti kuin kirjassa kerrotaan. Oli masennusta ja asunnottomuutta. Ruostumaton onkin aikamoinen selvitymistarina ryysyistä rikkauteen.

Hietala ei säästele ryyppy- ja panojutuissa. Ei hän niillä mässäilekään, mutta suomalaisiin muusikkoelämänkertoihin verrattuna teksti on jopa rajua. Esimerkiksi eräs punatukkainen iskelmärokkari ei kerro kirjassaan naisjutuista lainkaan, vaikka tunnettu panomies onkin.

Nightwish vuonna 2004. 

Olen tavannut Marco Hietalan vuosien varrella monta kertaa. Aluksi Tarot-fanina ja myöhemmin Sue-lehden avustajana, jolloin olen tehnyt Sinergy- ja Tarot -bändeistä jutut lehteen. Oikein asiallinen ja ystävällinen mies.

Nuottiöljy ei maistunut tuolloin kai jo raitistuneelle Hietalalle, kun keväällä 2010 Euran Osmantuvan backstagella yritin tarjota hänelle Jägermeister-huikkaa.

Tarot keikalla Osmantuvassa Eurassa 9.4.2010. 

Lordi tulee taas

Jouluaattona luin Seurasta numero 46 (ilmestynyt 15.11.2012) jutun Lordista. Artikkeli kertoi Lordin levytysmatkasta tuottaja Michael Wagenerin studiolle Nashvilleen Yhdysvaltoihin.

Matkan tuotos julkaistaan ilmeisesti pian ensi vuoden puolella. Lordin yhteistyö saksalaisen Wagenerin kanssa alkoi jo pari vuotta sitten. Mies tuotti orkesterin viidennen albumin Babez For Breakfastin, joka julkaistiin syyskuussa 2010. Levy jäi kumman vähälle huomiolle ainakin Suomessa.

Michael Wagener on arvostettu heppu tuottajapiireissä. Maine periytyy 80-luvulta ja 90-luvun alusta, jolloin miehen kädenjälkeä kuulttiin mm. Dokkenin, White Lionin, Extremen, Mötley Crüen ja Alice Cooperin levyillä.

Michael Monroen surullisenkuuluisa Jerusalem Slim -yhtye 1990-luvun alussa.

Toisenlaisiakin kokemuksia Wagenerista on. Niitä esittää tarmokkaasti ainakin Michael Monroe elämänkertakirjassaan. Katastrofiksi kuvailemansa Jerusalem Slim -yhtyeen levy on Wagenerin tuottama. Kieltämättä levy kuulostaa erilaiselta verrattuna Monroen muiden orkesterien aikaansaannoksiin.

Lordi kuitenkin luottaa Wageneriin. Ovathan Lordin musiikilliset esikuvat 80-luvun tukkahevin kultakaudelta, johon Wagenerin touhut vaikuttivat paljon.

Vuosi 2012 on ollut bändille vaikea. Lordin rumpali Otus, siviilinimeltään Tonmi Lillman, kuoli viime talvena. Kouvolasta kotoisin ollut mies ehti uransa aikana soittaa monissa eri kokoonpanoissa, kuten To/Die/Forissa, Sinergyssä ja Kylähulluissa. Samaan syssyyn kosketinsoittaja Awa otti ja lähti bändistä.

Allekirjoittanut ja Lordin kosketinsoittaja Awa Finnish Metal Expossa Helsingin Kaapelitehtaalla talvella 2007.

Lordin keikoilla oli kumminkin tuota pikaa uudet soittajat. Näin orkesterin Lokalahden Karjurockissa viime heinäkuussa. Keikka oli oikein viihdyttävä ja yhtye tarjoili hyviä kappaleita kuin liukuhihnalta. Mr. Lordikin oli ruvennut puhumaan suomea välikommenteissaan. Ennen hän ei äidinkieltään lavalla jaaritellut, koska kuulemma "hirviö ei voi puhua suomea". Nyt näköjään sekin on oppinut.

Mr. Lordi ja Kilven laulaja Taage Laiho Karjurockin backstagella heinäkuussa 2012.

Tunnen "The Drummerin", joka soitti Lordin keikoilla viime keväänä ja kesänä. Hänen piti olla bändin uusi rumpali, jonka taiteilijanimi ja hahmo julkistettaisiin aikanaan.

Turun seudulta kotoisin oleva The Drummer kuitenkin erosi bändistä kesän keikkojen jälkeen, vedoten perhesyihin. Harmi, sillä kaveria voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisen hevin veteraanirumpaliksi, joka olisi ansainnut paikkansa isommilla areenoilla.

The Drummer, jonka ura jäi Lordissa lyhytaikaiseksi.

Pari viikkoa sitten Lordin uudet hahmot esiteltiin. Rumpali on nimeltään Mana. Kosketinsoittaja tottelee, kun kutsuu häntä Hellaksi.

Joulun alla kuulin, että The Drummer haluaa itselleen krediittejä menneistä keikoista, joita Mana ei soittanut. Onhan se tietysti harmillista olla lavalla naamari päässä ja piilotella oikeaa henkilöllisyyttään, mutta hän varmasti tiesi sen bändiin liittyessään.

Lordin nykyinen kokoonpano.

Lordista on tekeillä dokumenttielokuva, jonka ohjaa Mr. Lordin lapsuudentuttu Antti Haase. Leffa on tarkoitus saada teatterilevitykseen ympäri maailmaa. Odotan mielenkiinnolla.

Tonmi Lillman 1973-2012

Suomalaisrumpali Tonmi Lillman menehtyi tiistaina 14. helmikuuta 38-vuotiaana.

Mies ei ollut suurelle yleisölle tuttu, vaikka ehti vaikuttaa uransa varrella monissa bändeissä. Näistä tunnetuimpia olivat kouvolalainen goottimetalliyhtye To/Die/For, Klamydian Vesku Jokisen ja Children Of  Bodomin Alexi Laihon kanssa pyöritetty Kylähullut -projekti ja Euroviisutkin voittanut Lordi. Lillman esiintyi Lordissa nimellä Otus. Hän ei ehtinyt olla bändin jäsen kuin puolisentoista vuotta, syksystä 2010 lähtien.

Otus / Lordi

Kylähullut


Sinergy oli eräänlainen suomimetallin superbändi, joka ei tosin koskaan saavuttanut arvoistansa mainetta. Bändissä vaikuttivat 2000-luvun taitteessa Lillmanin ohella jenkkilaulaja Kimberly Goss (ex-Dimmu Borgir) ohella suomalaiset Marco Hietala (Tarot, Nightwish), Roope Latvala (Stone, Waltari, Children Of Bodom), Alexi Laiho (Children Of Bodom).

Lillmanin bändeistä minulle toimi parhaiten To/Die/For. Sen ensimmäiset levyt, varsinkin debyytti, ovat hienoa melankolista ja melodista metallia. Yhtye tuli nähtyä muutaman kerran livenä.

Kokoonpanovaihdoksista kärsinyt orkesteri jatkoi myöhemmin pelkästään laulaja Jape Perätalon kanssa uudella miehityksellä, jolloin Lillman ei enää ollut mukana.

To/Die/For

Tapasin Lillmanin kerran. Syksyllä 2001 Turun Feenixissä esiintyi kovassa nosteessa ollut Nightwish. Lämmittelybändinä oli To/Die/For, jossa Roope Latvala soitti tuuraavana kitaristina. Illan päätteeksi jutustelimme ja joimme olutta. Yleisöä oli tuolla torstai-illan keikalla peräti 800, mikä on todella harvinaista Turussa.

Muutama vuosi sitten juttelimme Lillmanin kanssa puhelimessa. Kyseessä oli haastattelu Sue-lehteen thrash metal -bändi HateFramesta.

Lepää rauhassa.

Päivän levy - Conquest: World's Apart

Yksi suomalaisen hevirokin suurimmista salaisuuksista on 1999 ilmestynyt helsinkiläisen Conquest -yhtyeen levy. Vanhakantaista, 70-lukuista heviä soittanut bändi on tänä vuonna aktivoinut ainakin yhden keikan verran, mutta World's Apart näyttää jäävän sen ainoaksi levyksi. Brittiyhtiö Escapen kautta ilmestyneellä kiekolla ei ollut kunnon jakelua Suomessa, joten ehkä siksikin levy jäi todella marginaaliseksi.

01. Changes
02. Different Worlds
03. No More Crying
04. Heal My Soul
05. Heat Of The Flame
06. Down For The Count
07. Sister Moon
08. Guardian Angel
09. Flesh And Blood
10. As Far As The Eye Can See
11. Through The Time
Pituus: 42:26

Itse törmäsin Conquestiin konkreettisesti ensimmäisen kerran maaliskuussa 2000. Olin tuolloin kameraharjoittelijana MTV3:n musiikkiohjelma Jyrkissä. Helsingin ydinkeskustassa Lasipalatsissa studiotaan pitänyt Jyrki esitteli päivittäin yhden livevieraan, joista Conquest oli sieltä kiinnostavimmasta päästä - ainakin minun mielestäni. Sain tuolloin myös World's Apart -cd:n, jonka vastaanotin erittäin suurella kiitollisuudella. Tein siitä Sue-lehteen levyarvostelunkin. Tässä kuitenkin tuttuni Marko Säynekosken näkemys samasta levystä.

"Conquest on ehkä bändinä uusi nimi, mutta yhtyeen muusikoilla on pitkä kokemus suomalaisen raskaan rockin saralla. Muun muassa rumpali Tuomo Lassila on tuttu Stratovariuksen riveistä, kosketinsoittaja Pate Kivinen muistetaan esimerkiksi Sub-Urban Tribesta ja taustalauluja hoilaava Marco Hietala Tarotista.
Luonnollisesti bändiltä odottaa paljon, mutta aloitusraita Changesin ensimmäiset tahdit ja riffi kuulostaa äärettömän tyypilliseltä ja peräti väsyneeltä hard rock -väännöltä. Tässä kohdassa bändin onnistuu kusettaa, sillä kappaleen ja koko levyn edetessä ote paranee jättiläisen askelin. Worlds Apart on erinomaista perusheviä, jonka peruskivi on muurattu 70-luvun ja 80-luvun alun laastilla. Yhtye on sovittanut kappaleensa erinomaisella tavalla korostaen melodioita. Hittipotentiaaliakin löytyy. Different Worldsin kertosäe tarttuu kuin takiainen.
Conquestin jäsenille on turha lähteä jakamaan erikseen tyylipisteitä. Yhtye tietää varmasti itsekin, että heillä on asiat kohdallaan. Ja toivottavasti sen tietävät pian kaikki muutkin." (Soundi 10/1999)

Jyrkissä ei oikeastaan kukaan muu toimittaja kuin Heta Hyttinen tiennyt musiikista tuon taivaallista. Onhan jo legendaariseksi muodostunut juttu, jonka mukaan toimittaja Tea Khalifa olisi kysellyt hetkeä ennen lähetystä muilta, että "Kuka tämä Tuomari Nurmio oikein on?", kun Nurmio jo istui meikattavana odottamassa vuoroaan päästä kameroiden eteen Khalifan tentattavaksi.

Onneksi Heta Hyttinen pääsi (tai joutui) haastattelemaan Conquestia. Orkesteri soitti Jyrkissä kaksi kappaletta World's Apart -levyltä. Ohjelman loputtua MTV3:lla, jatkoi Jyrki vielä lähetystä silloisen TVTV:n puolella (nykyinen Sub TV). Bändi esitti vielä siellä kaksi biisiä lisää.

Samana keväänä, noin kuukausi Jyrki -vedon jälkeen, esiintyi Metal Gods Turussa Humalistonkadulla. En muista nyt juuri kyseisen baarin nimeä, mutta samalla paikalla on nykyään Silver Moon -karaokekuppila. Metal Gods oli yhtä kuin Conquest, mutta sillä nimellä he soittivat vain coverbiisejä. Mika Penttisen kanssa huusimme Conquestin Different World -kappaletta, joka lopulta tuottikin tulosta. Kyseinen biisi soi myös tuossa yllä Jyrki -livevideossa. Aivan mahtava kappale, joka olisi voinut olla vaikka Whitesnaken levyttämänä maailmanlaajuinen hitti.

Conquestin jäsenistä ehdottomasti tunnetuin on Marco Hietala. Vuonna 2000 hän vaikutti kuopiolaisen Tarotin basistilaulajana ja suomimetallin superkokoonpanon Sinergyn basistina. Tarotissa mies on edelleenkin, mutta kohosi tähteyteen pari vuotta myöhemmin liittyessään kiteeläiseen Nightwishiin. Bändi meni maailmalla läpi niin että humahti ja uusi levykin on pian tulossa.

Muista Conquestin jäsenistä sen verran, että kosketinsoittaja Pate Kivinen oli muutaman vuoden uudelleen kootussa Hanoi Rockissa ja ollut nyttemmin suunnilleen saman verran Popedassa. Laulaja Peter James Goodman (alias Petteri Hyvärinen) tekee duokeikkoja Three Wishes -nimisessä kokoonpanossa.