Katkeruuden apostolit Street Bar 95:ssa

Turkulainen hevicoveribändi Apostoles Of Bitterness heitti lauantaina 19. lokakuuta keikan kotikaupunginsa Street Bar 95:ssa.

Orkesterilla on ollut melko hyvin pubikeikkoja Turussa, Street Barin vedon jälkeenkin yksi. Yhtyeen konsepti on soittaa lähinnä 80-luvulta tuttuja heviralleja. Mukana on jonkun verran 70-luvultakin tuttuja biisejä.

Street Bar 95:ssa Apostolien setti oli kaksiosainen. Aiemmilta keikoilta tuttuja biisejä osasi jo odottaakin. Deep Purplea, Iron Maidenia,  AC/DC:ta ja muuta mukavaa. Jollen aivan väärin muista, oli mukana joitakin uusia kappaleita kuten Judas Priestin loistava Heading Out To The Highway.

Apostolit laajeni viime kesänä viisimiehiseksi. Kaksi kitaraa tuokin soundiin mukavasti tukevuutta. Street Barin keikalla kokoonpano oli tilapäisesti hieman muuttunut, kun Esa Karppista tuurasi Joni Heino.

Bändi esittää ohjelmistonsa erittäin toimivasti. Joukkoon olisi helppo lisätä soittajien entisten kokoonpanojen biisejä. Ainakin 80-luvun lopulla toimineelta Law-yhtyeeltä löytyisi monta Apostolien linjaan sopivaa tykitystä.

Street Bar 95:ssa oli puolen yön paikkeilla tupa täynnä. Keikkapaikkana se vaikuttaisi olevan oikein hyvä, ainakin Apostolien soundit olivat ensiluokkaiset. Harvemmin tulee tässä baarissa käytyä hieman syrjäisen sijainnin takia, mutta ainakin tällä kertaa se kannatti.

OjisRok (Down by the Puro) 2013

OjisRokkia on järjestetty jo vuosia sopivan syrjäisessä paikassa Turun keskustan ulkopuolella. Lauantaina 24. elokuuta vanhan vuokrakerrostalon takapihalla raikui rock'n'roll ties monennenko kerran.

Tuota harvojen tuntemaa aluetta ei varmasti satunnainen matkaiija hevillä löydä. Tapahtuma on käsittääkseni järjestetty jo noin kymmenkunta kertaa. Koska se pidetään pihajuhlana, ei siitä huudella liikoja pitkin kaupunkia.

Sain kutsun OjisRokiin Facebookin kautta. Päätin mennä, koska kyseisenä viikonloppuna ei ollut muitakaan rientoja tai reissuja tiedossa. Ja hyvä niin, oli ainakin mukava päivä.

Kirkkaassa auringonpaisteessa soittelut  Silly Things esitti lähinnä vanhoja rock'n'roll- ja punk-klassikoita kuten Stray Catsin ja The Clashinkin esittämän I Fought The Lawn. Jos yhtye olisi soitellut muutamaa tuntia myöhemmin, olisi meno varmasti yltynyt eri sfääreihin kuin nyt. Mutta se ei ollut bändin vika.

Nurmikolla ja puutarhassa loikoili monenkirjavaa väkeä. "Paikalla on varmasti kaikki Turun kovimmat rokkihampit. Ne, jotka ovat vielä hengissä", totesi eräs tuttava. Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. Turun rokkibaareista tuttuja naamoja näkyi minne ikinä katsoikin. Tunnelma oli alusta saakka hyvin leppoisa, vaikka moni olisi saattanut pelätä tämän seurakunnan läsnäoloa!

Nuorten sällien metallibändi FastHammer saattaa olla tulevaisuuden nimi. Ilman basistia soitelleet pojat väänsivät tyylikkäästi pikaheviä.

Lähinnä kai covereista koostunut setti oli juuri sopivan mittainen. Mieleen jäivät versiot Metallican ja Black Sabbathin biiseistä.

Jollen vallan väärässä ole, toimi seuraavana esiintynyt Airfix 80-luvun lopulla nimellä Army Airfix Band. Freud, Marx, Engels & Jungin sekä edesmeneen turkulaislegenda Pasi Raappanan bändien Pasi & Mysiinin ja Pasin Liigan tapaista letkeää rokkia esittänyt ryhmä toimisi varmasti isommillakin lavoilla.

Kaksi seuraavaa bändiä soittivat punkkia ja hard corea. Minulle aivan vieras Kolmas päivä oli lavalla todella raju ilmestys. Mieleen tuli suomipunkin legenda Lama. Ehdottomasti päivän parhaimpia esityksiä.

Lama tuli mieleen myös Happea & Mysticaa -orkesterista, joka sentään oli nimenä tuttu. Yhtye ei mielestäni ollut aivan niin suoraa paahtoa kuin edeltäjänsä, mutta samoja piirteitä oli paljonkin. Mielenkiintosia tuttavuuksia molemmat.

Happea & Mysticaan keikan aikana lavalle änkesi varmaan muustakin kuin rokista humaltunut daami. Hän heilui ja notkui siihen malliin, että minulle tuli mieleen Mervi Tapolan vuosien takainen moshaus silloisen siippansa Matti Nykäsen keikoilla.

Veteraanipunkkari Vesa Vahteran (mm. ex-God's Lonely Men, Turun tauti) johtama Identiteettikriisi oli perinteisempää punkkia kuin kaksi aikaisempaa lavalla esiintynyttä ryhmää. En ollut aikaisemmin oikein kuullut bändiä, joten oikein odotin heidän performanssiaan.

Tässä vaiheessa illansuuta alkoi alkoholi vaikuttaa jo sen verran, että tarkempaa analyysiä keikasta on vaikea tehdä. Mutta 77 punkkia tanakalla otteella esittänyt porukka oli kumminkin energinen laulaja Vahteraa myöten. Yleisökin oli hyvin mukana.

Identiteettikriisin jälkeen lavalla kävi Siiri -tyttö laulaa luikauttamassa parin kappaleen verran. Ja hyvin lauloikin. Ilman säestystä esitetyistä biiseistä toinen oli Noitalinna huraan Pikkuveli, toista en muista tai tunnistanut.

Seuraavaksi esiintynyt Boogie Sanators meni minulta täysin ohi, mitä nyt jonkunlaista puhallinsoitintörähtelyä pihan perälle kuulin. Varmasti kumminkin asiansa osaava ryhmä.

Kasarihevilainoja soittava turkulainen Apostoles Of Bitterness koostuu ikämiehistä, joille esittämänsä kappaleet ovat olleet tuttuja varmaan jo noin 30 vuotta. Mieleen jäivät ainakin Aces High, Balls To The Wall, jossa oli hyvä yleisönhuudatuskohta, ja (You've Got) Antoher Thing Comin'.

Magic Mildred In Wonderland ja Jazzterapeutit jäivät allekirjoittaneelta lähes pimentoon. Meno festarialueella oli viimeistään tuossa vaiheessa iltaa yltynyt eväskassin huvetessa vallan hulvattomaksi ja tuttujen kanssa rupattelu vie kaiken huomion.

Magic Mildred In Wonderland tosin esitti pitkähkön version Bob Marleyn No Woman No Crysta, jota ei voinut olla kuulematta.

Illan päätti Turun seudun kovimpiin rokkibändeihin kuuluva Dr. Potion. Bändin Hurriganes-, AC/DC- ja D.A.D. -tyyppisen rokin luulisi tappavan niin talossa kuin puutarhassakin. Ammattitaitoinen porukka, jonka soittoa kuuntelisi levyltäkin mielellään.

Dr. Potion oli hyvä päätös illalle, vaikka olisinkin kuunnellut bändiä mielummin jo muutamaa tuntia aikaisemmin.

OjisRok 2013 oli oikein hauska ja onnistunut tapahtuma. Harvoin enää nykyään tällaiseen pikku festariin löytää tiensä.

Hevi-iltamat Pub Männyssä

Lauantaina 15. syyskuuta Turun Mäntymäen Pub Männyssä esiintyi hevicoverbändi Apostoles Of Bitterness.

Yhtye on tämän vuoden puolella soitellut muutaman aikaisemminkin kerran paikallisissa pubeissa. Orkesterin jäsenet ovat tuttuja monista turkulaisbändeistä vuosien varrelta. Harrastuspohjalta toimiva ryhmä soittaa pääasiassa 80-luvun heviklassikoita, mutta muutama 70-luvunkin helmi on settilistassa.

En ole koskaan aikaisemmin känyt Pub Männyssä. Olin siinä uskossa, että paikan nimi olisi Mäntytuoppi, mutta näin ei ollutkaan. Yhteen aikaan se tunnettiin sillä nimellä.

Baari oli isompi kuin luulin. Lavatilaa siellä ei kumminkaan erikseen ole, joten estradi oli kyhätty sivuhuoneeseen toiseen päähän baaria.

Asiakaspohjasta en osaa sanoa kuin sen verran, että luotattavalta taholta olen joskus kuullut, ettei paikassa parane paljon olla oppositiossa kulloinkin vallitsevasta puheenaiheesta, sillä muuten voi tulla äkkiä vaikeuksia.

Todennäköisten kanta-asiakkaiden lisäksi lauantai-iltaa oli viettämässä suuri joukko bändiläisten tuttavia.

Vaikka Apostoles Of Bitternessin esittämässä musiikissa ei ole pienintäkään vikaa, sai ilmeisesti täysin kuutamolla ollut miksaaja bändin kuulostamaan paikoin hirveältä. Laulu tuli aivan liian kovaa, kun taas kitara jäi pahoin basson ja rumpujen alle. Enkä ollut yksin mielipiteeni kanssa. Kuulonautinto kärsi välillä aika pahasti.

Yhtyeen settilista taisi olla lähes sama kuin viime talvena Pub Grandamissa. Ozzya, Iron Maidenia, Judas Priestia, Quiet Riotia Black Sabbathia, Deep Purplea ja niin edelleen.

Soittajien taustat tietäen on vähän kummallista, ettei mukana ole heidän vanhojen bändiensä biisejä. Ainakin 80-luvun lopulla Turussa vaikuttaneen Law'n kappaleita voisi surutta ottaa mukaan.

Apostoles Of Bitterness olisi mainio orkesteri 40- tai 50-vuotissyntymäpäiville. Settilistan puolesta se ainakin sopisi molempiin tasavuosijuhliin.