Kesäkuun loppua Heponiemessä

Alkuviikosta Kustavin reissulla yhtenä kohteenani oli Iniönaukon partaalla sijaitseva Heponiemi. Paikka on tunnettu etenkin yhteysaluksesta, joka liikennöi Kustavin ja Iniön välillä, ollen täten myös osa Saariston Rengastietä. 

Heponiemen tunnusmerkkejä ovat valkoinen kummeli ja sektoriloisto. Ne voi bongata kivenheiton päässä yhteysaluslaiturista, entisen luotsiaseman takaa kalliolta. 

Lähivesillä oli tällä kertaa kaksi silakkarysää, joista linnut olivat kovin kiinnostuneita. Eri lokkilajit ja merimetsot melskalsivat hullunlailla altaiden ympärillä. Haahkaparvi lepäili viereisellä kivellä.

Hinaajaproomu ilmestyi kuviin kuin tilauksesta. Veikkaisin, että jonkun mökkiranta saa pian uutta syvyyttä. 

Päivä oli melko tuulinen, mutta kesäisen lämmin. Yritin kuikuilla käärmeitä aallonmurtajan kivikosta. Ainuttakaan en nähnyt edes vähän tuulettomammissa kohdissa. Siellä ne kumminkin tunnetusti lymyilevät.  

Heponiemi pääsiäisenä

Pääsiäisenä Kustavissa käydessäni poikkesin Iniön lauttarannan lähellä olevalle Heponiemen loistolle. Se ja viereinen kummeli ovat ikoninen parivaljakko, joka esiintyy useissa Kustavi-aiheissa kuvissa. 

Entisen luotsiaseman rannassa olevat merimerkit ovat myös Saariston Rengastien varrella. Iniön lautalta ne näkyvät mainiosti jos vaan ymmärtää katsella ympärilleen.

Viime kesänä kävin monen vuoden tauon jälkeen Iniössä. Kyseessä oli elokuinen arkipäivä, jolloin istahdin erään geokätköilyyn hurahtaneen kaverini autoon. Kätköjä kyllä löytyi, mutta ei jutunjuurta tai valokuvia sen vertaa, että olisin väsännyt matkasta blogijutun. 

Pääsiäisenä päivä oli lämmin ja tyyni. Katselin kivikkoihin jos sattuisi näkymään matelijoita. Rantakäärmeitä olen aiemmin tavannut läheisellä aallonmurtajalla. Loiston ja kummelin liki on potentiaalista maastoa, jossa luikeroita saattaisi olla, mutta yhtään ei osunut näkökenttääni.

Lisäsin viitisen kuvaa Facebookin I Love Kustavi-ryhmään muutama päivä takaperin. Tykkäyksiä on tätä kirjoittaessani tullut huimat 338 kappaletta!

Joulupäivänä Heponiemessä

Joulupäivänä puolenpäivän tienoilla näytti hetkellisesti olevan sen verran hyvä ilma, että päätin lähteä kotitalolta Kustavin Kivimaalta pienelle ajelulle. Suuntana oli noin viidentoista kilometrin päässä sijaitseva Heponiemi.

Heponiemen kalliolla on tunnusmajakka eli loisto, jonka välittömässä läheisyydessä kummeli. Se ei suinkaan ole Heikki Silvennoisen ja kumppanien tamperelainen sketsisarja, vaan rannalle rakennettu, päivämerenkulkuun tarkoitettu kiinteä valaisematon merenkulun turvalaite, joka toimii karkean paikannuksen apuvälineenä. Rakenteeltaan se voi olla valkoiseksi maalattu kivilatomus kuten Heponiemen kummelikin.

Heponiemestä pääsee lautalla Kustavin entiseen naapurikuntaan Iniöön. Se kuuluu nykyään Paraisten kaupunkiin. Hulluinta kuntaliitosvimmassa on kun paikat ja nimet sekoittuvat. Olen törmännyt postipaketteihin, joissa on kyllä Iniön postinumero, mutta postitoimipaikkana reteästi "Parainen". Lauttajonossakin joku saattaa oikeasti luulla menevänsä Paraisille, mutta päätyykin pikkuruiseen Iniöön. Paraisille on Heponiemestä aikamoinen matka niin Iniön kuin Turun kauttakin.

Lautta oli hiljattain lähtenyt ja eteni parhaillaan Iniönaukolla. Harmi, etten osunut paikalle varttia aikaisemmin, jolloin olisi saanut aluksenkin paremmin kuviin mukaan.

Voitto Matkalla Kustavissa -kuvakilpailussa

Huomasin lokakuussa sosiaalisessa mediassa uuden valokuvauskilpailun. Kyseessä oli Matkalla Kustavissa-sivuston järjestämä kesäkuvakilpailu. Päätin ottaa osaa ja voittohan sieltä tuli.

Kilpailun tulos julkistettiin 28. lokakuuta ja palkinnon sain torstaina. Jälleen tuli pienellä vaivalla "mainetta ja kunniaa" valokuvauksen saralta. Kiitokset kovasti kaikille kuvaa äänestäneille!

Itse fotosta sen verran, että se on otettu lauantaina heinäkuun 13. päivä Kustavin Heponiemessä. Mielestäni kuvasta välittyy hyvin kesäinen Kustavi. Siinä näkyy loisto ja kummeli, joiden välissä menee Iniöön matkalla oleva yhteysalus.

Sattui niin sopivasti, että samalla kun lautta lähti laiturista, huomasin oivan kuvauspaikan. Odottelin, että laiva on kohdalla ja otin muutaman kuvan. Tämä oli niistä mielestäni paras.

Kummelin Jackpot

 

Kummelin Jackpot on Kummeli-ryhmän kolmas elokuva. Se esitettiin TV2:lla viime sunnuntaina.

 

Onneksi ymmärsin katsoa leffan, joka on jostain syystä jäänyt aikaisemmin näkemättä. Vaikken mikään fanaattisin Kummeli-fani olekaan, on porukan tekeleitä tullut seurattua syksystä 1992 asti. Tuolloin pirkanmaalaisen koomikkoryhmän tekemän ohjelmasarjan ensimmäinen tuotantokausi pyöri televisiossa.

 

Kummelin kultakautena voitaneen pitää vuotta 1994, jolloin ilmestyi televisiosarjan kolmas tuotantokausi. Ryhmä myös lähti keikkailemaan. Muistelen nähneeni Kummeli Shown ainakin juhannuksena 1994 Nummirockissa Kauhajoen Nummijärvellä ja samana kesänä Turun Puolanpuistossa.

 

Lavalla oli orkesteri, joka soitti samana vuonna ilmestyneen Artisti maksaa -levyn kappaleita sekä biisien väliajoilla eri Kummeli-hahmot heittivät läppää. Sen aikaisesta Kummeli-ryhmästä muusikkoja olivat Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen ja Heikki Hela. Ainoastaan Olli Keskinen keskittyi mikrofoniin höpöttämiseen, kun muut myös tarttuivat musiikki-instrumentteihin.

 

Vaikka kovin huuma haihtuikin parissa vuodessa, on Kummeli-ryhmä yhä kasassa ja tekee ainakin elokuvia. Muistan aikoinani lukeneeni jostain arviosta, "ettei lyhyisiin sketseihin keskittynyt sakki pysty tekemään pitkää elokuvaa" tai jotain muuta vastaavaa.

 

Kummelin Jackpot kumminkin toimi hienosti alusta loppuun. Oli oikein draamankaaret ja kaikki mitä elokuvassa oppikirjojen mukaan pitääkin olla. Enkä muista koska viimeksi olisin nauranut niin paljon kuin tätä katsellessani. Mahtaa pieniä tapanimaskuloita vituttaa.

 

 

Pääosaa esittää alunperin muusikkona tunnetuksi tullut Heikki Silvennoinen. Vilunkia keski-ikäistä miestä näyttelevä Silvennoinen on mielestäni loistava koomikko, jonka roolisuoritus on elokuvassa kantava voima. Hauskoja sivuosanesittäjiäkin vilisee monta. Heikki Helan esittämä Jehovan todistaja Seppo Sillantaus esimerkiksi on loistava hahmo.  

 

Silvennoinen alkaa hiljalleen saamaan ansaitsemaansa arvostusta myös näyttelijänä. Mies osaa tehdä myös vakavampia rooleja. Vielä joitakin vuosia sitten monissa Silvennoista käsittelevissä haastatteluissa muistettiin aina mainita, että "sinä kun olet ensisijaisesti muusikko, niin mites sinä tällaista koomikonhommaa oikein viitsit tehdä". Kun näyttelijä-laulaja Vesa-Matti Loiri mörähtelee ja hönkii mikrofoniinsa versioitaan suomirockin klassikkoista, on se olevinaan hienoa ja mahtavaa taidetta.

 

Muistan kun eräs kaveri sai kotibileissä turpaansa sanottuaan, että "Vesa-Matti Loiri on hyvä näyttelijä, mutta huono laulaja". Olivat näet kuunnelleet Loirin kammottavia Eino Leino -levyjä kaljanoton ohessa, eikä illan isäntä pitänyt moisesta musiikkimakunsa kyseenalaistamisesta. Silvennoinen saa tehdä loppuikänsä moninkerroin töitä, eikä ikinä pääse arvostuksessa samalle tasolle kuin Loiri.

 

Kummelin Jackpotin myötä alkoi porukan muutkin elokuvat kiinnostaan uudella tavalla. Täytyykin lainata koko Kummelin filmografia dvd:nä eräältä tutulta. TV2 varmasti pyörittää vielä monta kertaa uudelleen Kummeli-televisiosarjaakin. Ainakin tässä taloudessa ne otetaan kiitollisina vastaan.