Tilasin kirjani helsinkiläisestä AdLibriksestä. Se on osoittautunut mallikkaaksi postimyyntifirmaksi, joka ei velota lähetyksistään edes postimaksuja. AdLibriksessa Monroe-kirja on kaiken lisäksi vajaan kympin halvempi kuin vaikkapa eräässä turkulaistavaratalossa. Kirjan alkusivulla on Monroen hopeatussilla sutaisema nimirjoitus.
Ensimmäisen Michael Monroe -nimikirjoitukseni sain vuonna 1982. Tuolloin kirjoitin Hanoi Rocksin fan clubiin kirjeen. Palautteena tuli postikortti, jossa oli joka jätkän nimmarit.
Michael Monroe tuli elämääni kuitenkin jo sitä ennen. Ensikosketukseni bändiin tapahtui hiihtolomalla 1981, jolloin televisiosta tuli Rockilta -niminen ohjelma. Siinä esiintyi Hanoi Rocksin lisäksi muun muassa Bluesounds ja Hurriganes.
Jouluna 1981 sain isältäni lahjaksi Hanoi Rocksin ensimmäisen lp-levyn Bangkok Shocks, Saigon Shakes. Se oli menoa, joka ei ole laantunut vieläkään. Pidän nimittäin Hanoi Rocksia kaikkien aikojen parhaimpana bändinä.
Muistan yhä Bangkok Shocksin A-puolen ensimmäisen raidan Tragedyn alkurahinat silloisesta levysoittimestani ja soundin, joka levystä lähti. Nyt 30 vuotta myöhemmin pystyn keskittymällä saamaan sen saman fiiliksen, vaikka olen kuullut Tragedyn noin tuhat kertaa.
Väntänen kävi läpi Hanoi Rocksin vaiheet All Those Wasted Years -kirjassa, mutta luonnollisesti niitä kerrataan tässäkin teoksessa. Toistamisen maun hän onnistuu välttämään. Kirjan loppupuolella Väntänen kertoo uudelleen kootun 2000-luvun Hanoi Rocksin vaiheet. 500-sivuiseen ja tiiliskiven kokoiseen kirjaan mahtuu kyllä tekstiä.
Jos kovalle Hanoi-fanille Väntäsen edellinen kirja oli jokseenkin tuttua kauraa, löytyy MM-kirjasta niin paljon uutta informaatiota, että kirjaa ei malta päästää käsistään ennen kuin sen on lukenut loppuun. Vaikka olen seurannut tiiviisti Monroen uraa, on esimerkiksi hänen persaukisena kituuttelu Kiikalan korvessa karua kertomaa.
Väntänen on selvästi kirjoittanut kirjansa Monroen valvovan silmän alla ja häntä kunnioittaen. Tiedän toisenlaisiakin versioita joistakin kirjassa mainituista asioista. Kuten vaikka Monroen ja hänen nykyisen vaimonsa suhteen alkuajoista. Hanoi Rocksin Twelve Shots On The Rocks -levyn kappaleen Watch This syntyhistorian kertoi eräs Monroen entinen soittokumppani erilailla kuin päähenkilö itse. Monroen bändin kitaristin Gingerin viime kesäisen eron kerrotaan olevan lähinnä perhesyistä johtuvaa, eikä bändin managerin osuudella asiaan mässäillä.
Michael Monroe -kirjassa on mainittu monia keikkoja, joita olen ollut katsomassa.
Monroe Turun Citymusiikissa nimmarikeikalla toukokuussa 1987. Ei siis 1988, kuten kirjan kuvatekstissä lukee.
Monroen Provinssirockissa 1996.
Alkusysäys uuden Hanoi Rocksin synnylle Crystal Extacyn keikalla Club Feenixissä Turussa helmikuussa 2001.
Hanoi Revisited Ruisrockissa 2001.
Hanoi Rocks Turun Caribiassa uudenvuodenaattona 2003.
Kun Michael Monroe kävi soolobändinsä kanssa veirailemassa Jyrki -televisio-ohjelmassa toukokuussa 2000, olin siellä kameraharjoittelijana.
Tutustuin Ari Väntäseen Ruisrockissa 2000. Uskomatonta, mutta se tapahtui Michael Monroen keikan aikana!
Toivottavasti kirja käännetään englanniksi. Ulkomaisilla rokkikukoilla, joihin Michael Monroe on paljon vaikuttanut, olisi rutkasti opittavaa tästä sitkeästä suomalaisesta, joka menee vaikka läpi harmaan kiven. Michael Monroe on nyt uransa huipulla.
Isänpäiväksi tuli kyseinen tiiliskivi. Omat näpit kyl syyhyy päästä lukeen, mut tuossa se oottelee Iommin kirjan alla kiltisti vielä vuoroaan. Mitä vähän oon selaillu, niin ainakin kuvia näyttäisi riittävän, miltei jokaisella aukeamalla ja se on 500-sivun määrässä ihan jees.
VastaaPoistaKiitos Kimmo blogista.
VastaaPoistaJep! Onneksi tämä kirja tehtiin juuri nyt, eikä myöhemmin ja itse Michaelin ja Väntäsen yhteistyönä, ettei joku muu ehtinyt tekemään rip off - versiota.
Nyt asiat kerrotaan varmastikin totuudenmukaisesti. Itse tutustuin kirjan kirjoittajaan varmaankin vuonna 1991 soittaessamme samassa bändissä. Ja vaikka kitaraakin Väntänen osaa soittaa, niin täytyy sanoa, että ossaa se poika myös kirjoittaa!, Pentele!
Porukka ei edes taida tajuta kuinka lahjakas muusikko Monroe on ja kuinka paljon kokenut kaikenlaista matkan varrella. Pelkkä ulkokuori ei aina kerro koko totuutta. Hauskaa on myös seurata kuinka nuoruuteni ja vanhuuteni idoli asuu itsestäni muutaman kilometrin päässä Turussa ja pyörii tuttavieni kanssa! Ei olisi tuollaista silloin nuorena poikana ihan heti uskonut. :) Itse pidän Monroen sooloista eniten ekasta Nights are so long - albumista, jonka vinyylin sisäkansikuva on hieno, ja johon sain nimmarit tuolla samaisella Citymusiikin nimmarikeikalla, jolla Jaramokin oli. Tietenkin myös uusi levy on mahtava! Demolition 23 on myös edelleenkin extra kova. Eka Hanoi levyni oli kokoelma The best of, jonka mukana tuli 12" Ep. Hanoin paras on kuitenkin ehkä kokoelma Self destruction blues. Ja vaikka Michael on tehnyt jo aivan käsittämättömän uran, nin näyttää siltä että suurin menestys odottaa ihan nurkan takana. Olen jo puhunut pukille ja kirjaa toivon joululahjaksi, mutta tuskin maltan sinne asti!