Funchal [funša´l] on Portugalille kuuluvan Madeiran autonomisen alueen pääkaupunki Madeiran saaren etelärannikolla. Se on saanut nimensä fenkolista (portugaliksi funcho), jota seudulla kasvoi runsaasti sen asuttamisen aikoihin. Funchalin asukasluku on 103 961 (2001) ja pinta-ala 76,25 km². Kaupungissa asuu siten yli kolmannes Madeiran väestöstä. (Wikipedia)
Tammikuinen Madeiran matka on enää muisto vain. Näillä paukkupakkasilla kaipaa kummasti takaisin Madeiran subtrooppiseen ilmastoon, jossa vallitsee ikuinen kesä. Helteitä Madeiralla ei ole kesälläkään, jolloin keskilämpötila on +22. Oikein optimaalinen ilma.
Tammikuun alussa mittari heilahteli Funchalissa päivisin +15 ja +20 välillä. Vilu ei päässyt tulemaan kuin meriretkellä, silloinkaan ei pahasti.
Funchal rajoittuu lännessä Câmara de Lobosiin, pohjoisessa Santanaan, koillisessa Machicoon ja idässä Santa Cruziin. Sen koordinaatit ovat 32° 38' pohjoista leveyttä ja 16° 59' läntistä pituutta. Funchal sijaitsee amfiteatterimaisessa leveän lahden poukamassa, jossa pinnanmuodot nousevat nopeasti rannasta saaren sisäosiin mentäessä ja kadut ovat siksi monin paikoin varsin jyrkkiä. Monten kaupunginosa 3,5 kilometrin päässä rannasta sijaitsee jo noin 550 metrin korkeudessa. (Wikipedia)
Kaikki Madeiralla käyneet tuttavani ovat kehuneet saarta suunnilleen paratiisiksi. Sellaisen mielikuvan mukaan elin muutaman vuoden ja odottelin koska pääsisin itse sinne.
Funchalin kaupunki ei ollutkaan niin ihmeellinen kuin tarinat kertoivat. Maisemat toki upeita siellä ja ympäri saarta. Kokonaisuutena reissu kyllä kannatti, mutta odotukset olivat vain liian kovat.
Varatessani matkaa Tjäreborgilta, olin siinä käsityksessä, että hotellimme on "500 m keskustasta". Keskustaan oli kuitenkin monta kilometriä matkaa. Selvisi, ettei kämppä edes ollut varsinaisesti Funchalissa, vaan Lido -nimisessä paikassa, jonkun matkaa Funchalista länteen. Hieman kusetuksen makua, mutta mitäs pienistä.
Hotelli oli nimeltään Dolores Hotel Bugarvilia. Matkaa Funchalin keskustaan kertyi kävellen vajaa tunti eli arviolta sellaiset 3-5 kilometriä.
Kasvitieteellinen puutarha Jardim Botanico oli yksi päämääristäni Funchalissa. Ei ollut mitään hajua missä päin Funchalia se sijaitsee, joten kumijalka alle ja menoksi. Matkaa oli varmaan 10 kilometriä hotellilta. Tie kumpuili pitkin Funchalin vuoristoisia teitä ja pari tunneliakin oli matkalla.
Jardim Botanico on kasveista kiinnostuille aivan ehdoton paikka. Näköalat puutarhasta merelle olivat upeat.
Kasvitieteellisen puutarhan yläportilta oli kaapelihissiyhteys toiselle vuorelle. Vaikka olen korkeanpaikankammoinen, sujui matka ongelmitta. Heikotti vain jos katsoi alaspäin. Tällaisella vehkeellä James Bondikin ajeli. Kiipesi vielä katollekin tappelemaan.
Seuraavalla hissillä olisi päässyt vuorelta alas Monten kylään. Se ei erottunut mitenkään Fuchalista, vaan koko kaupungin alue on yhteen rakennettu. Siksi Monte -nimi hämäsi minua koko matkan, koska en osannut erottaa sitä itse Funchalista. Sama juttu kuin Lidon kohdalla - missä menee "kylien" rajat, ei sellaisia turisti erota.
Tässä vaiheessa teimme matkan suurimman virheen. Päätimme nimittäin kävellä alas rantaa kohti. Matka taittui sellaisessa takakenossa, että jo noin kilometrin jälkeen jalat tärisivät kuin vanhanpiian hieromasauva. Rinne oli erittäin hankala kävellä ja suunnilleen puolivälissä oli pakko ottaa lennosta taksi. Harvoin tuntee olonsa niin helpottuneeksi kuin taksin penkillä istuessa matkalla hotelliin!
Minulle ei tulisi mieleenkään vuokrata autoa ja lähteä ajelemaan noissa olosuhteissa. Vaikea sanoa kumpi olisi vaikeampaa, kaasuttaa ylös vuorenrinnettä vai jarrutella alaspäin? Pelkkä ajatuskin puistattaa. Lisäksi paikallinen liikennekulttuuri oli sitä mitä etelässä yleensä muutenkin eli kaasujalka on kova ja torvet soivat kuin sodassa.
"Yksityisautoilu Funchalin ympäristössä on vilkasta. Kaupungin pääkadut ruuhkautuvat usein aamuisin ja iltapäivisin. Tuulettomalla säällä pakokaasut saattavat heikentää ilmanlaatua. Suuri osa autoista pysäköidään kadun varteen ja pysäköintihalleja tai -alueita on vähän. Keltasinisiä takseja on katukuvassa runsaasti."
"Funchalin pohjoisosan halki kulkee saaren ainoa moottoritie, joka vie lännessä Câmara de Lobosiin ja idässä Santa Cruziin sekä Madeiran lentoasemalle. Tiellä on useita lyhyitä tunneliosuuksia. Ydinkeskustasta Monten kaupunginosaan kulkee köysirata, ja toinen johtaa Monten läheltä Babosasista Jardim Botânicon kasvitieteelliseen puutarhaan." (Wikipedia)
Tammikuussa Funchalissa ei ole turistikausi uhkeimmillaan. Sen huomasi hyvin lähes tyhjistä kuppiloista, joita oli vieri vieressä varsinkin Lidon alueella. Oikein kävi yrittäjiä sääliksi. Turisteja käy Madeiralla vuodessa kuulemma noin 800 000, kun luku ennen oli miljoona.
En ole aiemmin osallistunut matkatoimiston järjestämiin illanviettoihin, mutta nyt tein poikkeuksen. "Madeiralainen ilta" tarjoiluineen kuulosti houkuttelevalta.
Ohjelmaan kuului fodolaulua, jollaisesta en ollut ennen kuullutkaan. Viisikymppinen, diivamainen nainen kiekui sietämättömästi kahden miehen säestäessä häntä. Onneksi esitykseen ei kuulunut kuin muutama kappale.
Espetada -lihavartaat kuumennettiin uunissa hiilloksen päällä ja asettetiin ruokapöydissä oleviin telineisiin killumaan. Puna- ja valkoviiniä sai myös juoda niin paljon kuin halusi. Kansantanssiryhmä pani parastaan.
Muutamalle muullekin Tjäreborgin retkelle osallistuimme viikon aikana. Niistä olen tänne jo kirjoittanutkin aiemmin. Oikein hyvin järjestettyjä ja hintansa väärttejä.
Lisää Funchalin maisemia
