Jyrki - nuoriso-ohjelman nousu ja tuho

Jyrki oli vuosina 1995-2001 MTV3-kanavalla lähtetty populaarimusiikkiaiheinen nuorille suunnattu iltapäiväohjelma. Sen konsepti heiluvine kameroineen ja katutasolla olevine studioineen tuli Kanadasta Much Music-kanavalta. 

Jyrkiä tuotti Spede Pasasen pöytälaatikkofirmasta henkiin herätetty Funny-Films. Merkillisen nimen keksi muusikko-näyttelijä Heikki Silvennoisen tytär. Ohjelman isänä puolestaan voidaan pitää enemmän jääkiekkoyhteyksistään tunnettua Kalervo Kummolaa, jonka ehdotuksesta Jyrki sai alkunsa. 

Jyrkin ensimmäinen lähetys tuli Helsingin Lasipalatsissa sijainneesta studiosta. Suorina tehtyjä ohjelmia lähetettiin viisi kertaa viikossa, puolitoista tuntia kerrallaan. Lasipalatsin ollessa remontissa ohjelmaa tehtiin Kalevankadulla.

Jyrkin rungon muodostivat musiikkivideot ja artistihaastattelut. Lähetyksiä tuli kaikkiaan lähes kolme tuhatta ja niissä näytettiin vuosittain nelisen tuhatta musiikkivideota. Loppuaikoina 2000-2001 Jyrkiä esittetiin myös nykyisellä Subilla, joka tuolloin oli nimellä TVTV!. 

Monista Jyrkin juontajista tuli aikansa superjulkkiksia. Osa heistä vaikuttaa vieläkin näkyvästi mediassa. Nimet kuten Jaana Pelkonen, Joonas Hytönen, Katja Ståhl, Veeti Kallio, Antti "Pizza" Pekkarinen, Minna Ottavainen, Tea Khalifa, Heta Hyttinen ja Jussi Heikelä lienevät monille tuttuja.

Viime syksynä ilmestynyt, yli neljä sataa sivuinen Juuso Määttäsen ja Joonas Hytösen kirjoittama Jyrki 1995-2001(Johnny Kniga) on kattava kooste reilusta kuudesta Jyrki-vuodesta. Mukana on laajalti ohjelman tekijöiden haastatteluja ja monenlaisia näkökantoja, eikä onneksi pelkästään Jyrkissä itsekin touhuneen Hytösen mietteitä. Kommentteja on kerätty yli sadalta henkilöltä. 

Jyrkiä pyöritettiin pitkälti mediakoulujen työharjoittelijoilla eli siis ilmaistyövoimalla. Funny-Filmsillä ei kirjan mukaan ollut mitään listaa Jyrkissä vaikuttaneista työharjoittelijoista, mutta heitä oli vuosien varrella satoja. Minä olin yksi heistä.   

Olin Jyrkissä medianomikoulutuksen työharjoittelussa viitisen kuukautta vuonna 2000. Tarkemmin työsarkani oli kameraharjoittelija. Monesti olin lähetyksissä "aukkoministerinä" eli kuvatarkkailijana. 

Media- ja työilmapiiri on yli kahdessa kymmenessä vuodessa muuttunut aikalailla, eikä enää monellakaan työpaikalla suvaita kännäilyä tai sovinistisia juttuja. Iltapäivälehdet nostivat viime syksynä lööppeihin Jyrkissä tapahtuneita asioita, jotka nykyvinkkelistä tuntuvat ehkä erikoisilta.

Työpaikkakiusaamista, seksuaalista häirintää ja pelon ilmapiiriä esiintyy työpaikoilla varmasti yhä, mutta harvemmin kai esimiehet kyselevät työnhaussa naisten häpykarvoituksen pituutta tai pikkuhousujen väriä kuten Jyrkissä oli tapana. 

Kirjassa mainitut seksuaalissävytteiset jutut eivät ainakaan minua haitanneet, vaan sivusta kuuntelijana koin ne lähinnä hauskana läppänä. En muista naispuolisilla työntekijöillä- tai harjoittelijoillakaan olleen ongelmia sen suhteen. Juttujen taso tuntui jyrkiläisten kesken olevan aivan normaalia. 

Kirjassa usein mainittu alkoholiongelmainen Funny Filmsin toimitusjohtaja ja Jyrkin vastaava tuottaja oli tosin jo vuonna 2000 vaihtunut, joten hänen poissaolonsa varmasti vapautti ilmapiiriä.

Vuosi 2000 oli vahvaa suomalaisen musiikkiviennin nousun aikaa. Myös suomenkielisellä rokilla meni lujaa. Jyrkissä ollessani lähetyksissä vieraili muun muassa Tehosekoitin, Fintelligens, LAB, Darude, Egotrippi, Michael Monroe, The Black League, Conguest, Thee Ultra Bimboos ja Tommi Läntinen. 

Jyrkin työntekijöistä mukavana ihmisenä mieleeni jäi erityisesti juontaja Heta Hyttinen. Myös kuvaaja Tuomas Ollila, studio-ohjaaja Parska Saharinen, ohjaaja-tuottaja Kimmo Mäki, maskeeraja Pauliina Reponen (nyk. Koutala) ja harjoittelija Tomi Vataja olivat asiallisia. 

Kaikista ei ikävä kyllä voinut samaa sanoa. Pari vuotta aiemmin Jyrkiin harjoittelijaksi päässyt ja sittemmin vakipaikan saanut kaverini osoittautui pian entiseksi kaveriksi. Helsinki ja suuren maailman meininki olivat nousseet päähän oikein kunnolla. 

Kuten muissakin työpaikoissa, oli jyrkiläisissäkin suuria eroja. Alkuaikojen juontaja, musiikista paljon tietänyt Pizza Pekkarinen oli jo vuonna 2000 siirtynyt tuotantotehtäviin ja puuhali Joonas Hytönen Shown parissa. Heta Hyttinen kyllä jatkoi mallikkaasti Pekkarisen detaljipainotteisempaa haastattelulinjaa, kun taas eräät juontajat eivät juurikaan valmistautuneet haastatteluihin. Tai sitten tietämys oli tasoa "Kukas tällainen Tuomari Nurmio oikein on?". 

Jyrki ei koskaan saavuttanut sellaisia katsojamääriä, joita sillä tavoiteltiin. Myöskään mainostuloissa ei ollut hurraamista. Lähetysaikoina keskellä iltapäivää ei pahemmin nähty kaupallisia tiedotteita. MTV:n toimitusjohtajan Tauno Äijälän vaihduttua Jorma Sairaseen, alkoi kanavalla uudistuspolittiikka, jossa Jyrkillekin saatiin heittää hyvästit. 

Siinä missä Jyrki oli merkittävä ponnahduslauta monille bändeille, oli se sitä myös monille jyrkiläisille. Tuttuja nimiä vilahtelee televisio-ohjelmien lopputeksteissä tänäkin päivänä. Osa puolestaan lajittelee paketteja postikeskuksessa. 

 

Ari Väntäsen Michael Monroe -kirja

Turkulainen toimittaja Ari Väntänen debytoi kirjailijana kaksi vuotta sitten ilmestyneellä Hanoi Rocks -historiikilla All Those Wasted Years. Tuolloin myös syntyi ajatus kirjoittaa opus Hanoi Rocksin laulajasta Michael Monroesta. Monroen sooloura kun ei ollut yhtä hyvin tiedossa kuin hänen Hanoi-vaiheensa.

Tilasin kirjani helsinkiläisestä AdLibriksestä. Se on osoittautunut mallikkaaksi postimyyntifirmaksi, joka ei velota lähetyksistään edes postimaksuja. AdLibriksessa Monroe-kirja on kaiken lisäksi vajaan kympin halvempi kuin vaikkapa eräässä turkulaistavaratalossa. Kirjan alkusivulla on Monroen hopeatussilla sutaisema nimirjoitus.

Ensimmäisen Michael Monroe -nimikirjoitukseni sain vuonna 1982. Tuolloin kirjoitin Hanoi Rocksin fan clubiin kirjeen. Palautteena tuli postikortti, jossa oli joka jätkän nimmarit.

Michael Monroe tuli elämääni kuitenkin jo sitä ennen. Ensikosketukseni bändiin tapahtui hiihtolomalla 1981, jolloin televisiosta tuli Rockilta -niminen ohjelma. Siinä esiintyi Hanoi Rocksin lisäksi muun muassa Bluesounds ja Hurriganes.

Jouluna 1981 sain isältäni lahjaksi Hanoi Rocksin ensimmäisen lp-levyn Bangkok Shocks, Saigon Shakes. Se oli menoa, joka ei ole laantunut vieläkään. Pidän nimittäin Hanoi Rocksia kaikkien aikojen parhaimpana bändinä.

Muistan yhä Bangkok Shocksin A-puolen ensimmäisen raidan Tragedyn alkurahinat silloisesta levysoittimestani ja soundin, joka levystä lähti. Nyt 30 vuotta myöhemmin pystyn keskittymällä saamaan sen saman fiiliksen, vaikka olen kuullut Tragedyn noin tuhat kertaa.

Väntänen kävi läpi Hanoi Rocksin vaiheet All Those Wasted Years -kirjassa, mutta luonnollisesti niitä kerrataan tässäkin teoksessa. Toistamisen maun hän onnistuu välttämään. Kirjan loppupuolella Väntänen kertoo uudelleen kootun 2000-luvun Hanoi Rocksin vaiheet. 500-sivuiseen ja tiiliskiven kokoiseen kirjaan mahtuu kyllä tekstiä.

Jos kovalle Hanoi-fanille Väntäsen edellinen kirja oli jokseenkin tuttua kauraa, löytyy MM-kirjasta niin paljon uutta informaatiota, että kirjaa ei malta päästää käsistään ennen kuin sen on lukenut loppuun. Vaikka olen seurannut tiiviisti Monroen uraa, on esimerkiksi hänen persaukisena kituuttelu Kiikalan korvessa karua kertomaa.

Väntänen on selvästi kirjoittanut kirjansa Monroen valvovan silmän alla ja häntä kunnioittaen. Tiedän toisenlaisiakin versioita joistakin kirjassa mainituista asioista. Kuten vaikka Monroen ja hänen nykyisen vaimonsa suhteen alkuajoista. Hanoi Rocksin Twelve Shots On The Rocks -levyn kappaleen Watch This syntyhistorian kertoi eräs Monroen entinen soittokumppani erilailla kuin päähenkilö itse. Monroen bändin kitaristin Gingerin viime kesäisen eron kerrotaan olevan lähinnä perhesyistä johtuvaa, eikä bändin managerin osuudella asiaan mässäillä. 

Michael Monroe -kirjassa on mainittu monia keikkoja, joita olen ollut katsomassa.

Monroe Turun Citymusiikissa nimmarikeikalla toukokuussa 1987. Ei siis 1988, kuten kirjan kuvatekstissä lukee.

Monroen Provinssirockissa 1996.

Alkusysäys uuden Hanoi Rocksin synnylle Crystal Extacyn keikalla Club Feenixissä Turussa helmikuussa 2001.

Hanoi Revisited Ruisrockissa 2001.

Hanoi Rocks Turun Caribiassa uudenvuodenaattona 2003.

Kun Michael Monroe kävi soolobändinsä kanssa veirailemassa Jyrki -televisio-ohjelmassa toukokuussa 2000, olin siellä kameraharjoittelijana.

Tutustuin Ari Väntäseen Ruisrockissa 2000. Uskomatonta, mutta se tapahtui Michael Monroen keikan aikana!

Toivottavasti kirja käännetään englanniksi. Ulkomaisilla rokkikukoilla, joihin Michael Monroe on paljon vaikuttanut, olisi rutkasti opittavaa tästä sitkeästä suomalaisesta, joka menee vaikka läpi harmaan kiven. Michael Monroe on nyt uransa huipulla.

Päivän levy - Conquest: World's Apart

Yksi suomalaisen hevirokin suurimmista salaisuuksista on 1999 ilmestynyt helsinkiläisen Conquest -yhtyeen levy. Vanhakantaista, 70-lukuista heviä soittanut bändi on tänä vuonna aktivoinut ainakin yhden keikan verran, mutta World's Apart näyttää jäävän sen ainoaksi levyksi. Brittiyhtiö Escapen kautta ilmestyneellä kiekolla ei ollut kunnon jakelua Suomessa, joten ehkä siksikin levy jäi todella marginaaliseksi.

01. Changes
02. Different Worlds
03. No More Crying
04. Heal My Soul
05. Heat Of The Flame
06. Down For The Count
07. Sister Moon
08. Guardian Angel
09. Flesh And Blood
10. As Far As The Eye Can See
11. Through The Time
Pituus: 42:26

Itse törmäsin Conquestiin konkreettisesti ensimmäisen kerran maaliskuussa 2000. Olin tuolloin kameraharjoittelijana MTV3:n musiikkiohjelma Jyrkissä. Helsingin ydinkeskustassa Lasipalatsissa studiotaan pitänyt Jyrki esitteli päivittäin yhden livevieraan, joista Conquest oli sieltä kiinnostavimmasta päästä - ainakin minun mielestäni. Sain tuolloin myös World's Apart -cd:n, jonka vastaanotin erittäin suurella kiitollisuudella. Tein siitä Sue-lehteen levyarvostelunkin. Tässä kuitenkin tuttuni Marko Säynekosken näkemys samasta levystä.

"Conquest on ehkä bändinä uusi nimi, mutta yhtyeen muusikoilla on pitkä kokemus suomalaisen raskaan rockin saralla. Muun muassa rumpali Tuomo Lassila on tuttu Stratovariuksen riveistä, kosketinsoittaja Pate Kivinen muistetaan esimerkiksi Sub-Urban Tribesta ja taustalauluja hoilaava Marco Hietala Tarotista.
Luonnollisesti bändiltä odottaa paljon, mutta aloitusraita Changesin ensimmäiset tahdit ja riffi kuulostaa äärettömän tyypilliseltä ja peräti väsyneeltä hard rock -väännöltä. Tässä kohdassa bändin onnistuu kusettaa, sillä kappaleen ja koko levyn edetessä ote paranee jättiläisen askelin. Worlds Apart on erinomaista perusheviä, jonka peruskivi on muurattu 70-luvun ja 80-luvun alun laastilla. Yhtye on sovittanut kappaleensa erinomaisella tavalla korostaen melodioita. Hittipotentiaaliakin löytyy. Different Worldsin kertosäe tarttuu kuin takiainen.
Conquestin jäsenille on turha lähteä jakamaan erikseen tyylipisteitä. Yhtye tietää varmasti itsekin, että heillä on asiat kohdallaan. Ja toivottavasti sen tietävät pian kaikki muutkin." (Soundi 10/1999)

Jyrkissä ei oikeastaan kukaan muu toimittaja kuin Heta Hyttinen tiennyt musiikista tuon taivaallista. Onhan jo legendaariseksi muodostunut juttu, jonka mukaan toimittaja Tea Khalifa olisi kysellyt hetkeä ennen lähetystä muilta, että "Kuka tämä Tuomari Nurmio oikein on?", kun Nurmio jo istui meikattavana odottamassa vuoroaan päästä kameroiden eteen Khalifan tentattavaksi.

Onneksi Heta Hyttinen pääsi (tai joutui) haastattelemaan Conquestia. Orkesteri soitti Jyrkissä kaksi kappaletta World's Apart -levyltä. Ohjelman loputtua MTV3:lla, jatkoi Jyrki vielä lähetystä silloisen TVTV:n puolella (nykyinen Sub TV). Bändi esitti vielä siellä kaksi biisiä lisää.

Samana keväänä, noin kuukausi Jyrki -vedon jälkeen, esiintyi Metal Gods Turussa Humalistonkadulla. En muista nyt juuri kyseisen baarin nimeä, mutta samalla paikalla on nykyään Silver Moon -karaokekuppila. Metal Gods oli yhtä kuin Conquest, mutta sillä nimellä he soittivat vain coverbiisejä. Mika Penttisen kanssa huusimme Conquestin Different World -kappaletta, joka lopulta tuottikin tulosta. Kyseinen biisi soi myös tuossa yllä Jyrki -livevideossa. Aivan mahtava kappale, joka olisi voinut olla vaikka Whitesnaken levyttämänä maailmanlaajuinen hitti.

Conquestin jäsenistä ehdottomasti tunnetuin on Marco Hietala. Vuonna 2000 hän vaikutti kuopiolaisen Tarotin basistilaulajana ja suomimetallin superkokoonpanon Sinergyn basistina. Tarotissa mies on edelleenkin, mutta kohosi tähteyteen pari vuotta myöhemmin liittyessään kiteeläiseen Nightwishiin. Bändi meni maailmalla läpi niin että humahti ja uusi levykin on pian tulossa.

Muista Conquestin jäsenistä sen verran, että kosketinsoittaja Pate Kivinen oli muutaman vuoden uudelleen kootussa Hanoi Rockissa ja ollut nyttemmin suunnilleen saman verran Popedassa. Laulaja Peter James Goodman (alias Petteri Hyvärinen) tekee duokeikkoja Three Wishes -nimisessä kokoonpanossa.