Kuuntelin eilen pitkästä aikaa The Grammersin Electra Magic -levyä. Tuo 2011 ilmestynyt kiekko on orkesterin viides pitkäsoitto. Kuulemma ensi vuoden puolella on jatkoa tulossa ja sitä kovasti jo odottelenkin.
The Grammersin kitaristi Ville Vesalainen teki kuluneena vuonna soololevyn Willie and The Goodsouls -nimen alla. Fortunate Son ilmestyi syyskuussa.
En ole Fortunate Sonia kuullut vielä, mutta siitä irroitettu videobiisi Always And Endless on pyörinyt tiuhaan koneella. Kantrilta, bluesilta ja ylipäätänsä amerikkalaiselta juurimusiikilta kuulostava kappale ei muistuta lainkaan The Grammersia, joka tässä tapauksessa on vain hyvä asia. Rankemmat paukut voikin säästää sille bändille.
Always And Endlessistä on tehty mainio video. Turun Ruissalossa kuvattu pätkä on varsin maanläheinen kaikenmaailman salamaleikkausten seassa.
Facebookia aristelevat tuttavat eivät tiedä, että tiedonkulku sitä kautta on ihan toista luokkaa kuin perinteisillä vehkeillä. "Mielummin tapaan kavereitani henkilökohtaisesti", "Soitan sitten, jos on jotain asiaa" ja muuta vastaavaa saattaa kuulla. Omapa on asiansa, mutta ilman Facebookia esimerkiksi minulta olisi tämä torstai-iltainen keikka jäänyt väliin.
Ravintolalaiva Papa Joessa Turussa esiintyi kahden setin verran kokoonpano nimeltä D.U.O. Nimen takaa löytyy The Grammers -yhtyeen laulaja Hannu Vainionpää ja kitaristi Ville Vesalainen. The Grammers Duo olisi ehkä jokseenkin järkevämpi nimivaihtoehto. Nyt nimestä ei pysty päättelemään yhtään mitään.
Kumppanukset esittivät vanhoja rokkibiisejä laidasta laitaan. Pääosin biisivalinnat kallistuivat 70-luvulle, tuoreimmat olivat parinkymmenen vuoden takaa (Pearl Jam -renkutus Alive). Kavereilla on selvästi rokkihistoria hallussa ja ohjelmisto hyvin valittu. Harmi, ettei yhtään The Grammersin biisiä ollut (kai) joukossa.
Vähän iltaseitsemän jälkeen alkanut keikka piti sisällään muun muassa biisejä kuten Hair Of The Dog (Nazareth), Symphony Of Destruction (Megadeth), Killed By Death (Motörhead), Dream On (Aerosmith), Dust In The Wind (Kansas), The Idol (WASP), Little Darling (Thin Lizzy), Highway To Hell (AC/DC), Iron Man (Black Sabbath), Hoo Myself (Havana Black) ja Baba O'Riley (The Who).
Oppia ikä kaikki. Ihmettelin nimittäin Little Darlingin mukanaoloa. Tunnen kappaleen Pretty Maidsin Red, Hot And Heavy -levyltä (-84). Kitaristi Vesalainen puolestaan kertoi biisin olevan Thin Lizzyn tuotantoa. Pikainen nettiselaus paljastikin, että Little Darling on Lizzyn tuotantoa vuodelta 1974.
Vesalainen on tyylitajuinen kitaristi. Vainionpää puolestaan on Suomen parhaimpia laulajia ja kunnon showmies. Vaikka hän välillä sortuikin lievään ylidramatisointiin tiettyjen biisien kohdalla, homma ei lähtenyt käsistä.
