Facebookissa on taas meneillään uusi suosikkilistaus. Tällä kertaa piti miettiä levyjä, jotka kolahtivat 80-luvulla, mutta eivät edusta ihan sitä kovinta kärkeä. Varsinainen suosikkilevyhaaste kun oli jo aiemmin.
Saan paljon tällaisia haasteita, enkä yleensä tohdi niistä kieltäytyä. Parin viime kuukauden aikana olen osallistunut näihin hyvinkin ahkerasti. Tänne blogiinkin saakka on päätynyt ainakin suosikkielokuva- ja sarjakuvalistaukseni. Jos nyt kerta vielä kiellon päälle ja sitten saakin olla.
Ei tehnyt tiukkaakaan pistää läjään viittätoista hyvää albumia. Levyt ja ylipäätään musiikkifanitus kun ovat olleet pääasiallinen harrastukseni 80-luvun alusta alkaen. Tässä ei ole mukana suuren yleisön yhtyeitä Iron Maidenin, Kissin tai AC/DC:n tapaan, vaan hiukan harvinaisempia karvapäitä.
Facebookia aristelevat tuttavat eivät tiedä, että tiedonkulku sitä kautta on ihan toista luokkaa kuin perinteisillä vehkeillä. "Mielummin tapaan kavereitani henkilökohtaisesti", "Soitan sitten, jos on jotain asiaa" ja muuta vastaavaa saattaa kuulla. Omapa on asiansa, mutta ilman Facebookia esimerkiksi minulta olisi tämä torstai-iltainen keikka jäänyt väliin.
Ravintolalaiva Papa Joessa Turussa esiintyi kahden setin verran kokoonpano nimeltä D.U.O. Nimen takaa löytyy The Grammers -yhtyeen laulaja Hannu Vainionpää ja kitaristi Ville Vesalainen. The Grammers Duo olisi ehkä jokseenkin järkevämpi nimivaihtoehto. Nyt nimestä ei pysty päättelemään yhtään mitään.
Kumppanukset esittivät vanhoja rokkibiisejä laidasta laitaan. Pääosin biisivalinnat kallistuivat 70-luvulle, tuoreimmat olivat parinkymmenen vuoden takaa (Pearl Jam -renkutus Alive). Kavereilla on selvästi rokkihistoria hallussa ja ohjelmisto hyvin valittu. Harmi, ettei yhtään The Grammersin biisiä ollut (kai) joukossa.
Vähän iltaseitsemän jälkeen alkanut keikka piti sisällään muun muassa biisejä kuten Hair Of The Dog (Nazareth), Symphony Of Destruction (Megadeth), Killed By Death (Motörhead), Dream On (Aerosmith), Dust In The Wind (Kansas), The Idol (WASP), Little Darling (Thin Lizzy), Highway To Hell (AC/DC), Iron Man (Black Sabbath), Hoo Myself (Havana Black) ja Baba O'Riley (The Who).
Oppia ikä kaikki. Ihmettelin nimittäin Little Darlingin mukanaoloa. Tunnen kappaleen Pretty Maidsin Red, Hot And Heavy -levyltä (-84). Kitaristi Vesalainen puolestaan kertoi biisin olevan Thin Lizzyn tuotantoa. Pikainen nettiselaus paljastikin, että Little Darling on Lizzyn tuotantoa vuodelta 1974.
Vesalainen on tyylitajuinen kitaristi. Vainionpää puolestaan on Suomen parhaimpia laulajia ja kunnon showmies. Vaikka hän välillä sortuikin lievään ylidramatisointiin tiettyjen biisien kohdalla, homma ei lähtenyt käsistä.
