Varietee83 -fotosessiot

"Idea on seuraava. Turkulaiset punkkarit soittavat Yön Varietee -lp:n kokonaan, näillä näkymin biisit esitetään järjestyksessä kuten ne ovat levylläkin. Tämä tehdään tosissaan, originaaleja biisejä kunnioittaen. Koskettimia tässä kokoonpanossa ei ole, mutta kaksi kitaraa ja kolme laulua toimii hyvin punk-otteella. Oikeasti tämä tehdään tosissaan, mistään raiskauksesta ei ole kyse. Keikkoja on tarkoitus tehdä muutamia." Näin kirjoittaa Varietee83:n luoja, Hätäapu Recordsin Petri Vallin.

Vallin kyseli pari viikkoa sitten olisinko kiinnostunut kuvaamaan bändiä. No, mikä ettei. Ideoin miljööksi Kakolanmäen, entisen vankila-alueen Turussa. Karu porukka sopi mielestäni hyvin sinne.

Kuvaussessiossa ei turhia ihmetelty. Koska alue oli allekirjoittaneelle tuttu, mietin etukäteen paikat suurinpiirtein valmiiksi.

Muutamaa päivää myöhemmin julkaisin Facebookissa kymmenkunta kuvaa sessiosta. "Todella kliseistä ottaa kuvia tiilimuurin edessä", kommentoi eräs turkulaismies. Niin varmaan onkin, mutta tähän tarkoitukseen se ainakin sopi. Ja jollei vankilamiljöössä käytetä muuria, sitten lienee turha mennä sinne kuvaamaan.

Varietee83:ssa vaikuttavat laulaja Jarza, basisti Teemu, kitaristit Vesku ja Tipnu sekä rumpali Jiri. Kaverit ovat soittaneet 80-luvulta alkaen monissa turkulaisissa ja salolaisissa yhtyeissä kuten Turun tauti, God's Lonely Men, Identiteettikriisi ja Mondo Bizarro. Myös homman luoja Vallin on ollut musiikkikuvioissa 80-luvulta lähtien.

Kuuntelin Soundcloudista yhtyeen treeninauhoitusta. Kappaleet kulkivat tosiaan punkimmin kuin Yön debyyttilevyllä, mutta Vallinin sanoin "originaaleja kunnioittaen". Varietee onkin pirun hyvä levy, eikä sitä ja nykyistä Yötä musiikillisesti juuri mikään enää yhdistä.

Varietee83 on keikalla Turun TVO:lla 17. lokakuuta.

OjisRok (Down by the Puro) 2013

OjisRokkia on järjestetty jo vuosia sopivan syrjäisessä paikassa Turun keskustan ulkopuolella. Lauantaina 24. elokuuta vanhan vuokrakerrostalon takapihalla raikui rock'n'roll ties monennenko kerran.

Tuota harvojen tuntemaa aluetta ei varmasti satunnainen matkaiija hevillä löydä. Tapahtuma on käsittääkseni järjestetty jo noin kymmenkunta kertaa. Koska se pidetään pihajuhlana, ei siitä huudella liikoja pitkin kaupunkia.

Sain kutsun OjisRokiin Facebookin kautta. Päätin mennä, koska kyseisenä viikonloppuna ei ollut muitakaan rientoja tai reissuja tiedossa. Ja hyvä niin, oli ainakin mukava päivä.

Kirkkaassa auringonpaisteessa soittelut  Silly Things esitti lähinnä vanhoja rock'n'roll- ja punk-klassikoita kuten Stray Catsin ja The Clashinkin esittämän I Fought The Lawn. Jos yhtye olisi soitellut muutamaa tuntia myöhemmin, olisi meno varmasti yltynyt eri sfääreihin kuin nyt. Mutta se ei ollut bändin vika.

Nurmikolla ja puutarhassa loikoili monenkirjavaa väkeä. "Paikalla on varmasti kaikki Turun kovimmat rokkihampit. Ne, jotka ovat vielä hengissä", totesi eräs tuttava. Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. Turun rokkibaareista tuttuja naamoja näkyi minne ikinä katsoikin. Tunnelma oli alusta saakka hyvin leppoisa, vaikka moni olisi saattanut pelätä tämän seurakunnan läsnäoloa!

Nuorten sällien metallibändi FastHammer saattaa olla tulevaisuuden nimi. Ilman basistia soitelleet pojat väänsivät tyylikkäästi pikaheviä.

Lähinnä kai covereista koostunut setti oli juuri sopivan mittainen. Mieleen jäivät versiot Metallican ja Black Sabbathin biiseistä.

Jollen vallan väärässä ole, toimi seuraavana esiintynyt Airfix 80-luvun lopulla nimellä Army Airfix Band. Freud, Marx, Engels & Jungin sekä edesmeneen turkulaislegenda Pasi Raappanan bändien Pasi & Mysiinin ja Pasin Liigan tapaista letkeää rokkia esittänyt ryhmä toimisi varmasti isommillakin lavoilla.

Kaksi seuraavaa bändiä soittivat punkkia ja hard corea. Minulle aivan vieras Kolmas päivä oli lavalla todella raju ilmestys. Mieleen tuli suomipunkin legenda Lama. Ehdottomasti päivän parhaimpia esityksiä.

Lama tuli mieleen myös Happea & Mysticaa -orkesterista, joka sentään oli nimenä tuttu. Yhtye ei mielestäni ollut aivan niin suoraa paahtoa kuin edeltäjänsä, mutta samoja piirteitä oli paljonkin. Mielenkiintosia tuttavuuksia molemmat.

Happea & Mysticaan keikan aikana lavalle änkesi varmaan muustakin kuin rokista humaltunut daami. Hän heilui ja notkui siihen malliin, että minulle tuli mieleen Mervi Tapolan vuosien takainen moshaus silloisen siippansa Matti Nykäsen keikoilla.

Veteraanipunkkari Vesa Vahteran (mm. ex-God's Lonely Men, Turun tauti) johtama Identiteettikriisi oli perinteisempää punkkia kuin kaksi aikaisempaa lavalla esiintynyttä ryhmää. En ollut aikaisemmin oikein kuullut bändiä, joten oikein odotin heidän performanssiaan.

Tässä vaiheessa illansuuta alkoi alkoholi vaikuttaa jo sen verran, että tarkempaa analyysiä keikasta on vaikea tehdä. Mutta 77 punkkia tanakalla otteella esittänyt porukka oli kumminkin energinen laulaja Vahteraa myöten. Yleisökin oli hyvin mukana.

Identiteettikriisin jälkeen lavalla kävi Siiri -tyttö laulaa luikauttamassa parin kappaleen verran. Ja hyvin lauloikin. Ilman säestystä esitetyistä biiseistä toinen oli Noitalinna huraan Pikkuveli, toista en muista tai tunnistanut.

Seuraavaksi esiintynyt Boogie Sanators meni minulta täysin ohi, mitä nyt jonkunlaista puhallinsoitintörähtelyä pihan perälle kuulin. Varmasti kumminkin asiansa osaava ryhmä.

Kasarihevilainoja soittava turkulainen Apostoles Of Bitterness koostuu ikämiehistä, joille esittämänsä kappaleet ovat olleet tuttuja varmaan jo noin 30 vuotta. Mieleen jäivät ainakin Aces High, Balls To The Wall, jossa oli hyvä yleisönhuudatuskohta, ja (You've Got) Antoher Thing Comin'.

Magic Mildred In Wonderland ja Jazzterapeutit jäivät allekirjoittaneelta lähes pimentoon. Meno festarialueella oli viimeistään tuossa vaiheessa iltaa yltynyt eväskassin huvetessa vallan hulvattomaksi ja tuttujen kanssa rupattelu vie kaiken huomion.

Magic Mildred In Wonderland tosin esitti pitkähkön version Bob Marleyn No Woman No Crysta, jota ei voinut olla kuulematta.

Illan päätti Turun seudun kovimpiin rokkibändeihin kuuluva Dr. Potion. Bändin Hurriganes-, AC/DC- ja D.A.D. -tyyppisen rokin luulisi tappavan niin talossa kuin puutarhassakin. Ammattitaitoinen porukka, jonka soittoa kuuntelisi levyltäkin mielellään.

Dr. Potion oli hyvä päätös illalle, vaikka olisinkin kuunnellut bändiä mielummin jo muutamaa tuntia aikaisemmin.

OjisRok 2013 oli oikein hauska ja onnistunut tapahtuma. Harvoin enää nykyään tällaiseen pikku festariin löytää tiensä.

Metallia Vehmaalta

Olen muutamaan otteeseen törmännyt vehmaalaisbändi Rearwinterin nimeen lukiessani Vakka-Suomen Sanomia. Näin kävi viimeksi tänään. Päätin ottaa selvää millainen pumppu onkaan kyseessä.

Parin Youtubesta löytämäni näytteen perusteella Rearwinter soittaa 80-lukuista heviä, josta tulee mieleen sellaiset bändit kuin Metal Church ja Megadeth. Yhtyeen soundi on suoraan kuin vuodelta 1985, jolloin edellä mainitut orkesterit olivat vielä alkutaipaleellaan. Perushevin ja thrashmetallin yhdistelmää.

Rearwinterin soittajat ovat kuvista päätellen vielä nuoria. Homma vaikuttaisi ainakin oheisen Youtube -rainan perusteella olevan hyvin hallussa. Plussaa on, ettei laulaja ole mikään örisijä. Arvelin lehtikuvasta bongaamani naisjäsenen olevan bändin laulaja, mutta hän onkin rumpali.

Keikkoja bändillä on muistaakseni ollut ainakin Vehmassalmen lavalla, jossa se on lämmitellyt Yötä ja Popedaa. Nuo kaksi suomirockin dinosaurusta kun käyvät siellä kerran kesässä tanssilavan vieressä majailevien karavaanarien toimesta.

Yhtye on käynyt turkulaisstudio Red Housessa nauhoittamassa demon. Siellä alla oleva videokin on luullakseni kuvattu. Ainakin paikka näyttää samalta.

Olen itse käynyt Red Housessa tasan kerran, keväällä 2009. Tuolloin studion omistaja Danil "Tane" Venho esitteli työympäristöään minulle.

Tane Venho

Tane on itsekin kunnostautunut monissa yhtyeissä. Genrerajoja hän ei tunne. Death metallia mies on soittanut Anal Deathissa, hc-punkkia Turun taudissa ja suomirokkia Valuvissa vesiputouksissa. Vain muutaman  mainitakseni.

Valuvat vesiputoukset on yhtyeen nimenä suorastaan järkyttävän huono. Bändin musiikki sen sijaan on nyt parinkymmenen vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa kuultuna melko mukiinmenevää. Tulee mieleen sellainen orkesteri kuin Kelpo pojat.

Tässä pätkässä bändi esiintyy Turun legendaarisessa Tinatuopissa M.A. Nummisen kanssa.